Happy HippieLife

Tilanteeni on nyt se, että tilanne on huono. Ensimmäisen lääkekuurin jälkeen olo koheni hetkellisesti, mutta sitten iski rajulla kouralla takapakki. Tilasin lääkärin viikko sitten torstaina, koska oloni ei vaan kohentunut ja  tekemieni todella luotettavien Google-diagnoosien jäljiltä tunnistin vasemmalla puolella rintaa ilmentyvän paineen, kivun ja muljahdukset sydänlihastulehdukseksi. Pääsin tähän oman pikkuisen kylän pikkuiseen terveyskeskukseen heti samana päivänä, eikä tarvinnut istua kuin 5 minuuttia, kun jo kerroin tarinaani lääkärille. Hän epäili ensin kausiflunssaa, koska myös lapset olivat nuhaisia ja köhäisiä, mutta laittoi kuitenkin perjantaille  lähetteet labraan ja keuhkokuviin. Perjantaina hän jo soittelikin, että Google ei ollut diagnosoinut ollenkaan oikein; sydän posottaa menemään niin vahvana ja terveenä, ettei mitään rajaa. Verikokeet olivat puhtaat, ja keuhkokuvat katsoisi joku erikoistunut röntgenlääkäri maanantaina. Maanantai tuli, ja minä heräsin koomasta h

Viikko sitten olimme nuorimman Luomulapsosen kanssa teatterissa. Hän itse rakastaa esiintymistä ja oli valtaisan huumaantunut esityksestä -ja totta puhuen niin minäkin. Teatteri on ihanaa! Pitäisi käydä useammin, ja ihan aikuistenkin ohjelmistoa seuraamassa, eikä vain lasten näytelmiä. Tämä tosin oli niin jännittävä ja hauska ja erilainen näytelmä, että ihan kyynel piti vuodattaa sen päätteeksi, koska salillinen lapsia lähti aivan selvästi hurmioituneina ja inspiroituneina esityksestä pois. Teatterin vieressä on puisto. Puistossa kasvaa kolme hevoskastanjaa, joista kaksi on suuren suuria ja yksi vasta elämänsä alkutaipaleella, murrosikäinen tosin jo sekin. Kaksi suuren suurta hevoskastanjaa olivat tänä vuonna tuottaneet valtavan sadon siemeniä, joita kopsahteli varomattomien puiston läpi tallustavien ihmisten päihin. Maa puiden alla oli vuorattu piikikkäillä palloilla ja jo avautuneilla kastanjoilla. Jokainen teatterista puiston suuntaan lähtenyt lapsi niitä tahtoi kerätä, eikä Luomu

Kommentointiosio ei näemmä toimi; en pysty vastaamaan mihinkään... Kunnon epäteknisyyden multihuipentumana en löytänyt mitään evästeasetuksia, joita ehkä olisi pitänyt muuttaa, enkä mitään muutakaan, jolle jotain itse voisin tehdä, joten syytän Blogger-alustaa, ja toivon, että he jotain asialle joskus ehkä tekisivät.  Arvatkaa, ketkä eivät ole epäteknisiä eivätkä syytä ketään, jos homma ei pelitä?? No suomalaiset insinöörit, jotka ovat kehittäneet  Infinited Fiber Companyn  , joka kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Hyvä Suomi!! Hyvä suomalaiset, introvertit, nörtit, kuumat, kiihkeät ja vähemmän sellaiset insinöörit, jotka jaksatte puurtaa tämän asian kimpussa. Onko tästä puhuttu ruokottoman vähän, vai olenko vain minä ollut uutispimennossa? Hyvä laittaa miljoona kysymystä, joihin kukaan ei ehkä koskaan pysty vastaamaan, kiitti Bloggerin (tai minun....)!  Lisäksi kuvilla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa, kuten tulet huomaamaan. On vaan niin mahdottoman kaunis ruska

