Happy HippieLife

Kolmas viikko sängyssä, ja korvien väli alkaa olla siinä kunnossa, ettei hyvin mene silläkään osastolla enää. Yhtään ei lohduta tarinat, että jollain on täti, joka on 862 vuotta joutunut katkaistujen jalkojen vuoksi olemaan sängyssä, ja että toisella on tutun tutun serkku, joka puolestaan ei pysty liikkumaan kuin täysikuulla kello 18-20 välisenä aikana ulkona jamitänäitäkaikkianytonkaan. Että suck it up nyt vaan Eeva keuhkokuumeinesi, koska aina on joku jolla on asiat vielä pahemmin. Niin toi ei nyt vaan yhtään auta. Vähän niin kuin Kiinan ja Intian vetäminen joka ympäristöasiaan. Sekään ei yhtään auta. Mulle tämä ja tähän johtaneet syyt ja tästä seurauksena olevat asiat ovat just nyt henkilökohtaista maailmanloppua lähentelevä asia, ja pidän täällä omaa mielenosoitustani ihan joka päivä. Mutta ei mietitä tätä justiinsa nyt, vaan mietitään missä mennään meidän perheessä ympäristöllisesti kesän jäljiltä. TAKAPAKKIA: Hoitoaine.  Tytöillä on Irlantilaisen geeniperimästä joht

Ollaan niin kuin ei oltaiskaan tämän pitkän kirjoitus-, tai edes blogissa käymistauon suhteen, ja siirrytään toiminnannaisina vaan suoraan asiaan. Näin mun piti tehdä, mutta pakko vähän antaa taustoja, niin hommat aukeaa. Nyt on muuten aikaa kirjoitella, vaikka joka päivä, koska taustat avaavat stressitekijät, jotka laukaisivat keuhkokuumeen, ja täällä sitä toiminnannainen vaan makailee sängyssä haisevana ihan halko otsassa, ysköksiä kattoon syljeskellen. Ja ollaan niin kun ei oltaiskaan myös kuvien suhteen. Viime aikoina ei ole paljon kuvailtu! Oli nääs kesä. Kesä 2019. Kesäkuusta en muista mitään muuta kun sen, että istutin yksin kätösilläni 13000 luomumansikantaimea, ja että mun kroppani tuntui 120-vuotiaan ihmisen kropalta. Joka niveltä ja luuta särki, lihakset katosivat ja jokainen pieni fyysinen liike tapahtui huomattavan ähinän avustuksella. Tai en ihan yksin istuttanut, koska crossfit-naisissa on yksi mieletön mimmi, joka rakennekynsineen ja ihanine kimallesläbärei