Koronapäiväkirja osa 2
Kuvapäiväkirja eiliseltä päivältä, jolloin henkinen kanttini romahti hetkellisesti. Yöllä en saanut nukuttua, kun murehdin kaikkea mahdollista. Siis KAIKKEA alkaen omasta toimeentulosta ja jaksamisesta kiertäen ystävien murheiden kautta Sanna Marinin jaksamiseen! Ja sehän meni yöllä sitten siihen, että Irlantilainen kertoi olevansa kihloissa nuoren naiskollegansa kanssa, ja muuttavansa naisen ja tämän kolmen ihan pienen lapsen luokse. Lisäksi hän veisi tietysti meidän lapsemme myös mukanaan sinne, koska naisella on tosi iso talo. Kävin stalkkaamassa; talo oli tosi huonossa kunnossa, paljon remonttia vaativa ja pimeässä kuusikossa, pohjoisessa rinteessä. Synkkä. Ensin olin tosi surullinen, mutta sitten tajusin, että a) Irlantilaisen yöunet ovat taas seuraavaksi 10 vuodeksi katkolla, b) se ei ikinä kestä kuutta lasta JA remonttia samassa hötäkässä, joten näin ollen saisin pian lapset kotiin c) se ei ikinä kestäisi niin pimeää taloa JA kuutta lasta ja d) sen sormuskin oli todella ruma. Kauheasti ahdisti silti, vaikka kuinka koitin hengittää ja tajunnan palatessa kertoilla itselleni, että eihän Irlantilaisella edes ole mitään nuorta naiskollegaa, ja että missä helvetin välissä se olisi ehtinyt hengailla jonkun toisen typyn kanssa??
Kun unta ei enää näkynyt takaisin palaavaksi, nousin ylös, tein kupin sitruuna-hunajavettä ja menin terassille juomaan sitä. Yöllä oli satanut. Maailma tuoksui jumalaisen hyvälle, ja linnut ovat heränneet kevääseen täysillä. Oli peippoa, kiurua, töyhtöhyyppää, joursenta, tiasia, hanhia... Maailma oli hetken parempi paikka.
Wilma alkoi laulamaan, ja maailma romahti. Irlantilainen laittoi viime viikolla kaikille lapsille omat iPadit ja hänen mielestään homma on sillä selvä, ja lapset hoitavat koulun teknologian avustuksella ja välityksellä ihan itse, ja hänen mukaansa se on sitten etäkoulu hoidettu. Hänen ollessa jumittuneena yläkerran kotitoimistoonsa, minä olen hoidellut lasten kouluavustamiset, joita on järjetön määrä tuon ikäisillä teknologiasta ja opettajista huolimatta ( ihan jokaista "tuleeko tähän kaksi koota?" tai "Mä tässä mietin että jos kurkussa on vettä 96% ja sitten sen päällä pystyisi seisomaan, niin olisiko sitten 96-prosenttisesti Jeesus?" - tyyppistä kysymystä ei kuitenkaan opeille viitsi lähettää... Ja ei, meillä ei olla uskovaisia, päin vastoin, mutta lapsilla on pääsiäistarinat meneillään). Olen hoitanut lihan kaupustelun, teurasautot, Reko-jaot, ruokahuollon kaupasta kattilan kautta lautaselle, delegoinut lehmien ruokinnan hänelle ("I have too much to do!!" HEY; NO SHIT!!!!!!), koittanut tehdä omia palkkatöitä 8 h päivässä, ja pestä jossain välissä pyykkiäkin ja keksiä lapsille jotain kivaa. Mutta nyt, nyt tuli seinä päin nenää, sillä kaikilta lapsilta puuttui kauheasti tehtäviä ja palautuksia ja itsearviointeja ja WA-viestejä ja mitähelvettiävielä. Wilman mukaan kaikki kolme ovat tehneet huomattavissa määrin jotain ihan muuta kuin kouluhommia, vaikka kuinka olen vasenta silmää koittanut pitää lapsissa ja pedaneteissä ja zoomeissa ja boomeissa samalla, kun oikea silmä läppärissä on koittanut pitää palkkaa edes join kuin perusteltuna tulona.
