Happy HippieLife

In Finland we have this thing called TAKATALVI. Sellainen on päällä kyllä niin vahvasti, ettei hetkeen ole ollutkaan! Oikein sopiva aika siis sytyttää puuhellaan valkea, pistää yön yli liotetut kikherneet ja mung-pavut hellalle kypsymään, ja tarttua taas pitkästä aikaa sekä kameraan, että läppäriin samalla, kun saa sylillisellä puita sekä lämpöä, että ruokaa. Ai että, kun nautin! Kummasti vei kaiken luovuuden ja innostuksen tuo Ukrainan tilanne, yhdistettynä vielä koronan jälkeiseen semi-nuutuneeseen oloon. Nyt koitan taas hiukan päästä oman elämäni supersankariksi, ja löytää takaisin asioiden luokse, joista saan voimaa ja virtaa, ja kuvitella lujasti, että kyllä se kevät sieltä tulee. Ihan pian.  Maaliskuun loppu oli sään puolesta kerta kaikkiaan täydellinen. Naapurin Mikko ja Marko ajelivat latuja yli 6 kilometrin edestä metsään ja pelloille, ja siellä olin päivittäin ja parhaimmillaan pari kertaa päivässä hiki virraten hiihtelemässä. Kevätaurinko kun vielä paistoi, ja metsässä a...

En selittele yhtään mitään kirjoitustauosta, enkä siitä, miten hankala onkaan tällaisen tauon jälkeen taas aloittaa, vaan mennään suoraan asiaan! Täällä Lounais-Suomessa on ollut jälleen kerran ilmastonlämpenemissyksy eli leutoa keliä on ollut, ja niinpä vielä saa kasvilavoista ruokaa. Muutama pakkasyö vei herkemmät, mutta sitkeimmät sissit antava satoa vieläkin, vaikka marraskuu on keikahtanut loppupuolelleen. Lehtikaali ja palmukaali eivät ole moksiskaan muutamasta asteesta pakkasta eikä harmaat päivätkään niitä haittaa. Jänikset eivät ole vielä niitä syöneet, ja jollain ihmeellä ne selvisivät kaaliperhosistakin. Ihmisten lisäksi meidän pupumme ovat tästä hyvin kiitollisia. Ferritiinivajeisena (JOOOOOOO! Edelleen!!!! Ne ei vaan nouse yli 40, vaikka miten kiskoisi rautaa ja C-vitamiinia oikein ajoitettuna imeytymistä estävien elintarvikkeiden suhteen.... Turha haaveilla mistään sadasta. Tämäkin kuitenkin on siitä hyvä taso, että tunnen olevani ihminen ja hengissä!) tuore persilja on l...

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut, jos inhoat värejä keltainen-oranssi -akselilla. Niitä nääs on tulossa P A L J O N! Tein näet viikonloppuna painonnostotreenin kurpitsapellolla, ja harjoitin myös taideterapiaa tehdessäni osasta taideinstallaation terassin portaille. Perustin keväällä kurpitsaviljelmänkinkin, koska kurpitsoiden kasvattaminen on niin kivaa, ne ovat hurjan esteettisiä ja ne ovat myös hyvän makuisia. Paikallisessa Rekossa meni luomukesäkurpitsaa kaupaksi muiden tuotteidemme ohella, ja oli niin tyytyväinen ja haaveilin jo spagettikurpitsoideni, jättikurpitkoideni ja kiekkokurpitsoideni myymisestä.  Kauhea väsymys iski kuitenkin päälle palkkatöiden ja kuusentaimikatastrofin alettua, ja kurpitsapelto on jäänyt oman onnensa nojaan. Mitään en ole korjannut, yhtään en ole kastellut enkä nyppinyt, enkä karsinut, ja kurpitsan kurpitsaa en ole myynyt. Kurpitsat eivät ole olleet asiasta moksiskaan, vaan ovat kasvaneet itsekseen hurjaa vauhtia luomupaskassa sadeveden voimin. Lopput...

