Happy HippieLife

Toiseksi viimeinen teurasautopäivä oli kuin suoraan taas huonosta sketsistä. Tai yhtään hauskuutta ei ole eläimen teuraaksi laittamisessa, mutta kaikki liitännäistoiminta oli niin taas MEITÄ!  Aamulla, kun join vielä kahvia Irlantilaisen turkoosit, hänelle jostain syystä liian pieneksi jääneet bokserit jalassa (samat, joissa väsyneenä mansikka-aikaan kävin paikallisessa K-kaupassa munapussit pullottaen. Ihana muisto!), soi puhelin, ja iloisen kuuloinen teurasautokuski soitti, että hän unohti ilmoittaa aiemmin tulonsa, ja on 10 minuutin päästä meillä. Perheen toinen aikuinen köllötteli vielä siinä vaiheessa sängyssä syvässä unessa, ja kouluun lähtevillä lapsilla oli taas hanskat hukassa ja kengät märkinä. Verenpaineessani oli huomattavissa hienoinen nousu. Kuski soitti hetken päästä uudelleen, että hän ei ole täällä meillä ennen käynyt, että mistä tienhaarasta kannattaa tulla. Katsoin ikkunasta ulos, ja aivan VALTAVAN, siis V A L T A V A N kokoisella rekka-autolla oli tämä meillä en...

In Finland we have this thing called TAKATALVI. Sellainen on päällä kyllä niin vahvasti, ettei hetkeen ole ollutkaan! Oikein sopiva aika siis sytyttää puuhellaan valkea, pistää yön yli liotetut kikherneet ja mung-pavut hellalle kypsymään, ja tarttua taas pitkästä aikaa sekä kameraan, että läppäriin samalla, kun saa sylillisellä puita sekä lämpöä, että ruokaa. Ai että, kun nautin! Kummasti vei kaiken luovuuden ja innostuksen tuo Ukrainan tilanne, yhdistettynä vielä koronan jälkeiseen semi-nuutuneeseen oloon. Nyt koitan taas hiukan päästä oman elämäni supersankariksi, ja löytää takaisin asioiden luokse, joista saan voimaa ja virtaa, ja kuvitella lujasti, että kyllä se kevät sieltä tulee. Ihan pian.  Maaliskuun loppu oli sään puolesta kerta kaikkiaan täydellinen. Naapurin Mikko ja Marko ajelivat latuja yli 6 kilometrin edestä metsään ja pelloille, ja siellä olin päivittäin ja parhaimmillaan pari kertaa päivässä hiki virraten hiihtelemässä. Kevätaurinko kun vielä paistoi, ja metsässä a...

  Kuulin radiossa muutama päivä sitten aivan satuttavan kipeästi kolahtaneen mainoksen, jossa kaksi nuorta miestä keskustelevat keskenään: "Mitä sä teet?" "Mä leikkaan näitä kierrätyspahveja suikaleiksi." "...Ai miksi? Eikö ne mene kierrätykseen kokonaisena?" "Menee, menee, mutta kun mulla on tentti tulossa!" Ihmismieli on valtavan hyvä keksimään kaikkea sijaistoimintoa, kun tarvitsisi oikeasti ryhtyä johonkin ei niin itseä miellyttävään puuhaan  -kuten esimerkiksi maatalouden kirjanpitoon. Olen ollut kun nuo mainoksen jätkät; keskustellut itsekseni ja ihmetellyt syvästi kaikkea kehittelemääni Todella Tärkeää Puuhaa, jolla olen sujuvasti vältellyt kuittirumban aloittamista. Jos on yleensä muutenkin kirjanpidon tekeminen tuskaista, niin nyt, kun ensin istuu päivän koneella palkkatöissä, ja SEN JÄLKEEN pitäisi vielä istua tekemässä kirjanpitoa, niin näyttää olevan not gonna happen -tyyppinen tilanne käsillä tällaiselle ulkoilma-aktiiville. Jos väl...

  Jos en ole tarpeeksi tämän syksyn ihanuutta hehkuttanut, niin kerran vielä! On ollut ihan mieletöntä, ettei syyskuussa tullut yhtään pakkasyötä, joka olisi vienyt kasvit ja kukat, vaan syksy oli niin lämmin ja leuto, että vielä lokakuun alussa sai kerätä satoa. Eikä mitä vaan satoa, vaan tummansinistä satoa; ulkona kasvaneita viinirypäleitä ja mustaseljan marjoja. Mustaseljaa ei pidä sekoittaa muihin seljoihin, jotka ovat myrkyllisiä. Mustaseljakin on raakana marjana myrkyllinen, mutta sen hurmaavan kauniit kukat, ja isot marjatertut kypsinä ovat superfoodien superfoodia. Kukkaterttuja en tänäkään vuonna malttanut kerätä tee- tai mehuaineeksi, mutta marjoja keräsin ihan mahdottoman määrän. Seljankukan pitäisi auttaa vilustumisoireisiin, lieventää ja jopa parantaa ne kokonaan. Puutarhassa on kolme isoa mustaseljapensasta ja tänä keväänä istutin kolme lisää, koska ne ovat kasvina kauniita ja lisäksi sato on mukavasti loppusyksystä kerättävissä. Marjat eivät ole mitenkään ihmeellise...