Happy HippieLife

Tänä vuonna heräsin ferritiinivajekoomastani tosi myöhään linnunruokinnankin kannalta. Vasta joulukuussa tajusin lintulautojen heiluvan tyhjinä ja pihamaan olevan talitinteistä tyhjä. Tavoitteeni on pitää mahdollisimman paljon erilaisia lintuja pihapiirissä, koska ne auttavat tuhohyönteisten eliminaatiossa kesäisin, ja näin ollen helpottavat luomuihmisen elämää huomattavasti. Onhan se nyt hurjaa, että yksi minimaalinen sinitiainen voi syödä 2-3 kertaa oman painonsa verran hyönteisiä!  Koomastani minut herätti yksi joulukuinen pakkasyö ja sen jälkeinen pieni lumipeite. Siellä lumipeitteen keskellä nökötti näes nuori mustarastas. Opiskelin mustarastaan sielunelämää, ja opin, että osa niistä talvehtii toki Suomessa, mutta ei kai nekään 20 asteen pakkasia kestä. Opin myös, että kyseessä oli nuori yksilö, koska sen nokka on vielä tumma. Ai että, joskus internet on niin kiva juttu, vaikka usein olenkin ihan kyllästynyt kaikkialta tulvivaan tiedon määrään. Tekaisin taas itse linnunruokaa,...

Aina välillä joku sanoo tai viestittää, että vitsi, miten kiva olisi asua siinä teidän lähellä! Että niin kivalta vaikuttaa elämä täällä, ja näkisi eläimiä ja maalaiselämää. Annan tässä sulle nyt vaihtoehtoja! Mikä näistä naapureista tahtoisit olla: Naapuri A asuu lähimpänä meitä kauniissa hirsitalossaan, ihan lehmien talvi- ja vasikoimislaitumen takana. Muutama vuosi sitten tuli viesti, että voisitko tulla hakemaan lehmän pois takapihalta, koska lapsi ei muuten uskalla lähteä ulkoilemaan. Minähän menin. Laitumen nurkasta oli sujahtanut nätisti naapurin puolelle meidän Alma, joka ei ikinä karkaa. No nyt oli karannut. Kyläreissulla oli alkanut sarvien taustaa kovasti kutittamaan, ja Alma oli raapinut päätään koko monen sadan kilon kroppansa voimin naapurin mataliin pihavaloihin sillä seurauksella, että yksi niistä oli ihan tuhannen palasina, täysin käyttökelvoton, täysin hajonnut. Alman jälkeen pihalta on haettu myös sonneja. Ja pieniä vasikoita, jotka hölmöinä kierähtävät aidan alta v...

Kuvapäiväkirja eiliseltä päivältä, jolloin henkinen kanttini romahti hetkellisesti. Yöllä en saanut nukuttua, kun murehdin kaikkea mahdollista. Siis KAIKKEA alkaen omasta toimeentulosta ja jaksamisesta kiertäen ystävien murheiden kautta Sanna Marinin jaksamiseen! Ja sehän meni yöllä sitten siihen, että Irlantilainen kertoi olevansa kihloissa nuoren naiskollegansa kanssa, ja muuttavansa naisen ja tämän kolmen ihan pienen lapsen luokse. Lisäksi hän veisi tietysti meidän lapsemme myös mukanaan sinne, koska naisella on tosi iso talo. Kävin stalkkaamassa; talo oli tosi huonossa kunnossa, paljon remonttia vaativa ja pimeässä kuusikossa, pohjoisessa rinteessä. Synkkä. Ensin olin tosi surullinen, mutta sitten tajusin, että a) Irlantilaisen yöunet ovat taas seuraavaksi 10 vuodeksi katkolla, b) se ei ikinä kestä kuutta lasta JA remonttia samassa hötäkässä, joten näin ollen saisin pian lapset kotiin c) se ei ikinä kestäisi niin pimeää taloa JA kuutta lasta ja d) sen sormuskin oli todella ruma. Ka...

Joku joskus toivoi kirjoittelua siitä, millaista on tämä ihan tavallinen farmielämä. Jos luet tätä eristyksissä yksiössä eristettynä Uudellamaalla (siellä on suurin osa lukijoistani, ja se on niin kiva juttu!! Että kaupunkilaisia kiinnostaa tämä maalaiselämä ja jäte-elämä :D!), ja mietit, että hitto, kun ei ole mitään tekemistä, niin tämän jutun jälkeen voit tehdä kupposen kahvia ja huokaista syvään; sun tilaneteessasi ei ole mitään huonoa! Lähdetään nyt liikkellee pohjustuksesta. Eli niin kuin vanhat lukijat tietävät, meitä on kohdannut kaksi huonoa luomumansikkakesää ja olemme olleet ihan persaukisia, konkurssikypsiä, valmiita pidemmällekin lataukselle jonnekin suljetulle osastolle, Mutta ei; eläimet pitää hoitaa 365 päivää vuodessa, oli rahaa tai ei, samoin kiva olisi, jos joku noita kolmea alaikäistä lasta hoivailisi joku edes silloin tällöin.  Tästä syystä me molemmat teemme myös palkkatyötä, minä vuoden hankkeessa, Irlantilainen ihan vakituisesti. Joka kolmannen tunnin palk...