Koitin lähettää nuorimman saneluvihkon kuvaa opelle, kun iPad ja Pedanet tekivät tenän hänen osaltaan. Ei mihinkään, ei mitenkään päässyt kirjautumaan, koko ajan tuli ilmoitus "Luo käyttäjätunnus" , vaikka SELLAINEN ON JO!!! Luokan omilla sivuilla on sitä ja toisilla tätä ja kaikkien palautus oli jo myöhässä. Wilmaan tuli uusi muistutus Vanhimman Luomulapsen kohdalle ja Keskimmäisen ope laittoi viestiä lähettämättömistä kuvista. "MIKSI TE ETTE HUOLEHDI!!!??? MIKSI PITÄÄ HUTASTA TEHTÄVÄT TAI JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ JA SITTEN ON KAIKKI SEKAISIN??? TEILLÄ ON KOKO PÄIVÄ AIKAA NÄIHIN, JA JOS EDES VARTIN ENEMMÄN TEKISITTE JOKA AINETTA, NIIN EI TARVISI NOTKUA VALITTAMASSA, ETTEI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ JA MIKSEI SAA KATSOA TUBEA JA MIKSI NOI TOISET ON NIIN ÄRSYTTÄVIÄ JA TAPELLA JOKA ASIASTA!!!!! MULLAKIN ON TÖITÄ!!! MUTTA EI KAUAA, KUN MÄ EN NÄEMMÄ NIITÄ MISSÄÄN VÄLISSÄ TEE, KUN SELVITÄN AINA NÄITÄ TEIDÄN TEKEMÄTTÖMIÄ TEHTÄVIÄNNE TAI TEEN RUOKAA TAI OLEN EROTUOMARINA TAPPELUSSA!!!!" Ja aikuismaisesti lopetin tuon rakentavan vuodatuksen kauheaan itkuun.
Lapset olivat hetken ihan hiljaa, tuijottelivat räkä poskella nyyhkivää äitiään, ja hakivat sitten padinsa, koulutarvikekärryn ja oppikirjat. Irlantilainen sanoi Nuorimmalle, että illalla lähtetään sanelutehtävä, nyt on mentävä ihan fyysisesti toimistolle. Minä valuin kyynelistä puolisokeana omalle koneelleni tuijottamaan mitään näkemättömin silmin näyttöä.
Jokainen lapsi teki JOKAISEN rästiin jääneen tehtävän. Jopa muutaman ylimääräisen bonus-tehtävän. Tiskikone tyhjennettiin ilman nalkutusta. Kaikki söivät ison lautasellisen Marttojen resptillä tehtyä kasvishernaria (josta piti kaiken järjen mukaan riittää kolmeki päiväksi, mutta riitti 1,5 päiväksi...) ja muistivat sanoa kiitos ruuasta, ja oli tosi hyvää. Kukaan ei kinannut turhasta, eikä oikein mistään muustakaan.
Kävin muutamaan otteeseen ulkona teemukin ja kameran kanssa katsomassa, miten sateinen aamu vaihtui aurinkoiseksi iltapäiväksi. Join liikaa kahvia. Halasin lapsia. Istuin kuuntelemassa lintuja ja hevosen selässä nollaamassa päätäni. Päätin ostaa viinipullon, painua YKSIN mökille, ja käyttää perjantain ihan keskeytymättömään työntekoon. YKSIN. Ihan hyvä päivä siitä tuli!
Tarinan opetus: on ihan ok joskus olla räkä poskella itkevä aikuinen. Ei ne lapset siitä hajoa, jos sitä ei ihan joka päivä tapahdu. On ihan ok jättää mies selviämään päiväksi samoista jutuista, joita itse pyörittää koko ajan. On ihan ok ottaa käteen teemuki ja kamera keskellä työpäivää ja hengittää hetken ulkona, jos sillä saa mielensä tyyntymään. On ihan ok, ettei aina vaan jaksa!
P.S.Koronapäiväkirjan ensimmäinen osa löytyy täältä
Wilma alkoi laulamaan, ja maailma romahti. Irlantilainen laittoi viime viikolla kaikille lapsille omat iPadit ja hänen mielestään homma on sillä selvä, ja lapset hoitavat koulun teknologian avustuksella ja välityksellä ihan itse, ja hänen mukaansa se on sitten etäkoulu hoidettu. Hänen ollessa jumittuneena yläkerran kotitoimistoonsa, minä olen hoidellut lasten kouluavustamiset, joita on järjetön määrä tuon ikäisillä teknologiasta ja opettajista huolimatta ( ihan jokaista "tuleeko tähän kaksi koota?" tai "Mä tässä mietin että jos kurkussa on vettä 96% ja sitten sen päällä pystyisi seisomaan, niin olisiko sitten 96-prosenttisesti Jeesus?" - tyyppistä kysymystä ei kuitenkaan opeille viitsi lähettää... Ja ei, meillä ei olla uskovaisia, päin vastoin, mutta lapsilla on pääsiäistarinat meneillään). Olen hoitanut lihan kaupustelun, teurasautot, Reko-jaot, ruokahuollon kaupasta kattilan kautta lautaselle, delegoinut lehmien ruokinnan hänelle ("I have too much to do!!" HEY; NO SHIT!!!!!!), koittanut tehdä omia palkkatöitä 8 h päivässä, ja pestä jossain välissä pyykkiäkin ja keksiä lapsille jotain kivaa. Mutta nyt, nyt tuli seinä päin nenää, sillä kaikilta lapsilta puuttui kauheasti tehtäviä ja palautuksia ja itsearviointeja ja WA-viestejä ja mitähelvettiävielä. Wilman mukaan kaikki kolme ovat tehneet huomattavissa määrin jotain ihan muuta kuin kouluhommia, vaikka kuinka olen vasenta silmää koittanut pitää lapsissa ja pedaneteissä ja zoomeissa ja boomeissa samalla, kun oikea silmä läppärissä on koittanut pitää palkkaa edes join kuin perusteltuna tulona.