Muistatko Fucking Russian Nightmaren, eli ensimmäisestä käteen jääneestä palkkatyöpalkasta ostamani k asvihuoneen ? Sen ideana oli taata tomaattiomavaraisuus tänä kesänä ja tulevana talvena, siellä piti kasvattaa valtava määrä yrttejä ja bataattifarmikin sinne piti mahduttaa. Alku oli toooodella takkuista -lähes parisuhteen vieneen takkuista- mutta miten lopulta sitten kävi? Irlantilainenhan menetti totaalisesti hermonsa runkoa kootessaan alkukeväästä, mutta kesäkuussa runko oli pystyssä, se oli nostettu harkkojen päälle maan tasalle, ja jatkosuunnitelmat sen viimeistelyyn ja käyttöönottoon olivat valmiina. Minulla oli erilaisia tomaattilajikkeita ja kaiken maailman yrttejä laatikkokaupalla esikasvatuksessa, ja kuskailin niiitä koko kevään ja alkukesän aamulla vanhaan pikkuiseen kasvihuoneeseen karaistumaan, ja taas illalla lämpimään varastoon mahdollisilta hallaöiltä suojaan. Paitsi yhtenä yönä... Selkeät suunnitelmat oli päässäni siitä, mihin ne uudessa kasvihuoneessa sijoitetaan ja ...

Parisuhde on MELKEIN mennyt. Perhe on melkein hajonnut. Talo on melkein myyty. Perintöposliinit on melkein pistetty jakoon. Jaa miksi? No tietty mun kasvihuoneeni vuoksi. Lisään tähän, että venäläisen kasvihuoneeni vuoksi. Tai toisella kotikielellämme: because of that fucking Russian nightmare. Niin nyt voit sitten jo tuon perusteella arvailla, miten hyvin pystytys on sujunut... POHJATYÖT Naapurin Jarmo tuli vetasemaan pohjan. Ei siinä sitten mennyt kun yksi hujaus, kun on iso kone ja osaava kuski. Siinä oli pohjan paikka valmiina, ja perussettiä tällä mäellä; kauhea kivenjärkäle tai kallion huippu piti pohjalta paljastua. Just niin valtava, että dynamiittia tarvittaisiin, jos siitä eroon tahtoisi. Siellä kasvihuoneen pohjalla se on siis vieläkin ja sinne se jää, kun ei sitä poiskaan saatu. Siinä kohtaa on sitten vähän matalajuurisemman kasvin paikka, jos ikinä istutushommiin päästään. Juotiin kaffeet, ja päiviteltiin naapuruston kuulumisia, koska Jarmo tuntee, näkee ja kuulee ...

Hyvää alkanutta vuotta 2020! Tiistaina vasta kirjoitin ensimmäisen kerran 2020 ja kauhean helppoa muuten tietokoneen näppiksellä on se vetaista, joten jos yhtä smoothisti menee vuosi kuin mitä se on kirjoittaa, niin tästä tulee hyvä!  Täällä koettiin massiiviset vieroitusoireet lomaolosta, kun tiistaiaamu koitti, kello soi 05, ja piti hypätä auton rattiin ja työmatkalle. Voi että! Ehkä, jos olisi ollut tylsä loma, niin arkeen paluu olisi jees, mutta kun oli ihan järjettömän superkiva loma oman perheen kanssa kotona, niin ei millään olisi halunnut sen kaiken loppuvan.  Paitsi että kävi meillä vieraitakin, ja meiltä vierailtiin. Lasten kavereita oli meillä jatkuvasti muuttuvana laumana yö- ja päiväkylässä, omat puolestaan kunnostautuivat ihan samalla tavalla, ja välillä olisi jonkunlaisen kaavion saanut piirtää siitä, kuka viedään, minne ja milloin ja kuka taas haetaan ja kauanko kukin sitten kohteessaan viipyy. Mutta eipä hätää; kaikki lapset löysivät oikeisiin osoitteisii...

Kuinka hienoa, että on perjantai, ja että olen tehnyt töihin liittyvissä iltamenoissa niin paljon ylitunteja, että nyt vaan voin chillailla. Tai lumisateeseen pitäisi mennä kyllä ruokkimaan eläimet ja pikkulinnut, mut HETKEN edes vaan ihan olen ja katson kuvia viime kesältä. Kesällä psyykkaan itseni valheellisesti uskomaan, että se kaikki kesän ihanuus kestää ja kestää aina ja ikuisesti. Sitten jää moni asia ihan hunningolle, kun tajuaa, että ei se perskule kestäkään! Tänäkin vuonna heräsin taas hiukan liian myöhään siihen, että kuivatut kasvi- ja yrttijuomavarastot ovat finaalissa, vaikka tuoreita koko kesän olinkin liotellut jättimäisessä teemukissani. Viime hetkellä elokuisen täydenkuun aikaan, jolloin kuukalenteria seuraavat tietävät, että yrtit kannattaa kerätä, kuljeskelin alkuillan lempeässä lämmössä ja myöhemmin kuun kalpeassa valossa keräillen kaikkea mahdollista, josta tiesin pitäväni. Ja seuraavana päivänä ja iltana ja yönä, ja sitäkin seuraavana. Nykyajan noita-akk...