Marraskuun sitkeät taistelijat

En selittele yhtään mitään kirjoitustauosta, enkä siitä, miten hankala onkaan tällaisen tauon jälkeen taas aloittaa, vaan mennään suoraan asiaan! Täällä Lounais-Suomessa on ollut jälleen kerran ilmastonlämpenemissyksy eli leutoa keliä on ollut, ja niinpä vielä saa kasvilavoista ruokaa. Muutama pakkasyö vei herkemmät, mutta sitkeimmät sissit antava satoa vieläkin, vaikka marraskuu on keikahtanut loppupuolelleen.

Lehtikaali ja palmukaali eivät ole moksiskaan muutamasta asteesta pakkasta eikä harmaat päivätkään niitä haittaa. Jänikset eivät ole vielä niitä syöneet, ja jollain ihmeellä ne selvisivät kaaliperhosistakin. Ihmisten lisäksi meidän pupumme ovat tästä hyvin kiitollisia.

Ferritiinivajeisena (JOOOOOOO! Edelleen!!!! Ne ei vaan nouse yli 40, vaikka miten kiskoisi rautaa ja C-vitamiinia oikein ajoitettuna imeytymistä estävien elintarvikkeiden suhteen.... Turha haaveilla mistään sadasta. Tämäkin kuitenkin on siitä hyvä taso, että tunnen olevani ihminen ja hengissä!) tuore persilja on luonnon lahja joka ikinen päivä. Hyvin kiitollisena sitä tuolta kasvilavoista keräilen ja pistän kaiken mahdollisen ja mahdottoman päälle ja sekaan. 

Kuvista puuttuu tomaatit. Tuoreita tomaatteja saa vielä!! Ei suinkaan Fucking Russian Nightmaresta suoraan, vaan keräilin hiukan väriään vaihtaneita pahvilaatikkoon kypsymään, kun uhkailtiin kovimmilla pakkasöillä. Siellä ne ovat kypsyneet, ja sieltä napsin aina punaisimmat päivittäin. Marraskuussa!! Tomaattisato oli viime kesänä VALTAVA, ja Fucking Russian Nightmare oli jokaisen tuskaisan hiki- ja kyynelpisaran arvoinen! Siitä lisää myöhemmin kuvien kera.

No niin!! Ensimmäinen askel takaisin on otettu! Toivottavasti vielä lukijoitakin löytyy maailman epäsäännöllisimmin päivittyvälle blogille.