Happy HippieLife

Meidän vanhin lapsemme sai jalkapallojoukkueensa kautta töitä! Kerran viikossa (pre-omikronaikana siis, ja toivottavasti pian taas...) hän oli/on lasten liikuntatapahtumassa järjestämässä ja ohjaamassa.  Palkkaakin tästä saa kaiken kokemuksen lisäksi, ja sehän tarkoitti sitä, että saamattomien vanhempien oli aika pohtia pankkitilin ja -kortin hommaamista lapselle.  Irlantilainen ryhtyi hommiin tarmolla kirjautumalla Nordean nettisivuille, ja kaikki näytti menevän oikein hienosti, kunnes tuli tilin avaamiseen liittyvä tunnistautuminen. Ei kelvannut passi, ei kela-kortti, ei ajokortti, ei mikään. Oli siis minun aikani ryhtyä koneenkäyttäjäksi, ja samaan kohtaan tyssäsi, kun tuli Irlantilaisen vuoro tunnistautua. Irlantilaista ei haluttu tunnistaa! Kuuntelimme yhdessä Nordean puhelinpalvelun pehmopornojazzia pitkän aikaa, ja se yhdisti meitä tietysti valtavasti. EI millään pornotavalla, vaan sillä, että hermot menivät molemmilta. Ja kun oikein asiansa osaava asiakaspalvelija viim...

Mä kerron teille nyt yhden päivän kulun elämästäni. Ei mitään zero wastea eikä ekologista, vaan yksi päivä. Tämä kaikki tapahtui maanantaina, ja tämä on ihan normisettiä, ja  tavallista elämää meillä, kun ei vaan onnistu sellainen seesteinen ja rauhallinen ja organisoitu ja aikuinen elämä näemmä millään. Tein etäpäivää kotona, ja katselin kateuden vallassa, miten naapuritalojen isännät painelivat metsätöihin traktoreillaan, kun itse olin juuttunut pers puutuneena työläppärin eteen kiinni. Niin kovasti teki mieli jättää kone ja palkkatyöt sikseen, ja lähteä talviaurinkoon raivailemaan taimikkoa tai siistimään ojan pientareita, mutta ei; siinä olin semisti kyrsiintyneenä (under statement…)   nenä läppärin ruudussa tekemässä jotain, josta maksetaan palkkaa. Nuupahtaneesta mielentilastani minut herätti klo 8.45 työkännykän kalenterimuistutus: ”Nuorin Luomulapsi, hammaslääkäri. In 15 minutes!” SIIS VATTÖFAK?!?!? Olen niin tottunut Rauman kaupungin tarjoamaan tekstiviestimuist...

Nyt se tulee! Vinkki, joka on ihan paras, nopein, helpoin ja niin nollahukkaa kuin olla ja voi, ja samalla kutkuttaa mun huumorihermojani niin, ettei mikään hetkeen aikaan ole kutkutellut. Nimittäin MITEN UUSIOKÄYTTÄÄ JOULUKORTIT, jos sellaisia olet saanut? Vinkki Keskimmäisen Luomulapsen luokkakaverilta: Pikkasen vaan kynää, jolla yliviivaat oman nimesi, ja kirjoitat uuden saajan nimen. Muista tehdä sama juttu myös lähettäjän kohdalle. Eikä mielellään mitään pitkiä osoiterivejä, jotta samaa korttia voi käyttää jopa 4-8 vuotta putkeen, jos ei ole niin tärkeää se, että riittävätkö valmiiksi annetut viivat. Siinä! Kortit kiertoon! Asiaa voi jalostaa myös niin, että yliviivaa "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta"  -tekstin, ja kirjoittaa siihen vaikka "Hyvää Syntymäpäivää" tai "Ihanaa Ystävänpäivää" tai ihan mitä vaan, mihin mielikuvituksesi riittää. Kiitos universumille 9-vuotiaista pojista. Elämä on  T O D E L L A helppoa ja suoraviivaista ju...

