Happy HippieLife

 Nyt on kuulkaa aikoihin eletty! Kun odotin esikoista, sain hirveän pesänrakennusvietin vallassa hormonihuuruissani idean ostaa ompelukone ja sillä sitten taidokkaasti ompelisin kaikkea mahdollista. "Taidokkaasti" sain tehtyä kestovaippoja (vieläkin ihmettelen, sillä niistä tuli oikeasti hyviä ja käyttökelpoisia, ja ne kestivät kaikkien kolmen lapsen käytön!) ja suoraa saumaa verhoihin ja muutamat tyynyn päälliset. Sitten se onkin ollut kaapissa unohtuneena vuosikaudet. Vain jotain korjauksia olen koittanut sen avulla tehdä, eikä ne hyvin suju, kun on taitotaso nolla ja aikaa ja kiinnostusta opetteluun sama nolla.  MUTTA NYT!! Ompelin edellisten vuosien käärinliinoista ihan lahjapusseja. Ne eivät kestä lähempää tarkastelua, mutta nyt ei tarvitse tuskailla, miten käärinliinat saa kiinni, kun voi vaan sujauttaa lahjat pussiin. Muutaman kerran jouduin purkamaan, kun vahingossa ompelin koko pussin kiinni, ja silloin sujauttamiset hankaloittuvat huomattavasti, kun ei missään reuna

 Noniin! Hengissä ollaan, vaikka joulukuun alun pakkaset aiheuttivat ankaraa tahimista eläinten vesien kanssa, kun kaikki mahdollinen jäätyi. Putket, letkut, aivot ja kädet näin alkuun luetellakseni. Mutta eipä hätää; sekuntiakaan ei ole kukaan täällä janoa kärsinyt, sillä luomuhippi keksi vanhasta saunasta kantaa laitumelle vesipadan. Sinne alle kun tyrkkää aamulla tulet ja täyttää vedellä, niin saa hetken päästä antaa lämmitettyä vettä muovitynnyreiden puolikkaisiin ja samalla sulaa jäät. Ja illalla kun padan alle laittaa parit hautakynttilät, niin ei edes yöllä tarvi janoisten turpien turhaan etsiä vettä. Semmoinen älynväläys ja semmoinen kaunistus tuohon laitumelle. Irlantilainen oli onnessaan! Meillä siis on myös ihan sähkövastuksilla toimivat vesiastia, mutta sinne ei paukkupakkasilla tullutkaan enää vettä, kun putket sanoivat, että nyt riittää! Minä olin onnessani! Sitten iskikin flunssa, jonka kuvittelin johtuvan siitä, että tuolla -22 asteessa olin vesin kanssa lätrännyt, enkä