Happy HippieLife

*English text at the end* Hikeä on mielestäni kahta erilaista. On sellaista hyvää hikeä, joka tippuu treeneissä nenän päästä, värjää paidan etumuksen ja selän tummaksi, ja tuntuu puhdistavan kaiken kiukun ja patoutuneet turhautumiset. Ja sellaista hyvää hikeä, joka irtoaa kuumana kesäpäivänä ,(ei muuten niin kuuma ollut lainkaan kesällä 2017! Pikkasen väärään ilmastoon näemmä päätynyt tämä hippi farmiaan viljelemään…) kun kyykkii mansikkapellolla, lapioi parsan juurakoita tai on pyöräretkellä pentusten kanssa. Kesähiki, ihanaa. Sekin sitten tuntikausien jälkeen tietysti haisee, mutta ei niin pahalle, että metrin säteellä kaikki nuupahtavat.  Sitten on pahaa hikeä. Stressihikeä, joka irtoaa ennen palavereja. Nykyisin ranch-erakkona uhkaa riittää jo se, että joutuu tapaamaan ihmisiä muualla, kuin tutuissa ympäristöissä. (Tälle asialle olisi ehkä syytä tehdä jotain!) Tämä hiki haisee! Niin pahalle, että tekee mieli puristaa kainalot tiukasti kylkiin kiinni, ja liikkua niin hitaas

Meillä perheenjäseniksi on luettava myös lemmikit. Luomulaitumilla majailee 39 kappaletta takkutuikkaista ylämaan karjaa; ei nyt varsinaisesti lemmikkejä, vaan tuotantoeläimiä niiden PITÄISI olla. Muutamasta oikein toivoo pääsevänsä pikaisesti eroon, kun taas toiset voisi toivoa tuovansa sisällekin hellittäviksi. Juuri NYT ne taas tuntuvat valtaisalta taakalta, kun joka päiväinen hoito on yksin näillä kapoisilla harteillani, ja on vaan moneen kertaan todettu fakta, että hommat lähtevät persiilleen heti, kun Irlantilainen on ajomatkan ulkopuolella. Niin myös tälläkin kertaa… IHAN KAIKKI JA IHAN KOKO AJAN!! Lehmät ruokitaan talviaikaan pyöröpaaleilla, jotka on -ikävä kyllä- pakattu muoviin.Tuollaista eläinmäärää ei kyllä muuten ruokittua saisi, varsinkin kun kaksi viime kesää on olleet sellaista, että rutikuivaa heinää ei ole paaleihin saanut kuin minimaalisen pienen osan, ja säilytystilaa tuolle paalimäärälle katon alla ei ole. Paaleista kuoritut muovit varastoidaan Irlantilais

Happy Hippie ottaa kuukausittain “sanomalehtikatsauksen” netin syövereistä, toivottavasti suhteellisen luotettavista lähteistä. Tarkastelen ympäristöasioista, kierrätyksestä, kuluttamisesta, ja jätteistä kirjoitettuja artikkeleja, ja muutama sitten valikoituu äärimmäisen tiukan seulan läpi tänne. ;) Kuulostaapa nyt hienolta!  Kuvat ovat sitten mitä sattuu; joko liittyvät asiaan, tai sitten eivät, mutta ilman kuviakaan ei näemmä osaa mitään julkaista. Tämän kertaiset kuvat ovat viime vuoden Natural High Healing -festivaaleilta Suomen Lokalahdelta. Oli muuten ehkä heinäkuun lämpimin päivä, ja tunnelma festareilla oli lämpöistäkin lämpöisempi! Mutta siitä ehkä kokonainen postaus! Joulukuun ensimmäisenä päivänä BBC.n verkkosivuilla julkaisiin artikkeli valtameriin päätyvistä muoveista, YKn päätöksestä ottaa ne agendaan ympäristökokouksessaan:  http://www.bbc.com/news/science-environment-42190678 YK:n ympäristökokouksessa on suunnittelilla nollatoleranssi valtameriä

Superhelpon nestemäisen käsisaippuan ja käsitiskiaineen ohjeen saat tässä: - Raasta desin verran puhdasta, aitoa marseille-saippuaa. Minä vetelin ihan käsipelillä, ja hyvin onnistui.  - mittaa kattilaan pari desiä vettä, ja kaada raastettu saippua joukkoon. Älä keitä tai kiehauta, vaan lämmittelet vaan hellästi saippuaa niin kauan, että se liukenee veden joukkoon. - Kun seos on hiukan jäähtynyt, lisää muutama ruokalusikallinen etikkaa - käsitiskiaineen joukkoon voit lisätä kaksi ruokalusikallista glyseriiniä, jos tahdot hiukan jäykempää tavaraa pullostasi tulevan. Lisäsin myös muutaman tipan teepuuöljyä desinfioimistarkoituksissa - valinnaisina aineosina voit lisätä käsisaippuaan 3 rkl glyseriiniä, hiukan kookosöljyä kosteuttamaan kätöset ja tuoksua antamaan haluamaasi eteeristä öljyä. Minä pistin laventelia ihan vaan siksi, että sen pitäisi rauhoittaa... Saippua toimii, rauhaa en ole havainnut taas tänäänkään! REUSE -periaatteella käytän loppuun muoviset pull

On Tapaninpäivän ilta. Takassa kohisee hiljaa tuli. Koirat kuorsaavat vierekkäin takan edessä, ja jättimäisessä teekupissani höyryää kesällä keräämistäni luonnonkasveista tehtyä juoma. Täydellinen hetki tutkailla viikon roskasaldoa.  Tässäpä ensin on muutamama havainto ensimmäisen viikon jälkeen.   Ensimmäinen havainto; Olen hirveän laiska kokkaamaan vain itselleni, kun olen tottunut väsäämään vähintään viidelle hengelle, ja mieluusti sen verran paljon, että samaa ruokaa syötäisiin ainakin kaksi kertaa. Niinpä olen tyhjennellyt tämän ensimmäisen sinkkuviikkoni aikana pakastimesta sinne tunkemiani ruuan loppuja, ja hyvin on melkein koko viikko mennyt niillä. Ne on pakastettu muovirasioihin, ja se on pikkasen pistänyt ahdistamaan teemalla “tieto lisää tuskaa”. Muovirasioita ei näy alla olevassa vuosisadan kuvateoksessa, sillä siivousinnossani lykkäsin niihin työverstaaseen kuuluvia ruuveja ja muttereita, vadelmanpidikkeita ja pikkuisia ruuvimeisseleitä, ja kuskailin jopa verstaa