Koitin lähettää nuorimman saneluvihkon kuvaa opelle, kun iPad ja Pedanet tekivät tenän hänen osaltaan. Ei mihinkään, ei mitenkään päässyt kirjautumaan, koko ajan tuli ilmoitus "Luo käyttäjätunnus" , vaikka SELLAINEN ON JO!!! Luokan omilla sivuilla on sitä ja toisilla tätä ja kaikkien palautus oli jo myöhässä. Wilmaan tuli uusi muistutus Vanhimman Luomulapsen kohdalle ja Keskimmäisen ope laittoi viestiä lähettämättömistä kuvista. "MIKSI TE ETTE HUOLEHDI!!!??? MIKSI PITÄÄ HUTASTA TEHTÄVÄT TAI JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ JA SITTEN ON KAIKKI SEKAISIN??? TEILLÄ ON KOKO PÄIVÄ AIKAA NÄIHIN, JA JOS EDES VARTIN ENEMMÄN TEKISITTE JOKA AINETTA, NIIN EI TARVISI NOTKUA VALITTAMASSA, ETTEI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ JA MIKSEI SAA KATSOA TUBEA JA MIKSI NOI TOISET ON NIIN ÄRSYTTÄVIÄ JA TAPELLA JOKA ASIASTA!!!!! MULLAKIN ON TÖITÄ!!! MUTTA EI KAUAA, KUN MÄ EN NÄEMMÄ NIITÄ MISSÄÄN VÄLISSÄ TEE, KUN SELVITÄN AINA NÄITÄ TEIDÄN TEKEMÄTTÖMIÄ TEHTÄVIÄNNE TAI TEEN RUOKAA TAI OLEN EROTUOMARINA TAPPELUSSA!!!!" Ja aikuismaisesti lopetin tuon rakentavan vuodatuksen kauheaan itkuun.
Lapset olivat hetken ihan hiljaa, tuijottelivat räkä poskella nyyhkivää äitiään, ja hakivat sitten padinsa, koulutarvikekärryn ja oppikirjat. Irlantilainen sanoi Nuorimmalle, että illalla lähtetään sanelutehtävä, nyt on mentävä ihan fyysisesti toimistolle. Minä valuin kyynelistä puolisokeana omalle koneelleni tuijottamaan mitään näkemättömin silmin näyttöä.
 |
| Hiusten harjaaminen on näemmä unohtunut Nuorimmalta... |
Jokainen lapsi teki JOKAISEN rästiin jääneen tehtävän. Jopa muutaman ylimääräisen bonus-tehtävän. Tiskikone tyhjennettiin ilman nalkutusta. Kaikki söivät ison lautasellisen Marttojen resptillä tehtyä kasvishernaria (josta piti kaiken järjen mukaan riittää kolmeki päiväksi, mutta riitti 1,5 päiväksi...) ja muistivat sanoa kiitos ruuasta, ja oli tosi hyvää. Kukaan ei kinannut turhasta, eikä oikein mistään muustakaan.
 |
| Marttojen kasvishernaria sinapilla ja kurkulla maustettuna. Don't ask.. Mä vaan tykkään! |
Tarinan opetus: on ihan ok joskus olla räkä poskella itkevä aikuinen. Ei ne lapset siitä hajoa, jos sitä ei ihan joka päivä tapahdu. On ihan ok jättää mies selviämään päiväksi samoista jutuista, joita itse pyörittää koko ajan. On ihan ok ottaa käteen teemuki ja kamera keskellä työpäivää ja hengittää hetken ulkona, jos sillä saa mielensä tyyntymään. On ihan ok, ettei aina vaan jaksa!
 |
| Loppukevennykseksi pissaava hieho |
P.S.Koronapäiväkirjan ensimmäinen osa löytyy täältä
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kuulla juuri sinun ajatuksiasi!