Viikko mennyt taas hujahtamalla, vaikka aikamoista hiljaiseloa ja nilverikkomummotahdilla työskentelyä täällä onkin ollut. Ensin meinasin laittaa pelkkä "mummotahdilla", mutta sitten mietin naapuruston mummoja, ja sitä, että enhän mä nykykunnossani pysyisi niiden perässä. #crossfitgirls Keuhkokuumeen jälkimainingit ovat vielä selvästi havaittavissa. Yhtenä päivänä kun jotain tekee, niin seuraavana on veto täysin pois. Komeaa! Nyt mä aion avautua, sillä tämä on mun blogini ja mä saan täällä avautua just niin paljon ja ärtyneesti, kun vaan ikinäkin haluan! Eli jos et kestä negissävytteistä avautumista, niin älä lue. Eilen oli kuitenkin kansainvälinen mielenterveyspäivä, ja sen hengessä annan tänne tulla ihan täydeltä laidalta. Nimittäin pikku hiljaa on ollut pakko kertoa marraskuun alussa tapahtuvasta palkkatyöläiseksi paluusta, johon pääsin/jouduin valtavan hyvin menneen työhaastiksen seurauksena. Ja laitetaan tähän nyt vielä sekin, että ainoastaan kaksi ilmastonmuut

Piti pistää tällainen loistoresepti jakoon jo aiemmin, kun kesäkurpitsaa pursusi kasvulavoista niin, että ei tiennyt, mihin kaikkialle sitä kykenisi lykkäämään. (Aika moneen soppaan, soossiin ja leipätaikinaan, on muuten vastaus... ) Tästä erittäin paljon muunnellusta reseptistä on tullut ihan hittiruoka, koska a) se maistuu niin hyvältä, b) se on nopea valmistaa, c) se on halpa ja terveellinen ja d) se on muunneltavissa loputtomasti maun silti kärsimättä. Alkuperäinen, huomattavasti hankalampi versio, on kirjasta Don't Miss A Bite, mutta minähän en kesäisin ehdi montaa pannua ja kattilaa pesemään, joten TA-DAA syntyi helpompi versio, ja tässä se on sulle viikonloppua varten tarjolla. Kesäkurpitsa-vuohenjuustopasta (ja vegaaniversioon vinkit myös!) Helppoon perusversioon tarvitset: - kesäkurpitsaa. 1-3 pientä tai yksi iso -  reilu loraus oliiviöljyä - 10-15 kynttä valkosipulia - pari vartta lehtiselleriä, jos haluat -  1-2 punasipulia - 1 pkt vuohenjuustoa -  pari

(...and I don't feel fine).  Nimittäin jos voit uskoa, niin katastrofaalisen  työhaastatteluni tulos oli se, että minut tahdotaan siihen pestiin. Lieneekö niin, että koska se on vuoden hanke ja palkkakaan ei ole sellainen West End -palkka, niin hakijoita ei ehkä ollut ihan järisyttävän paljoa. Tai sitten mä vaan olin niin häikäisevän upea, vakuuttava ja ammattitaitoinen siinä keuhkokuumehuurussani, että ei mitään voi; tietty ne haluaa mut! No stressitaso on tietty ihan punaisella, ja kaikki rentoutusohjaajaopiskelut on ihan hukkaan heitettyä, vaikka kuinka koitan hengitellä ja hermoston saada taas pikkasen palautumaan. Ei onnistu ei! Mielessä pyörii miljoona uhkakuvaa; miten lehmät karkailevat, ja minä olen konttorissa yli 50 km  ja Irlantilainen 20 km päässä kotoa. Miten pienin luomulapsi ei ikinä ehdi koulutaksiin ajoissa, ja Keskimmäinen on naama You Tubessa kiinni, kun tulen iltapäivällä kotiin, ja selviää, että siinä se on ollut aamuseiskasta asti. Ja miten olen ihan pi