Russian Nightmare ja muuta sekoilua

Muistatko Fucking Russian Nightmaren, eli ensimmäisestä käteen jääneestä palkkatyöpalkasta ostamani kasvihuoneen? Sen ideana oli taata tomaattiomavaraisuus tänä kesänä ja tulevana talvena, siellä piti kasvattaa valtava määrä yrttejä ja bataattifarmikin sinne piti mahduttaa. Alku oli toooodella takkuista -lähes parisuhteen vieneen takkuista- mutta miten lopulta sitten kävi?

Irlantilainenhan menetti totaalisesti hermonsa runkoa kootessaan alkukeväästä, mutta kesäkuussa runko oli pystyssä, se oli nostettu harkkojen päälle maan tasalle, ja jatkosuunnitelmat sen viimeistelyyn ja käyttöönottoon olivat valmiina. Minulla oli erilaisia tomaattilajikkeita ja kaiken maailman yrttejä laatikkokaupalla esikasvatuksessa, ja kuskailin niiitä koko kevään ja alkukesän aamulla vanhaan pikkuiseen kasvihuoneeseen karaistumaan, ja taas illalla lämpimään varastoon mahdollisilta hallaöiltä suojaan. Paitsi yhtenä yönä... Selkeät suunnitelmat oli päässäni siitä, mihin ne uudessa kasvihuoneessa sijoitetaan ja miten mahdottoman hyvin ne siellä kasvavat, ja miten järjettömän kova sato saadaan, ja pakastin tulvii tomaattimurskaa ja ai että, kun se on parasta tomaattimurskaa ikinä.

Kesäkuun helteillä Irlantilainen oli vielä päivät palkkatöissä, jossa koronan myötä hänen työnantajallaan oli enemmän hommia kuin koskaan aiemmin. Aikaisin aamulla hän lähti (tai no; suhteellista tämäkin. Irlantilaisen aikainen on oma keskipäiväni), ja illalla myöhään palasi hikisenä ja harmissaan, kun taas yksi kaunis hellepäivä oli mennyt toimistossa. Iltaisin hän ihmetteli heinänkorsi suupielessä sitä, riittääkö vesi mansikkapellon kasteluun auringon korventaessa kastelusyvännettä kuivaksi, ja suurin ongelma kesäkuussa oli se, miksi kastelupumppu yskii ja mikä sitä vaivaa sekä ruoho, jota oli mansikkapellon ja vadelmien riviväleistä leikattava jatkuvalla sykkeellä. 

EU:n luomukiemurat, jotka jäivät mykoplasmani kourissa ja sitten palkkatyöni kuormittaessa huomioimatta aiemmin talvella saivat aikaan sen, että tuli yllättäen pakkorako pistää muutama hehtaari peltoa pois vuokralle, ja jostain löytää kiireen vilkkaa luomukauran siementä (helppo homma), luomuherneen siementä (mahdoton homma) ja luomuauringonkukkaa (nevö hööööd). Kylvöt jäivät kesäkuulle ja Irlantilais-parka hikoili toimiston jälkeen myös traktorin hytissä yömyöhälle kylvötöissä. (Oi kun tuli nyt jo ikävä valoisia kesäöitä!!!) Kasvihuone ei siis edennyt ollenkaan kaikkien näiden kevätkiiresekasotkujen jaloissa. Taimet kasvoivat purkeissaan miten sattuivat, minne sattuivat. Kun olin niiden kitumista ja röyhistelyä ihmetellyt taas yhtenä iltana,varovasti kysäisin Irlantilaiselta, että mahtaako ehtiä kasvihuoneen kimppuun, vai mietinkö jotain plan B:tä taimilleni.  "JOOJOO!!!! I'll do it!!", tuli vastaus hyvinkin kipakasti, ja päätin olla ihan hiljaa vaan, kunnes muut työt ovat helpottaneet. Istutin vanhaan pikkuruiseen kasvihuoneeseen niin paljon, kuin sinne taimia järkevästi mahtui, avomaallekin lykkäsin onnentoivotusten kera taimia ja elinvoimaisimman näköiset jäljelle jääneistä siirsin suurempiin purkkeihin. Lahjoitin vuoren verran taimia myös ystävälleni, ja pohdin, että kyllä uuteen huoneeseen jotain muutakin keksin, jahka se on istutuskunnossa. 

