Happy HippieLife

Aina välillä joku sanoo tai viestittää, että vitsi, miten kiva olisi asua siinä teidän lähellä! Että niin kivalta vaikuttaa elämä täällä, ja näkisi eläimiä ja maalaiselämää. Annan tässä sulle nyt vaihtoehtoja! Mikä näistä naapureista tahtoisit olla: Naapuri A asuu lähimpänä meitä kauniissa hirsitalossaan, ihan lehmien talvi- ja vasikoimislaitumen takana. Muutama vuosi sitten tuli viesti, että voisitko tulla hakemaan lehmän pois takapihalta, koska lapsi ei muuten uskalla lähteä ulkoilemaan. Minähän menin. Laitumen nurkasta oli sujahtanut nätisti naapurin puolelle meidän Alma, joka ei ikinä karkaa. No nyt oli karannut. Kyläreissulla oli alkanut sarvien taustaa kovasti kutittamaan, ja Alma oli raapinut päätään koko monen sadan kilon kroppansa voimin naapurin mataliin pihavaloihin sillä seurauksella, että yksi niistä oli ihan tuhannen palasina, täysin käyttökelvoton, täysin hajonnut. Alman jälkeen pihalta on haettu myös sonneja. Ja pieniä vasikoita, jotka hölmöinä kierähtävät aidan alta v...

Koitan joka päivä etäillessäni päästä ulos edes hetkeksi. Joskus minikävelylle, joskus vaan juomaan kupposen kuumaa puutarhassa. Istuminen sisällä koko päivän päätteen edessä on yhtä myrkkyä itselleni, kuin jollekin toiselle olisi syanidin sisäinen käyttö. Yhtään taas liiottelematta....  Viime torstaina ulkoilu lounastunnilla ei ollut kävely eikä kahvi, vaan lehmien aitauksen korjaus moukari ja aitatolpat käsissä. Iso, lähes 10 hehtaarin kesälaidun alkoi olla tikittävä aikapommi sen suhteen, milloin joku vaan kävelee sieltä pois, sillä sen sähkölangat olivat peurat ja neitokaiset itse hajoittaneet niin, että se vaatii ihan muutaman päivän urakan, jotta siinä taas sähkö kiertäsi. Korjailin siis naapuripellon aitaa, joka on askeleen lähempänä kotia ja talviaitausta . Talviaitaus on siitä ikävä paikka, että sieltä käsin hoidetaan myös teurasautolastaus, ja nyt on jonossa lihatilauksia ja paine vähentää karjaa, joten tämä oli ikävää työtä, koska tuo ajatus varjosti koko ajan mieltäni. ...

Syyskuussa ostolakkoilin mallikkaasti, ja sen tuloksena ostosaldo onkin ihanan pullea nolla! Mielitekoja tosin oli: - pitkä pellavainen syksymekko - pellavahame - Northoutdoorin oversize  meinovillapaita Mutta hei; mieliteot tulevat ja sitten ne menevät, kun niihin ei kiinnitä huomiota. Pellavahame on jo päästäni poistunut, muut kaksi nakovat tasaisin väliajoin takaraivossa. Syyskuu on ollut vaarallisen kaunis. Sydän ihan pakahtumaisillaan kuljen ulkona, kun luonto on vaan aivan täydellinen!! Jos satun kulkemaan autolla, on se kanssakulkijoille ja itselleni vaarallinen kombo. Katselen enemmän maisemia ja yksityiskohtia kuin tieliikennettä. "AAAH, kun tulisi hyvä kuva!" AAAAH, kun on täydellinen valo!!" "AAAAH, kun tämäkin kohta saa sydämeni tykyttämään!!". Usvaiset aamut ja Kalifornian maastopalojen värjäämä iltataivas. Voihan syyskuu! Ja ne hetket, kun usva väistyy, ensin tulee varovainen kultainen hehku ja sen jälkeen maailma on täynnä värejä. Onko ketään muu...

