Työhaastatteluopas hipin tapaan
Ollaan niin kuin ei oltaiskaan tämän pitkän kirjoitus-, tai edes blogissa käymistauon suhteen, ja siirrytään toiminnannaisina vaan suoraan asiaan. Näin mun piti tehdä, mutta pakko vähän antaa taustoja, niin hommat aukeaa. Nyt on muuten aikaa kirjoitella, vaikka joka päivä, koska taustat avaavat stressitekijät, jotka laukaisivat keuhkokuumeen, ja täällä sitä toiminnannainen vaan makailee sängyssä haisevana ihan halko otsassa, ysköksiä kattoon syljeskellen. Ja ollaan niin kun ei oltaiskaan myös kuvien suhteen. Viime aikoina ei ole paljon kuvailtu! Oli nääs kesä. Kesä 2019. Kesäkuusta en muista mitään muuta kun sen, että istutin yksin kätösilläni 13000 luomumansikantaimea, ja että mun kroppani tuntui 120-vuotiaan ihmisen kropalta. Joka niveltä ja luuta särki, lihakset katosivat ja jokainen pieni fyysinen liike tapahtui huomattavan ähinän avustuksella. Tai en ihan yksin istuttanut, koska crossfit-naisissa on yksi mieletön mimmi, joka rakennekynsineen ja ihanine kimallesläbärei...