ZW ja luova ongelmanratkaisu
Ei ollut eilen tarvetta käydä kaupassa, paitsi että voi oli päässyt loppumaan, koska luomulapsista vanhin on innostunut leipomaan lähes päivittäin jotain. Ja ilman voita ei ole elämää tässä taloudessa, joten tarve muistaa hakea voipaketti oli valtaisana taakkana harteillani kun lähdin kohti treenisalia. En ottanut kauppakassia tai puuvillapussukoistani mukaan, koska kotona oli ruokaa ihan loppuviikon tarpeiksi. Paitsi sitä voita, jonka tilanne olikin sellainen, että jopa kääre oli nuoltu puhtaaksi -tosin kissan toimesta.
Kunnon introvertin tavoin olen varsin onnellinen ranchillä itsekseni päivät pitkät, mutta salilla treenin ajaksi kuoriudun sosiaaliseksi ihmiseksi. Nyt jäin jopa hetkeksi venyttelemään, ja siinä samalla käymään läpi olkapäävammani, muutaman mukavan tyypin selkävaivat, aamupala-asiat ja kauheat teini-ikäiset lapsiasiat. Sitten kello olikin humahtanut varttia vaille yhdeksään, ja oli pakko survaista auto lähimpään kauppaan, joka on Lidl.
Rauman Lidl on siitä jännä, että heti ensimmäisenä on HeVi-osasto, ja verkkokalvoilleni osui mainos todella halvoista avokadoista. Mieleen tulvahti em. salin aamupalakeskustelu, ja "Lisää hyviä rasvoja, Eeva! PALJON!", joten paniikin vallassa silmäilin pussivaihtoehtoja, samalla kiroillen sitä, että omat puuvillaiset kestopussukat olivat kotona kaapissa laskostettuina kestokassin sisälle. Vaihtoehtoina oli joko muovipussi tai leipäosaston paperipussi valtaisalla muovi-ikkunalla. Kumpikaan vaihtoehdoista ei suoranaisesti sykähdyttänyt. Paniikinomaisesti HeVi-osastoa tähyilevät silmäni näkivät ja rekisteröivät yksinäisen, HALVAN, mangon pahvilaatikossa, ja TA-DAA!! Siihenhän minä niitä avokadojakin lappaamaan. Ihan irtona vaan yksinäisen mangon seuraksi. Koska kärsin kiltin tytön syndroomasta, niin mieleeni täytyi tietysti tupsahtaa ne faktat, että no nyt kassaihminen joutuu ne siitä punnitsemaan hankalasti, ja varmaan ihmiset mun takanani kassajonossa ei tykkää; ei ainakaan ydinvoimalasta tulleet puolalaiset työmiehet, joilla on nälkä ja jano ja väsy, ja sitten ne kaikki vihaa mua jajajajaja....Kunnes muistin parin treenikaverini kanssa tehdyt sopimukset; loppuu liika kiltteys ja alkaa rehti, mutta entistä itsetuntoisempi aika! Alkaa vankka opettele sanomaan ei ilman selittelyjä -aika, ja pois turha nöyristely -aika.
Tämän ajatuksen voimin lapoin samaan pieneen pahvilaatikkoon avokadojen ja mangon seuraksi myös kaksi pikkasen parhaat päivänsä nähnyttä viikunaa, paprikan, ja pikaruuaksi treenin jälkeen luomubanaaneja, joista otin typerän muoviteipin ympäriltä pois. Jätin se banaanien päälle, ja päätin, että kerron kassalla, että se on teidän roskanne, ei minun, kiitos vaan. Ja ooo mikä ihanuus; viinirypäleitä paperikassissa! Viime tingassa muistin myös sen asian, jonka vuoksi kauppaan olin tullut, ja voipaketti kiikkui pikkuruisen pahvilaatikon reunalla, pikkasen kuka ei kuulu joukkoon -meiningillä. Jouksujalkaa kipaisin vielä leipäosaston viimeiset luomukaurasydänleivät itselleni haalimaan, ja ne pistin siihen paperi-muovi-ikkunapussukkaan pikkasen leukaperiä kiristellen.
Ja en selitellyt kuulkaa kassalla mitään! Siihen vaan lappailin muina naisina hihnalle tavaraa irtona ihan niin kuin tämä ei suinkaan olisi ollut pelottava eka kerta. Aivan ihana kassatypy vauhdilla punnitsi avokadot, mangon, viikunat ja banaanit. Otti ihan ilman mitään silmienpyörittelyjä banaanien muovikääreen Lidukan roskikseen, ja jutteli samalla mukavia. Takana ja edessä puolalaiset solkottivat omiaan, eikä kukaan niistä pyörtynyt nälästä tai janosta tai väsymyksestä. Kassajonossa pitkällä takanani lapsi itki väsymystään, mutta siihenkin ajattelin, että ei se ole minun muovipussittomuuteni ja irtoavokadojeni vika, vaan kello on 9 illalla, ja ehkä sänky olisi ollut kassajonoa parempi paikka,tai toinen kassaihminenkin tarpeen, mutta ketään tai mitään en tuominnut edes mielessäni, kun en kenenkään muun elämästä mitään tiedä. Sitten kävelin ihan zero wastena ja selkä suorana (paitsi se kipeä oikea olkapää, joka ei suoristu kunnolla) autoon, ja juhlin taas yhtä kauppareissua ilman muovipussin pussia!
