Happy HippieLife

Irlantilaisella oli lokakuun alussa synttärit. Minähän ferritiinipuutoksissani olin ihan että nouuuuu, not again! Irlantilaisen synttäripäivä ei nääs ole mikään normisynttäripäivä vaan se on SYNTYMÄPÄIVÄ , jota joka vuosi pitää juhlistaa oikein kunnolla. Siis KUNNOLLA; lahjoin, lauluin, kortein, kakuin ! Nykyään olen sentään saanut lahjan vaihdettua kolmen ruokalajin ateriaan, joten venyttävä oli tänäkin vuonna,  jaksoi tai ei! Menuksi valikoitui: *kanttarellikeitto *Ahvenet valkoviinikastikkeessa, lohkoperunoita,  hunajaporkkanoita timjamilla maustettuna, oman puutarhan salaatti *vadelmakakku ja tee Koska mikään yöpakkanen tänä ihanana syksynä 2020 ei ollut puutarhan satoa verottanut, vadelmamaan hulluksi heittäytyneet Polkat tarjosivat tuoreita vadelmia. Kehittelin siis niistä jälkkärikakun, ja koska vadelman bestis on tumma suklaa, ne pääsivät yhdessä tähän kakkuun. Se onnistuikin maullisesti ihan reseptin jakamisen arvoisesti! Ulkonäkö vähän kärsi siitä, että molemmat kakk...

Ei vitsi kuule, kun olo on jotenkin semisti vapautunut. Ei; en ole eronnut Irlantilaisesta, vaikka aika kireää onkin viime päivät tämä yhdessäolo ollut, enkä myöskään ole irtisanoutunut palkkatyöstä, vaikka vähän mieli tekisikin. Pankkitiliä kun katsoo, nousee työmotivaatio eksponentiallisesti.... Muutama vuosi sitten tämä olisi ollut ihan järkyttävä elämänmuutos, nyt tämä on helpotus. Rahaa säästävä, aikaa säästävä, luontoa säästävä HELPOTUS. No;  pistin roskiin viimeisenkin meikkini! KYLLÄ! Mulla ei ole meikin meikkiä omassa omistuksessani! Taloudestamme löytyy silti tyttöjen omistama pahoinpidelty, glitter-kantinen luomiväripaletti, hyvin mansikkainen huulikiilto ja yksi järjettömän punainen huulipuna. Yksikään niistä ei ole minun ollutkaan. Edellisen kerran olen pistänyt meikkiä elikkäs tässä tapauksessa ripsiväriä silmiini ehkä huhtikuussa. Silloinkin mykoplasman ja kortsun vuoksi olin jo tottunut olemaan niin leggins-no make up -no hair brush -tyyppinen ihminen, että menin ti...

Olipas meillä korea kesäkuu! Kesäkuu oli hellettä, Yyteriä, varpaita polttavaa hiekkaa, loputonta mansikkamaan kastelua, lämpimiä öitä, juhannustaikoja, pölyävää peltoa, laumoittain kärpäsiä lehmien turvissa, hikisiä lapsia, omia lapsia ja vieraita lapsia jatkuvasti vaihtuvissa yhdistelmissä, lukemattomia uimareissuja, pikainen ja niin ihana roadtrip Keskimmäisen Luomulapsen kanssa, aamukahveja terassilla, linnunpoikasia, uskomattomia auringonlaskuja, lumoavia pioneita. Kaikkea kaunista ja ihanaa! Niin NIIN nautin helteistä, NIIIN hurmioituneena kuuntelin lintujen laulua, NIIIN ihastelin alati muuttuvaa luontoa ja puutarhaa, NIIN hikoilin helteisellä mansikkapellolla ja NIIN halusin uida, paitsi en uskaltanut kastella. En ennen kuin vesi oli 27-asteista. Sitten uskalsin! Ihan järisyttävän hieno kesäkuu. Kesäkuusta tuli myös melkein ensimmäinen oikeasti menestyksekäs ostolakkokuu, mutta vaan melkein, koska ostin kesäkukkia. ONNEKSI järjen ää...

PANIIKKI!! Kaikki mahdolliset palasaippuat ja palashampoot näyttivät olevan loppumassa, ja paniikkihan siitä iski, koska a) korona ja käsien pesu, b) farmin kevät ja mustat kynnenaluset ja c) en kestä likaisia hiuksia kenelläkään perheessä. Omat hiukseni saisin pestyä keittiöstä löytyvillä tuotteilla, mutta ajatus lapsista ja ruisjauhopesusta, tai lapsista ja soodapesusta ei kauheasti mieltä kiehtonut. Joten arvaa, mitä tein? NO TIETTY SAIPPUAA JA SHAMPOOTA - ihan itse. Se vaati kyllä lipeän oston, joten ostomerkintä tulee exceliin. Todellinen ostolakkoilija ja super-DIY -ihminen olisi sitä koivuntuhkasta itse tehnyt, tai koittanut vaihtaa tai roskalavaryhmistä haeskella, mutta nyt ei ole itsellä aikaa sellaiseen, vaan tilanne vaati äksöniä heti. Saippuan valmistukseen kuitenkin perehdyin. Hurjan kiinnostavaa oppia uusi taito, joten ehkä sitä lipeääkin joskus vielä valmistetaan. Erityisen kiehtovaa on oppia taito, jossa kemian lisäksi saa käyttää luovuutta, ja saippuahommat ovat j...