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut, jos inhoat värejä keltainen-oranssi -akselilla. Niitä nääs on tulossa P A L J O N! Tein näet viikonloppuna painonnostotreenin kurpitsapellolla, ja harjoitin myös taideterapiaa tehdessäni osasta taideinstallaation terassin portaille. Perustin keväällä kurpitsaviljelmänkinkin, koska kurpitsoiden kasvattaminen on niin kivaa, ne ovat hurjan esteettisiä ja ne ovat myös hyvän makuisia. Paikallisessa Rekossa meni luomukesäkurpitsaa kaupaksi muiden tuotteidemme ohella, ja oli niin tyytyväinen ja haaveilin jo spagettikurpitsoideni, jättikurpitkoideni ja kiekkokurpitsoideni myymisestä.  Kauhea väsymys iski kuitenkin päälle palkkatöiden ja kuusentaimikatastrofin alettua, ja kurpitsapelto on jäänyt oman onnensa nojaan. Mitään en ole korjannut, yhtään en ole kastellut enkä nyppinyt, enkä karsinut, ja kurpitsan kurpitsaa en ole myynyt. Kurpitsat eivät ole olleet asiasta moksiskaan, vaan ovat kasvaneet itsekseen hurjaa vauhtia luomupaskassa sadeveden voimin. Lopput...

Muistatko Fucking Russian Nightmaren, eli ensimmäisestä käteen jääneestä palkkatyöpalkasta ostamani k asvihuoneen ? Sen ideana oli taata tomaattiomavaraisuus tänä kesänä ja tulevana talvena, siellä piti kasvattaa valtava määrä yrttejä ja bataattifarmikin sinne piti mahduttaa. Alku oli toooodella takkuista -lähes parisuhteen vieneen takkuista- mutta miten lopulta sitten kävi? Irlantilainenhan menetti totaalisesti hermonsa runkoa kootessaan alkukeväästä, mutta kesäkuussa runko oli pystyssä, se oli nostettu harkkojen päälle maan tasalle, ja jatkosuunnitelmat sen viimeistelyyn ja käyttöönottoon olivat valmiina. Minulla oli erilaisia tomaattilajikkeita ja kaiken maailman yrttejä laatikkokaupalla esikasvatuksessa, ja kuskailin niiitä koko kevään ja alkukesän aamulla vanhaan pikkuiseen kasvihuoneeseen karaistumaan, ja taas illalla lämpimään varastoon mahdollisilta hallaöiltä suojaan. Paitsi yhtenä yönä... Selkeät suunnitelmat oli päässäni siitä, mihin ne uudessa kasvihuoneessa sijoitetaan ja ...

Viime viikonloppuna paistoi aurinko niin ihanasti täällä lännessä, että kevät tuntui etenevän ihan valtavin harppauksin. Ensimmäiset narsissit aukesivat ja niitä pysähdyin ihastelemaan aina ohi kävellessäni. Koska tärkeintä on pysähtyminen ja läsnäolo. Muuten menee tämäkin kevät ohi ilman, että siitä jää mitään suurempaa muistikuvaa. Ja tahdon paljon muistikuvia onnellisista hetkistä omassa arjessa. Ne kantavat pitkälle. Koronaelämä on valunut omiin uomiinsa. Irlantilainen on tehnyt ihan järjettömän määrän töitä ja hän on kadonnut elämästämme lähes kokonaan.  Ihan välillä unohtuu, että sellainen mies elää taloudessamme. Hänestä on ollut ainoana elonmerkkeinä tasaisin väliajoin huuto "KIDS!!! MAKE SOME COFFEE PLEASE!!" , ja lautanen, jolta joku muu kuin minä tai lapset on ruokaa syönyt aivan eri aikoihin kuin minä ja lapset. Ylityötunteja on kertynyt niin paljon, ettei hän kuulemma kehtaa kaikkia edes laskuttaa. "WTF??!!!" oli tällä kertaa MUN reaktioni, mutta...