Karanteeni Part 2

KOO kävi läpi myös Keskimmäisen luomulapsosen, jolla rokottamattomana oli taas selkeästi rokotettua sisartaan vahvemmat oireet. Empiirinen koe on siis taas yhtä otosta vahvempi. Hänelläkin oli oksentelua ja korkea kuume, sekä uutuutena oirerepertuaariin tuli yskä, jota taas tytöillä ei ollut. 

Edessä oli siis taas viisi päivää kotona kökkimistä. Jääkaapin sisältö oli tämä:

- 10 kg perunaa

- 2 kg porkkanaa

- 1,5 rasiaa hummusta

- 1 lime

- 2 prk mansikkahilloa

Yksikseni olisin alkanut ideoimaan noista sekä pakastimesta ja kuivavarastosta vielä monen monta ateriaa, mutta muu perhe alkoi olla T O D E L L A kypsä sekä kokeellisen keittiön tuotoksiin, että siihen, ettei mitään välipalaa saanut enää itse otettua mistään. Keskimmäinen Luomulapsihan on pohjaton kaivo, mitä tulee syömiseen. POHJATON! Miten voi niin solakkaan poikaan upota niin valtava määrä ruokaa, on jokaisen päivän suurimpia ihmettelyn aiheitani.

Tein kauppakassitilauksen Prismaan, ja oli suuren seikkailun tuntua lähteä ajamaan ihan Raumalle asti sitä noutamaan... Niin pian sitä tämän luonteisen ihmisen mieli asettuu noihin pieniin kuvioihin. Kontaktiton nouto onnistui hyvin. Kotona harjoitin syvähengitystä, kun muovin määrä oli melkoinen. Olin kirjoittanut tilaukseen, että vältetään ylimääräistä muovia, mutta kaikki hedelmät ja kasvikset olivat muovipusseissa, ja jokainen tietysti omassaan, joten syviä huokauksia ihan vatsanpohjasta asti tuli puhalleltua. Kyllä niin valtavan määrän muovia olen kestopussukoillani ja -nyssyköilläni säästänyt!! Lapset kävivät ostosten kimppuun kuin vuosikausia nälkää kärsineet puolilvillit ihmiset, joten eipä tuota 300 euron setistä hirveästi enää ole jäljellä.

Eilen oli historiallinen päivä, kun kaikki kolme Luomulasta viimeinkin odottelivat koulutaksia kaikki yhdessä rivistössä. Ja innoissaan! Kaikkien teki mieli kouluun, ja harmittelin, kun ei puhelimen äänentallennusnappi ollut toimintavalmiudessa, kun tämä sanoiksi puettiin. Ai että, kun sille olisi tullut vielä tänä keväänä käyttöä. Juhlistin rauhaa maassa, ja karanteenin loppua käymällä hiihtämässä vasta-ajetulla lähiladulla. Tosin siellä karanteenissakin ehdin jo käymään, koska on suorastaan ihmeellisempää kuin viitosten syntymä nähdä siellä joku muu hiihtämässä... Suunnittelin salikortin avaamista ja fiilistelin treenikavereiden näkemistä. Itsenäistä kaupassa käyntiä ja kirjastoon menoa. 

En lähtenyt toteuttamaan heti mitään mieliteoistani, vaan käväsin suihkussa ja aloitin maatalouden kirjanpidon, jota on hyvä keskeyttää mahdollisimman usein esim. laittamalla pyykkiä kuivumaan. Yhdellä pyykkireissulla nenästä tuli valtavana syöksynä ihan kirkasta vettä, ja ahdistus valtasi mieleni, sillä Irlantilaisen veljen korona oli alkanut justiinsa vastaavalla nenäsiemenyöksyllä. Pistin kotitestin tikkua nenään, ja kaksi viivaahan sieltä pätkähti niin, ettei tarvinnut arvailla onko vaiko eikö. 

Oi, mikä henkinen romahdus! Oi, mikä ahdistus ja maailmaloppuunyt -fiilis! Jo kolmas kerta, kun paluu normaaliin on ollut sormenpäissä ja se viedään pois. Suunnittelin vakavia vammoja aiheuttavaa toimintaa seuraavaa henkilöä kohtaan, joka sanoo, että "Onneksi sentään asutte maalla! Mieti, jos olisitte kerrostalossa!" Olen itse todennut tämän 180 kertaa ja se on sanottu minulle 467 kertaa.

Irlantilainen ilmoitti, että hänellä on NIIIN paljon ja NIIN tärkeitä työjuttuja, ettei hän voi hengittää samaa ilmaa kuin minä. Joten jos vaan ruokin lehmät ja poistun please mökille sen jälkeen, niin hän hoitaa sitten veden ja lapset. Ja mieluusti en hengitä koko sinä aikana, kun pakkailen kamojani. Joten mökillä ollaan... Ja on astetta hauskempaa olla kortsussa, kun täällä voi fiilistellä olemista kun kaikki se tekeminen, joka kotona on aina läsnä on poissa silmistä. Se on kyllä yksi farmin huonoja puolia; kotona en IKINÄ rentoudu. Täällä mökillä nukun paremmin ja palaudun paremmin. Olen hauskempi ihminen, kun ei ajatukset ole koko ajan siinä, mitä pitäisi tehdä ja mikä on tekemättä ja mikä on ensisijaista ja mikä voi odottaa.( "Hauskempi"?? Kuka välittää, kun olen täällä YKSIN??!  Tai no toisen koiran kanssa. Sillä on varmasti mukavaa....)

Viime yönä tauti valui keuhkoihin. Vanhana keuhkokuumeilijana osaan kuunnella herkällä korvalla hengityselimiäni, ja nyt ne kaipaavat kyllä totaalilepoa. Sinnittelen, että pysyn pois jäältä. Mikäli hiihtokelit täällä lounaisessa Suomessa häviävät viikonlopun räntäsateisiin, olen luvannut itselleni mennä ensimmäistä kertaa ikinä hiihtomatkalle pohjoisemmaksi. Ei hätää siis ladullekaan. Koitan unohtaa koko crossfitin ja urheilun, metsätyöt ja raivaussahat. Jos hyvin käy, tämä on viidessä päivässä ohi. Irlantilainenkin soitteli; ehkä sittenkin voisin tulla illalla jo kotiin... Katsellaan!