Ei ollut eilen tarvetta käydä kaupassa, paitsi että voi oli päässyt loppumaan, koska luomulapsista vanhin on innostunut leipomaan lähes päivittäin jotain. Ja ilman voita ei ole elämää tässä taloudessa, joten tarve muistaa hakea voipaketti oli valtaisana taakkana harteillani kun lähdin kohti treenisalia. En ottanut kauppakassia tai puuvillapussukoistani mukaan, koska kotona oli ruokaa ihan loppuviikon tarpeiksi. Paitsi sitä voita, jonka tilanne olikin sellainen, että jopa kääre oli nuoltu puhtaaksi -tosin kissan toimesta. Kunnon introvertin tavoin olen varsin onnellinen ranchillä itsekseni päivät pitkät, mutta salilla treenin ajaksi kuoriudun sosiaaliseksi ihmiseksi. Nyt jäin jopa hetkeksi venyttelemään, ja siinä samalla käymään läpi olkapäävammani, muutaman mukavan tyypin selkävaivat, aamupala-asiat ja kauheat teini-ikäiset lapsiasiat. Sitten kello olikin humahtanut varttia vaille yhdeksään, ja oli pakko survaista auto lähimpään kauppaan, joka on Lidl. Rauman Lidl on siitä...

Tässä mitään myöhässä päivitellä, vaan lähes tiukasti reaaliajassa! Ranchin luomumansikkasato on niin pilalla, persiillään, menetetty ja tuhoutunut, että olen kevyehkösti nostanut kädet ilmaan asian suhteen. Töitä olisi pilaantuneiden marjojen nyppimisessä, mutta se saa hipin niin NIIN masentuneeksi ja lamaantuneeksi, että senkin suhteen on kädet nostettu ilmaan, mutta tällä kertaa hyvin suoriksi ja korkealle. Nyt on sitten yllättäen aikaa enemmän kuin moniin vuosiin kesäisin on ollut (varsinkin, jos sulkee silmänsä muilta töiltä!!), mutta rahatilanne on huolestuttava.  ZW-touhut ovat tämän myötä myös aika  low cost -touhuja, mutta ai että, mikä ihana, hauska, virkistävä ja opettavainen päivä meillä oli tänään! Minä aloitin raapimalla kasaan 5 kg mansikoita masentavan huonokuntoiselta luomupellolta täyttääkseni tilauksen asiakkaalle, ja hoitamalla eläimet kauheassa kaatosateessa. Pentuset heräilivät kaikessa rauhassa, ja olivat (luultavasti....Nobody knows!!) syönee...

*English below* Luomulapsilla alkoi kesäloma -niin kuin suurimmalla osalla Suomen lapsista- kesäkuun alussa. Vanhin aloitti sen lähtemällä lentopallon Power Cupiin Kuopioon, ja side välillämme venyi ja paukkui, niin että minua itketti. Esikoista ei. Jännä. Nuorin oli vielä viikon isojen jälkeen hoidossa, koska luulin, että mansikkapelto työllistää mut aamusta yöhön, mutta musertavan katastrofin kohdattua elinkeinomme selkärankaa, ei paljoa pellolla ole tullut kyykittyä. Keskimmäinen oli ranchin kuivuuden korventamilla nurmikoksi kutsutuilla alueilla jalkapallo jalkaan kiinni kasvaneena ihan itseksenä ihmetellen, että mitä äippä itkee murtuneena koko ajan, ja miksei siitä ole edes pelikaveriksi, saati normaaliin aivotoimintaan. Niinpä sitten ryhdistäydyin masennuksestani sen verran, että otin irti harvinaisesta mahdollisuudesta kerrankin viettää hetken keskimmäisen kanssa kahden. Hänen valintansa osui patikointiin Pinkjärven retkeilyreiteille, enkä ollenkaan laittanut ...

Sain ihan loistavan (omasta mielestäni siis.... ) ajatuksen blogipostauksesta; tehdä viikon ruuista, mahdollisesta ruokahävikistä, ja syntyneestä ja vältetystä pakkausjätteestä postauksen, ja yhdistää siihen vähän pakastimen tyhjennystä.  Ensinnäkin; en ikinä ymmärrä, miten muut perheet syövät, kun kukaan ei näytä syövän ruokaa yhtä paljon kuin me. Toiseksi; jospa tämä kokeilu olisi yhtä herättävä, kuin tammi - ja helmikuun jätekokeilut, jolloin todellakin monta asiaa pistettiin uudelle mallille, niin ehkä taas oltaisiin paremmalla ZW-tiellä. Aloitin viikko sitten tiistaina, ja jotenkin heräsin tähän ajatukseen vasta lounasaikaan, joten aamupalasta ei tullut sitten edes otettua kuvia. Eikä lounaan ihanista raaka-aineistakaan, koska samaan aikaan, kun elimme huhtikuun rumimpia kelejä, päätti kolme lehmää pyöräyttää jälkikasvunsa maailmaan, ja ajatukset olivat enemmän laitumella, kuin "tuotekuvauksessa". Hitto räntäsateeseen, lumeen, vesisateeseen ja viiltävään tuuleen ne pi...