Happy HippieLife

Meidän vanhin lapsemme sai jalkapallojoukkueensa kautta töitä! Kerran viikossa (pre-omikronaikana siis, ja toivottavasti pian taas...) hän oli/on lasten liikuntatapahtumassa järjestämässä ja ohjaamassa.  Palkkaakin tästä saa kaiken kokemuksen lisäksi, ja sehän tarkoitti sitä, että saamattomien vanhempien oli aika pohtia pankkitilin ja -kortin hommaamista lapselle.  Irlantilainen ryhtyi hommiin tarmolla kirjautumalla Nordean nettisivuille, ja kaikki näytti menevän oikein hienosti, kunnes tuli tilin avaamiseen liittyvä tunnistautuminen. Ei kelvannut passi, ei kela-kortti, ei ajokortti, ei mikään. Oli siis minun aikani ryhtyä koneenkäyttäjäksi, ja samaan kohtaan tyssäsi, kun tuli Irlantilaisen vuoro tunnistautua. Irlantilaista ei haluttu tunnistaa! Kuuntelimme yhdessä Nordean puhelinpalvelun pehmopornojazzia pitkän aikaa, ja se yhdisti meitä tietysti valtavasti. EI millään pornotavalla, vaan sillä, että hermot menivät molemmilta. Ja kun oikein asiansa osaava asiakaspalvelija viimein vasta

KOO kävi läpi myös Keskimmäisen luomulapsosen, jolla rokottamattomana oli taas selkeästi rokotettua sisartaan vahvemmat oireet. Empiirinen koe on siis taas yhtä otosta vahvempi. Hänelläkin oli oksentelua ja korkea kuume, sekä uutuutena oirerepertuaariin tuli yskä, jota taas tytöillä ei ollut.  Edessä oli siis taas viisi päivää kotona kökkimistä. Jääkaapin sisältö oli tämä: - 10 kg perunaa - 2 kg porkkanaa - 1,5 rasiaa hummusta - 1 lime - 2 prk mansikkahilloa Yksikseni olisin alkanut ideoimaan noista sekä pakastimesta ja kuivavarastosta vielä monen monta ateriaa, mutta muu perhe alkoi olla T O D E L L A kypsä sekä kokeellisen keittiön tuotoksiin, että siihen, ettei mitään välipalaa saanut enää itse otettua mistään. Keskimmäinen Luomulapsihan on pohjaton kaivo, mitä tulee syömiseen. POHJATON! Miten voi niin solakkaan poikaan upota niin valtava määrä ruokaa, on jokaisen päivän suurimpia ihmettelyn aiheitani. Tein kauppakassitilauksen Prismaan, ja oli suuren seikkailun tuntua lähteä ajamaa