ZW-touhuja kesäksi part 1

*English below*



Luomulapsilla alkoi kesäloma -niin kuin suurimmalla osalla Suomen lapsista- kesäkuun alussa. Vanhin aloitti sen lähtemällä lentopallon Power Cupiin Kuopioon, ja side välillämme venyi ja paukkui, niin että minua itketti. Esikoista ei. Jännä. Nuorin oli vielä viikon isojen jälkeen hoidossa, koska luulin, että mansikkapelto työllistää mut aamusta yöhön, mutta musertavan katastrofin kohdattua elinkeinomme selkärankaa, ei paljoa pellolla ole tullut kyykittyä.



Keskimmäinen oli ranchin kuivuuden korventamilla nurmikoksi kutsutuilla alueilla jalkapallo jalkaan kiinni kasvaneena ihan itseksenä ihmetellen, että mitä äippä itkee murtuneena koko ajan, ja miksei siitä ole edes pelikaveriksi, saati normaaliin aivotoimintaan. Niinpä sitten ryhdistäydyin masennuksestani sen verran, että otin irti harvinaisesta mahdollisuudesta kerrankin viettää hetken keskimmäisen kanssa kahden. Hänen valintansa osui patikointiin Pinkjärven retkeilyreiteille, enkä ollenkaan laittanut vastaan tähän valintaan! Tätä ennen kuitenkin sain turpaani futiksessa oikein kunnolla. Ja myös tämän jälkeen. Ja varmaan tässä välissäkin homma olisi toistunut, mutta en suostunut siihen, että palloa roudataan mukaan retkelle. Jännä; tämäkin!



Eväät on must juttu, oli kuinka lyhyestä reissusta vaan kyse. ZW on toodella helppo toteuttaa lyhyillä päiväretkillä. Omiin rasioihin pakkasimme kunnon kerrosleipiä, vesimelonin paloja, pähkinöitä ja muutamat suklaakonvehdit. Termareihin kaakaota ja yrttiteetä, ja vesipullokin messiin sentään muistettiin. Ja koirat. Tosin heitä, vapauteen tottuneita, hiukan kyrsi olla hihnassa. Se tehtiin hyvinkin selväksi.


Satanut ei ole ikuisuuksiin, noin 38 pisaraa lukuunottamatta. Nekin haihtuivat heti, kun maan pölyä koskettivat. Metsäpalovaroitus oli siis otettava enemmän kuin tosissaan myös Pinkjärvellä, ja se tietty vähän nuorta miestä harmitti, kun nuotio on kyllä kanssa todella MUST juttu. Hän on kuitenkin fiksu jäbä, ja juteltiin maastopaloista ja metsäpaloista ja ihmisten huolimattomuudesta, ja tupakasta ja kipinöistä.


ZW- eväissä on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse roudata roskia edessuntakas. PAITSI TOISTEN!!!!!! Jo viime vuonna näimme puussa roikkuvan makuupussin. Jäbä muisti sen, ja pussi oli talven aikana pudonnut maahan, mutta niin me vaan sen roudasimme kotiin roskikseen. Kivasti yhdistyi märkien koirien hajuun takakontissa sellainen tunkkaisen makuupussin tuoksahdus. Että kiitti vaan sulle, joka senkin päätit sinne jättää. Samoin muutamat muovipussit keräsimme reitiltä. Ja joku Urpå oli sitten ihan tien viereen jättänyt jätesäkillisen kamaa. Se ei enää kyytiin mahtunut. IHMISET!!! Tässä mansikka-ahdistuksessani vihaan herkästi kaikkia ja kaikkea. Noita tyyppejä vihasin hetken ihan täältä universumin äärirajoille. Ei mitään peace and laaav -fiiliksiä missään!



Mitä kalliimman eväsrasian ja termarin ostaa, sen varmemmin sen myös kotiinsa kuljettaa. Rakastan näitä teräksisiä, ja Pentuset ovat niitä koko vuoden koulun ja päikyn retkillä ja eväspäivinä kantaneet mukanaan. Olen ihan haukkana vahtinut joka keikan jälkeen, että ne palautuvat kotiin, ja kauhea saarna, jos ei heti muisteta, missä lienevät: "Katos, ku ei se raha ilmesty pankkiinkaan ihan tosta noin vaan. Saati sit mun rahapussiin!!" 5-vee tuijottaa silmät ymmyrkäisinä, että jaahas, watevö.


Mutta zw-touhu part 1 on helppo, halpa, ja niin mieltä rauhoittava (pl. muiden ihmisten roskat!!!!) kesätekeminen. Eikä tarvitse lähteä kauas kaupungeissakaan; läheltäkin voi löytyä yllättävän mukavia paikkoja, kun kääntää silmät" nää on mun huudit" -tilasta turistitilaan!



I had a rare chance to spend a day with only ONE child. His wish was a daytime hike, since he had football practice in the evening. Football beats even a night in the forest...

ZW is so easy to do during a short hiking trip. Couple thermos bottles for the hot drinks, sandwiches in the beeswrap, nuts and fruits (and few pieces of chocolate....!!) in the box, and voila! Ready to go! We couldn't make anything on the fire; it hasn't rain now in 7 weeks (OK; maybe 22 drops....!!), so there is a massive risk of forest fires. That of course was bit of a disappointment for my young partner, but we did have great conversation about that, and fires and people behaving irresponsibly. This came back up on the way to the car; we were collecting OTHER PEOPLE'S TRASH since we did not have any....! Wee man had some comments which adults should really take notice of!

Dogs came with us too. They are so used to being free all day long, that spending HOURS wearing a collar and lead was very traumatic experience for both of them *rolling eyes*....

FUNFUNFUN day! And really close to our home. Easily ZW and so nice to spend time alone with him!

Kommentit

  1. Moikka!

    Oletko mistä ostanut noi termarit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Termarit on niin vanhoja, etten edes muista!!! Varmaan ihan jostain marketista luulisin. Metalliset eväsrasiat ovat Ecosto -verkkokaupasta. Sieltä luulisi löytyvän vastaavia termareitakin. Kiitos kommentista, ja anteeksi pitkittynyt vastaus. Kesä ja mansikkapelto.....

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ystävänpäivän raakakakku / Raw cake for Valentine's

Millai meni? Kierrätysasiat nääs!

Vaatteet, kemikaalit ja zero waste