Happy HippieLife

*English below* Kuvat eivät liity mitenkään tekstiin (paitsi, että niistä näkee, että on paljon lunta...!) Käväisin katsastamassa autoni. Otin pinkkikantiseen kestokuppiini kahvia K1-aseman piikkiin, ja istahdin puupenkille ihmettelemään katsastusmiesten työnkuvaa, ja miettimään, miten mukavaa oli, kun puoltatoista tuntia aiemmin päättyneen treeniin päälle treenikaveri pyysi yllättäen lounasseuraksi, ja oli niin mielettömän mukava 60 minuuttinen ensin treeniä, ja sitten lounasta tuon huippukuntoisen, huippumukavan ja huippukaikkea naisen kanssa. Viereeni istui kaksi ihmistä, ja koska yleensä kaikki päivät olen eläinten seurassa, harrastan julkisilla paikoilla vieraiden ihmisten salakuuntelua ja teen mielessäni huikeita tarinoita kanssaihmisten elämistä. Nyt ei olisi kannattanut. Tai ehkä kannatti, koska seurasi taas kerran valaistuminen, että POSITIIVISEN KAUTTA. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi negatiivisuuteen, koska se on raskasta kaikille lähellä oleville. Jopa tunte

Älä suinkaan luule, ettenkö ole pitänyt uuden vuoden lupaustani; OLEN! Olen kuvannut paljon, ja kirjoittanut paljon, mutta käsin, vihkoon, ja blogi on ollut huilissa viikon. Kauhean kiireinen viikko lasten harrastusten kanssa. Ollut normaalit treenit, mutta myös turnauksia kolme viikonloppuun. Koitin kokkailla eväitä hiki hatussa, mutta ei mikään riittänyt, ja kahviosta muutama muoviin kääritty sämpylä ja paperilautasella nököttänyt mokkapala tuli lapsille ostettua. Eihän niitä raasuja nälässäkään voinut pitää juoksemassa tuntitolkulla pallon perässä. JA opetus oli tässäkin; on tuplattava se määrä eväitä, jotka riittäisivät normaaleille ihmisille. Pääsen testaamaan tätä heti ensi viikonloppuna... Plus tekemään isomman termarillisen kaakaota, sillä joukkuetovereiden mielestä termari ja teräksiset retkimukit olivat ihan super-COOL,  ja kaakaolle ja teräsmukeille oli shortsiasuisia ottajia suht reippaasti. Oma crossfit jäi paitsioon, kun oli niin paljon tekemistä lasten touhuissa. Kä

Meillä perheenjäseniksi on luettava myös lemmikit. Luomulaitumilla majailee 39 kappaletta takkutuikkaista ylämaan karjaa; ei nyt varsinaisesti lemmikkejä, vaan tuotantoeläimiä niiden PITÄISI olla. Muutamasta oikein toivoo pääsevänsä pikaisesti eroon, kun taas toiset voisi toivoa tuovansa sisällekin hellittäviksi. Juuri NYT ne taas tuntuvat valtaisalta taakalta, kun joka päiväinen hoito on yksin näillä kapoisilla harteillani, ja on vaan moneen kertaan todettu fakta, että hommat lähtevät persiilleen heti, kun Irlantilainen on ajomatkan ulkopuolella. Niin myös tälläkin kertaa… IHAN KAIKKI JA IHAN KOKO AJAN!! Lehmät ruokitaan talviaikaan pyöröpaaleilla, jotka on -ikävä kyllä- pakattu muoviin.Tuollaista eläinmäärää ei kyllä muuten ruokittua saisi, varsinkin kun kaksi viime kesää on olleet sellaista, että rutikuivaa heinää ei ole paaleihin saanut kuin minimaalisen pienen osan, ja säilytystilaa tuolle paalimäärälle katon alla ei ole. Paaleista kuoritut muovit varastoidaan Irlantilais