Happy HippieLife

Luulitko, että olen raskaana???!! No en ole, vaan se oli vaan hämäystä! Hämäystä on myös taas valokuvat, jotka eivät välttämättä liity aiheeseen -paitsi joskus liittyvätkin, niin niitä voi sitten ihmetellä! Välillä, kun oikein harmittaa se, että korona vei elämästäni hikiliikunnan ilon (koska yksin ei vaan millään kykene samaan kuin ohjatussa ryhmässä...Ei!!), ystävien tapaamisen ilman suurempia suunnitteluja, halaamisen ja muun spontaanin toiminnan, niin koitan miettiä, mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut. Omalle kohdallani on kertynyt ihan hyvä lista asioita! 1) Etätyömääräys. Elämäni pelastaja, koska ei tarvitse kärsiä huonosta sisäilmasta toimistossa, eikä käyttää kahta tuntia päivässä autossa istumiseen, jotta voi vaan tehdä toimistossa samoja töitä, jotka pystyy tekemään kotona. Best evö! 2) Iltatilaisuuksien peruuntuminen. TIESIN, että työhöni kuuluu iltatilaisuuksia, mutta sitä en tajunnut, miten kuormittuisin niistä. Jännittämisestä, pitkistä ajomatkoista kollegan kanssa, jo...

Olipa kerran korona-virus, joka aiheutti sen, että kaikki Suomen lapset jäivät etäkouluun. Tai eivät ihan kaikki, ettei kukaan vedä herneitä nenään tästä väärästä tiedosta, mutta siis suurin osa lapsista jäi. Niin myös erään luomufarmin kolme lasta, suorastaan riemusta hihkuen jäivät etäkouluun. Heidän vanhempansa tekivät samassa talossa etätöitä, ja iltapäivisin ja iltaisin koko onnellinen perhe suuntasi luomufarmin hommiin. Perheen onnellinen äiti oli kuitenkin salaisesti hermoromahduksen partaalla, koska etäkoulu näytti lisäävän lasten ruokahalua ja myös sotkemishaluja eksponentiaalisesti, eikä hänen keskittymiskykynsä riittänyt palkkatöihin, kun omien lasten lisäksi piti murehtia niitä lapsia, jotka jäisivät nyt ilman turvallisia aikuisia ja päivittäistä ruokaa, ja kaikki tämä yhdessä ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Etäkoululaiset ja äiti retkeilivät paljon, koska kukaan ei saanut itsestään irti omatoimista urheilua, vaan kaikki olivat hyvä keksimään tekosyitä, miksi se ei nyt ...

Viime viikonloppuna paistoi aurinko niin ihanasti täällä lännessä, että kevät tuntui etenevän ihan valtavin harppauksin. Ensimmäiset narsissit aukesivat ja niitä pysähdyin ihastelemaan aina ohi kävellessäni. Koska tärkeintä on pysähtyminen ja läsnäolo. Muuten menee tämäkin kevät ohi ilman, että siitä jää mitään suurempaa muistikuvaa. Ja tahdon paljon muistikuvia onnellisista hetkistä omassa arjessa. Ne kantavat pitkälle. Koronaelämä on valunut omiin uomiinsa. Irlantilainen on tehnyt ihan järjettömän määrän töitä ja hän on kadonnut elämästämme lähes kokonaan.  Ihan välillä unohtuu, että sellainen mies elää taloudessamme. Hänestä on ollut ainoana elonmerkkeinä tasaisin väliajoin huuto "KIDS!!! MAKE SOME COFFEE PLEASE!!" , ja lautanen, jolta joku muu kuin minä tai lapset on ruokaa syönyt aivan eri aikoihin kuin minä ja lapset. Ylityötunteja on kertynyt niin paljon, ettei hän kuulemma kehtaa kaikkia edes laskuttaa. "WTF??!!!" oli tällä kertaa MUN reaktioni, mutta...