P.S. Valokuvasussessiohetkellä kuormasta oli jo "pikkasen" syöty. Se on tuo keskimmäinen luomulapsi sellainen, että kaikki hedelmään, marjaan tai vihanneksiin viittaava uppoaa kauhealla vauhdilla kitusiin. "Nyt EI YHTÄÄN ennen kuin mä oon ottanut nää kuvat!!!" " No voisiks millään ottaa ne nopeesti, kun MÄ KUOLEN NÄLKÄÄN!!!" Että turhaan mä niistä puolalaisista murehdin; se on tuo oma poika, joka tässä vaarassa on!
Kunnon introvertin tavoin olen varsin onnellinen ranchillä itsekseni päivät pitkät, mutta salilla treenin ajaksi kuoriudun sosiaaliseksi ihmiseksi. Nyt jäin jopa hetkeksi venyttelemään, ja siinä samalla käymään läpi olkapäävammani, muutaman mukavan tyypin selkävaivat, aamupala-asiat ja kauheat teini-ikäiset lapsiasiat. Sitten kello olikin humahtanut varttia vaille yhdeksään, ja oli pakko survaista auto lähimpään kauppaan, joka on Lidl.
Rauman Lidl on siitä jännä, että heti ensimmäisenä on HeVi-osasto, ja verkkokalvoilleni osui mainos todella halvoista avokadoista. Mieleen tulvahti em. salin aamupalakeskustelu, ja "Lisää hyviä rasvoja, Eeva! PALJON!", joten paniikin vallassa silmäilin pussivaihtoehtoja, samalla kiroillen sitä, että omat puuvillaiset kestopussukat olivat kotona kaapissa laskostettuina kestokassin sisälle. Vaihtoehtoina oli joko muovipussi tai leipäosaston paperipussi valtaisalla muovi-ikkunalla. Kumpikaan vaihtoehdoista ei suoranaisesti sykähdyttänyt. Paniikinomaisesti HeVi-osastoa tähyilevät silmäni näkivät ja rekisteröivät yksinäisen, HALVAN, mangon pahvilaatikossa, ja TA-DAA!! Siihenhän minä niitä avokadojakin lappaamaan. Ihan irtona vaan yksinäisen mangon seuraksi. Koska kärsin kiltin tytön syndroomasta, niin mieleeni täytyi tietysti tupsahtaa ne faktat, että no nyt kassaihminen joutuu ne siitä punnitsemaan hankalasti, ja varmaan ihmiset mun takanani kassajonossa ei tykkää; ei ainakaan ydinvoimalasta tulleet puolalaiset työmiehet, joilla on nälkä ja jano ja väsy, ja sitten ne kaikki vihaa mua jajajajaja....Kunnes muistin parin treenikaverini kanssa tehdyt sopimukset; loppuu liika kiltteys ja alkaa rehti, mutta entistä itsetuntoisempi aika! Alkaa vankka opettele sanomaan ei ilman selittelyjä -aika, ja pois turha nöyristely -aika.
Tämän ajatuksen voimin lapoin samaan pieneen pahvilaatikkoon avokadojen ja mangon seuraksi myös kaksi pikkasen parhaat päivänsä nähnyttä viikunaa, paprikan, ja pikaruuaksi treenin jälkeen luomubanaaneja, joista otin typerän muoviteipin ympäriltä pois. Jätin se banaanien päälle, ja päätin, että kerron kassalla, että se on teidän roskanne, ei minun, kiitos vaan. Ja ooo mikä ihanuus; viinirypäleitä paperikassissa! Viime tingassa muistin myös sen asian, jonka vuoksi kauppaan olin tullut, ja voipaketti kiikkui pikkuruisen pahvilaatikon reunalla, pikkasen kuka ei kuulu joukkoon -meiningillä. Jouksujalkaa kipaisin vielä leipäosaston viimeiset luomukaurasydänleivät itselleni haalimaan, ja ne pistin siihen paperi-muovi-ikkunapussukkaan pikkasen leukaperiä kiristellen.
Ja en selitellyt kuulkaa kassalla mitään! Siihen vaan lappailin muina naisina hihnalle tavaraa irtona ihan niin kuin tämä ei suinkaan olisi ollut pelottava eka kerta. Aivan ihana kassatypy vauhdilla punnitsi avokadot, mangon, viikunat ja banaanit. Otti ihan ilman mitään silmienpyörittelyjä banaanien muovikääreen Lidukan roskikseen, ja jutteli samalla mukavia. Takana ja edessä puolalaiset solkottivat omiaan, eikä kukaan niistä pyörtynyt nälästä tai janosta tai väsymyksestä. Kassajonossa pitkällä takanani lapsi itki väsymystään, mutta siihenkin ajattelin, että ei se ole minun muovipussittomuuteni ja irtoavokadojeni vika, vaan kello on 9 illalla, ja ehkä sänky olisi ollut kassajonoa parempi paikka,tai toinen kassaihminenkin tarpeen, mutta ketään tai mitään en tuominnut edes mielessäni, kun en kenenkään muun elämästä mitään tiedä. Sitten kävelin ihan zero wastena ja selkä suorana (paitsi se kipeä oikea olkapää, joka ei suoristu kunnolla) autoon, ja juhlin taas yhtä kauppareissua ilman muovipussin pussia!
P.S. Valokuvasussessiohetkellä kuormasta oli jo "pikkasen" syöty. Se on tuo keskimmäinen luomulapsi sellainen, että kaikki hedelmään, marjaan tai vihanneksiin viittaava uppoaa kauhealla vauhdilla kitusiin. "Nyt EI YHTÄÄN ennen kuin mä oon ottanut nää kuvat!!!" " No voisiks millään ottaa ne nopeesti, kun MÄ KUOLEN NÄLKÄÄN!!!" Että turhaan mä niistä puolalaisista murehdin; se on tuo oma poika, joka tässä vaarassa on!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!