Happy HippieLife

KOO kävi läpi myös Keskimmäisen luomulapsosen, jolla rokottamattomana oli taas selkeästi rokotettua sisartaan vahvemmat oireet. Empiirinen koe on siis taas yhtä otosta vahvempi. Hänelläkin oli oksentelua ja korkea kuume, sekä uutuutena oirerepertuaariin tuli yskä, jota taas tytöillä ei ollut.  Edessä oli siis taas viisi päivää kotona kökkimistä. Jääkaapin sisältö oli tämä: - 10 kg perunaa - 2 kg porkkanaa - 1,5 rasiaa hummusta - 1 lime - 2 prk mansikkahilloa Yksikseni olisin alkanut ideoimaan noista sekä pakastimesta ja kuivavarastosta vielä monen monta ateriaa, mutta muu perhe alkoi olla T O D E L L A kypsä sekä kokeellisen keittiön tuotoksiin, että siihen, ettei mitään välipalaa saanut enää itse otettua mistään. Keskimmäinen Luomulapsihan on pohjaton kaivo, mitä tulee syömiseen. POHJATON! Miten voi niin solakkaan poikaan upota niin valtava määrä ruokaa, on jokaisen päivän suurimpia ihmettelyn aiheitani. Tein kauppakassitilauksen Prismaan, ja oli suuren seikkailun tuntua lähteä aj...

Valtteri kävi kylässä meilläkin, ja tässä taas täysin epäasiallinen teksti-kuva -postaus! Nimittäin ei mitään asiaa lumesta, myrskystä, talvesta tai mökeistä vaan alkoholista. Perjantai ja viinipullo. Yksi tai kaksi lasillista, mukavan rento olo sohvalla Irlantilaisen kanssa höpötellen. Yöllä levotonta unta, outoja unia, pientä ahdistusta henkisesti. Lauantaina päässä pieni, mutta selvästi tuntuva jomotus. Tätä kaavaa olin toistanut muutaman vuoden. Siitä oli tullut tapa. Maku, jota odotti, koska sillä aloitti viikonlopun. Lupa rentoutua, ja vaan olla.  Mutta sitten sain tarpeekseni. Toukokuun 28. päivä 2021 tajusin, että tämä on tyhmää. Koko alkoholi, ja varsinkin, jos siitä on tullut tapa. Toukokuusta syyskuuhun ei vapaapäiviä ranchillä ole, joten ei kannata haaskata yhtään sekuntia elämästään ja työajastaan jomottavalle päälle, hiukan hitaalle ololle ja ahdistuneelle mielelle. Vain yhden tai kahden viinilasillisen vuoksi. Samalla jäi kaikki muukin alkoholi., eli saunasiiderit, k...

Meille posahti KOO. Nuorin luomulapsi oksensi keskellä yötä kahdeksan päivää sitten, ja kuumekin nousi melkein 40 asteeseen. Kotitesti näytti negaa, ja ajattelimme sen olevan vain pikkuinen vatsapöpö, varsinkin, kun seuraavana päivänä tyttö oli lähes normaali. Illalla kuume ja huono olo palasivat, ja testissä näkyi jo haalea viiva, joka kakkosaamuna oli vahva punainen viiva. Suukottelin lasta suulle, söimme samaa porkkanaa vuorotellen ja olin mahdollisimman paljon samassa ilmatilassa kehoittaen toisia luomulapsia tekemään samoin, jotta homma hoituisi nopsaan pois.  Kolmantena päivänä pikkuisin luomulapsonen sirkutti täysin terveenä intoa piukassa: "Onneksi mun munasolut on niiiiiin voimakkaita, että ne voitti tän koronan ihan heti!" Karanteeni, etäyhteys kouluihin ja Irlantilaisen etätyöt jatkuivat vielä vaaditut kaksi päivää, ja ihanasti häämötti vapaudu vankilasta -aika jo ihan sormien päissä. Viidennen ja vapauttavan karanteenipäivän aamuna valitteli Vanhin Luomulapsonen k...

Voi vitsi, kun tämä Rauman seudun koronatilanne räjähti käsiin kiihtyen nollasta sataan ihan hetkessä. Mikään rasisti ole  (perusrasistinen aloitus...)  kun kotonakin kerta majailee mamu, mutta voihan hiton itäblokin ihmiset, minkä teitte! Vaikka kuinka ydinvoimatyömaalla tai telakalla olisi koronaohjeistukset kohdillaan, niin tervemenoa Rauman Lidliin siinä kuuden kieppeillä. Parkkipaikalle paukkaa valkoisia pakettiautoja monen monta, ja sieltä iloisissa neonkeltaisissa tai -oransseissa työpuvuissaan itäblokin miehiä tulee uskomaton määrä yhdestä autosta. Maskien määrä NOLLA. Yksi jää vahtimaan autoa, muut desinfioimatta käsiään painuvat ostelemaan illan dinneritarpeet ja muutaman oluen. Ennen mietin, että samaan aikaan, kun herrojen kanssa osui kauppaan, niin sehän oli kiva; ihan kuin pikamatka Puolaan tai Liettuaan, kun kuunteli vierasta kieltä ja ihmetteli ostoskorin sisältöä (Joo; mä olen yksi sellainen ostoskorikyylä.). Nykyisin vältän samaan aikaan kauppaan menoa kuin r...