Tuli heinäkuu, mansikkakausi ja Irlantilaisen "loma". Fucking Russian Nightmare oli luurankona romahtaneen kivinavetan vieressä tontilla mansikka-asiakkaiden ihmeteltävänä. Yksi tarjoutui jopa sen ostamaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Joka helvetin päivä satoi. Jäljellä olevat tomaatintaimet uivat ruukuissaan. Tein vielä kerran varovaisen yrityksen kysäistä Irlantilaiselta, että onnistuisiko. Vielä olisi toivoa saada satoa taimista, jos ne pikaisesti saisi maahan. "JOOJOOJOO!!!!I'LL DO IT!!! STOP PUTTING CONSTANT PREASSURE ON ME!!!!!" Ja tämän "jatkuvan painostuksen" päätin lopettaa, ja katsoa, että miten käy. 

Elokuun alussa tehtiin heinää. Ja poimittiin mammuttimaista vadelmasatoa. Elokuussa myös molemmat palasimme farmin lisäksi palkkatöihimme.

Joten näin komeasti on käynyt:

Siinä hän odottaa. Samoin kuin näemmä toukokuussa raksalle jääneet teekuppi ja hanska. Kaikki yhdessä ihmettelevät, että hetki ollaan tässä oltu ja montaa nähty.  Vieressä odottaa myös multakasa, jonka päällä iloisesti siementää jo rikkakasvit. Mutta onhan tässä syksyä jäljellä...

Omaa syksyäni varjostaa muisto melkein tarkalleen vuosi sitten alkaneesta mykoplasmasta. Se ei ainoastaan aiheuttanut kaaosta kasvinviljelyrintamalla ranchin puolella, tuhonnut mielenterveyttäni ja keuhkojani, vaan sain toukokuussa myös puhelun, jossa hyvin raumlaista vääntävä mieshenkilö ilmoitti tilaamieni kuusen taimien saapuneen. EI MITÄÄN MIELIKUVAA MISTÄÄN TAIMITILAUKSESTA!!!! Koitin kautta rantain udella (ilman että vaikutin ihan niin aivokuolleelta, kuin miksi itseni tunsin), että kuinkas paljon ja mistä ja muuta lisäinfoa. 8500 kappaletta olin tilannut maatessani sängyn pohjalla. Sähköpostin uumenista löytyi lisävahvistusta, että kyllä, oikeaan paikkaan soitti mies ja kyllä; minä se olin ollut. Ja KYLLÄ, en tietenkään puhelun jälkeen takaisin keuhkokuume-mykoplasmakoomaan vajotessani ollut tilannut maan muokkausta, jotta taimet saisi istutettua. Tässä on sulle kokeellinen tehtävä; ensi toukokuussa, koitapa saada kaivuri ja joku kuskikin sille muokkamaan maata. Aikataululla heti. EI TODENNÄKÖISESTI ONNISTU! Ei sitten millään! Joskus heinäkuun loppupuolella pääsi naapurin kaivurikuski muokkaushommiin, ja tällä viikolla iskin ensimmäiset taimet maahan. Sitä ennen niitä on pidetty tekohengityksellä hengissä toukokuusta asti. Nekin tosin joku mansikka-asiakas olisi halunnut ostaa, mutta en niitäkään myynyt. Mikä mua vaivaa?? Pian vaivaa väsymys, kun palkkatyöpäivän jälkeen rämmin istutustöissä. Toisaalta; raitista ilmaa, ei ihmisiä, ei melua...Voisi asiat huonomminkin olla! Ja hei nämä syksyn usvaiset aamut ja illat...Voi, miten sydämeni ihan jättää lyöntejä välistä, kun kaikki tämä on niin mahdottoman kaunista!

Sen pituinen jännitysnäytelmä sähläilyistämme tällä kertaa. Jos oma elämäsi on tasapainoista, järjestelmällistä ja suunniteltua, niin onneksi olkoon! Meillä on tätä, vaikka kuinka muuta yritettäisiin! Jos sulla on tekemisestä puutetta, ja omaat kasvihuoneenrakennuskykyjä, niin lupaan pestä tuon teekupin ja täyttää sitä säännöllisesti JA toimia hiljaisena assistenttina kasvarityömaalla... TERVETULOA!