Talvilomaviikko tuntuu haihtuvan käsistä kuin savu, joka tanssien katoaa taivaalle ilman, että siihen saa mitään kosketusta. Kaikki pulkkamäki-, hiihtolatu-, ja talvivaellussuunnitelmat ovat vaihtuneet yrityksiin pysyä pystyssä peilikirkkaalla jäätiköllä, ja vaan ihmettelyyn, että mitä nyt ja mihin päivät katoavat, ja miksi koko ajan tuntuu sunnuntailta. Raumalla koronatilanne on räjähtänyt käsiin, joten kaikki sisätila-aktiviteetit ovat nounou -listalla, eikä oikein mielikään tee mihinkään ihmisten ilmoille. kuvat tässä postauksessa EIVÄT OLE TÄLTÄ VIIKOLTA! Luomulapset suhtautuvat tilanteeseen jokainen oman tempperamenttinsa mukaisesti, mutta kaikki kolme huomattavasti paremmin kuin heidän äitinsä, joka oli ladannut valtavat odotukset sille, miten paljon hiihtokilometrejä kertyisi, miten ulkoiltaisiin yhdessä, sisällä käytäisiin keittämässä vain lisää kaakaota, ja MITEN KIVAA MEILLÄ OLISI YHDESSÄ. No ei ole ollut! Nyt tämä kuukausia kestänyt etätyö-farmityö Irlantilaisen kanssa 24/7 ...

Tiedätkö mitä? Muutama viikko sitten olin täydellisen koronaväsymyksen kourissa. Ärsytti kaikki ja ahdisti kaikki ja koko ajan mietti, että pian vuosi tätä helvetin koronaa takana. Katselin lasten hiihtolomaksi matkoja, vaikka me emme ole IKINÄ hiihtolomalla mihinkään menneet. Katselin vuokrattavia mökkejä ihan kaikkialta Suomesta, vaikken ole ikinä missään vuokramökissä ollut. Katselin vapaita hotelleja ja niiden hintoja. Katselin iglumajoituksia, lumikenkäretkiä, Tallinnan laivoja, airB&B:tä, tripadvisoria ja ravintolasuosituksia. Halusin halata kaikkia vastaantulijoita (MITÄ VASTAANTULIJOITA?!?!?!?!!? Mä missään ketään näe!!) ja ystäviä. Haaveilin siitä, että voisi tarttua tuntematonta kädestä kiinni tai vaan kätellä. Olla ilman huonoa omatuntoa, jos unohtaa maskin kauppareissulla kotiin. Haaveilin jopa all inclusive-lomasta jossain Turkin halppispaikassa, mikä on niin NIIN kaukana normaalista minästäni kuin voi vaan olla.  Mutta sitten; sitten tuli lunta! Vuosikaudet lume...

Olipa kerran korona-virus, joka aiheutti sen, että kaikki Suomen lapset jäivät etäkouluun. Tai eivät ihan kaikki, ettei kukaan vedä herneitä nenään tästä väärästä tiedosta, mutta siis suurin osa lapsista jäi. Niin myös erään luomufarmin kolme lasta, suorastaan riemusta hihkuen jäivät etäkouluun. Heidän vanhempansa tekivät samassa talossa etätöitä, ja iltapäivisin ja iltaisin koko onnellinen perhe suuntasi luomufarmin hommiin. Perheen onnellinen äiti oli kuitenkin salaisesti hermoromahduksen partaalla, koska etäkoulu näytti lisäävän lasten ruokahalua ja myös sotkemishaluja eksponentiaalisesti, eikä hänen keskittymiskykynsä riittänyt palkkatöihin, kun omien lasten lisäksi piti murehtia niitä lapsia, jotka jäisivät nyt ilman turvallisia aikuisia ja päivittäistä ruokaa, ja kaikki tämä yhdessä ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Etäkoululaiset ja äiti retkeilivät paljon, koska kukaan ei saanut itsestään irti omatoimista urheilua, vaan kaikki olivat hyvä keksimään tekosyitä, miksi se ei nyt ...

Viime viikonloppuna paistoi aurinko niin ihanasti täällä lännessä, että kevät tuntui etenevän ihan valtavin harppauksin. Ensimmäiset narsissit aukesivat ja niitä pysähdyin ihastelemaan aina ohi kävellessäni. Koska tärkeintä on pysähtyminen ja läsnäolo. Muuten menee tämäkin kevät ohi ilman, että siitä jää mitään suurempaa muistikuvaa. Ja tahdon paljon muistikuvia onnellisista hetkistä omassa arjessa. Ne kantavat pitkälle. Koronaelämä on valunut omiin uomiinsa. Irlantilainen on tehnyt ihan järjettömän määrän töitä ja hän on kadonnut elämästämme lähes kokonaan.  Ihan välillä unohtuu, että sellainen mies elää taloudessamme. Hänestä on ollut ainoana elonmerkkeinä tasaisin väliajoin huuto "KIDS!!! MAKE SOME COFFEE PLEASE!!" , ja lautanen, jolta joku muu kuin minä tai lapset on ruokaa syönyt aivan eri aikoihin kuin minä ja lapset. Ylityötunteja on kertynyt niin paljon, ettei hän kuulemma kehtaa kaikkia edes laskuttaa. "WTF??!!!" oli tällä kertaa MUN reaktioni, mutta...

Suurtalouskokki täältä Kuljun mäen luomuetäkoulukeittiöstä terve vaan!! Kuljun mäen etäkoululaiset ovat syöneet valtavan hyvin viime aikoina. Niin hyvin, että täällä suurtalouskeittiössä ollaan ihmeissämme, että mitäs helevettiä niille taas syöttäisi, kun ylitöiksi menee joka päivä tämä kokkaamisen kanssa ja alkaa hiukan jo ideatkin olemaan vähissä. Ollaan nääs koitettu tässä tiukassa, rajoitetussa budjetissa vedellä pakastimet tyhjiksi, ja välttää ruokahävikkiä ja kaupassakäyntiä. No toiseksi viimeisin on ollut helppo, KOSKA MITÄÄN EI JÄÄ! MISTÄÄN RUUASTA ! IKINÄ! Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapist...