Happy HippieLife

Olipa kerran korona-virus, joka aiheutti sen, että kaikki Suomen lapset jäivät etäkouluun. Tai eivät ihan kaikki, ettei kukaan vedä herneitä nenään tästä väärästä tiedosta, mutta siis suurin osa lapsista jäi. Niin myös erään luomufarmin kolme lasta, suorastaan riemusta hihkuen jäivät etäkouluun. Heidän vanhempansa tekivät samassa talossa etätöitä, ja iltapäivisin ja iltaisin koko onnellinen perhe suuntasi luomufarmin hommiin. Perheen onnellinen äiti oli kuitenkin salaisesti hermoromahduksen partaalla, koska etäkoulu näytti lisäävän lasten ruokahalua ja myös sotkemishaluja eksponentiaalisesti, eikä hänen keskittymiskykynsä riittänyt palkkatöihin, kun omien lasten lisäksi piti murehtia niitä lapsia, jotka jäisivät nyt ilman turvallisia aikuisia ja päivittäistä ruokaa, ja kaikki tämä yhdessä ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Etäkoululaiset ja äiti retkeilivät paljon, koska kukaan ei saanut itsestään irti omatoimista urheilua, vaan kaikki olivat hyvä keksimään tekosyitä, miksi se ei nyt ...

Suurtalouskokki täältä Kuljun mäen luomuetäkoulukeittiöstä terve vaan!! Kuljun mäen etäkoululaiset ovat syöneet valtavan hyvin viime aikoina. Niin hyvin, että täällä suurtalouskeittiössä ollaan ihmeissämme, että mitäs helevettiä niille taas syöttäisi, kun ylitöiksi menee joka päivä tämä kokkaamisen kanssa ja alkaa hiukan jo ideatkin olemaan vähissä. Ollaan nääs koitettu tässä tiukassa, rajoitetussa budjetissa vedellä pakastimet tyhjiksi, ja välttää ruokahävikkiä ja kaupassakäyntiä. No toiseksi viimeisin on ollut helppo, KOSKA MITÄÄN EI JÄÄ! MISTÄÄN RUUASTA ! IKINÄ! Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapist...

Kuvapäiväkirja eiliseltä päivältä, jolloin henkinen kanttini romahti hetkellisesti. Yöllä en saanut nukuttua, kun murehdin kaikkea mahdollista. Siis KAIKKEA alkaen omasta toimeentulosta ja jaksamisesta kiertäen ystävien murheiden kautta Sanna Marinin jaksamiseen! Ja sehän meni yöllä sitten siihen, että Irlantilainen kertoi olevansa kihloissa nuoren naiskollegansa kanssa, ja muuttavansa naisen ja tämän kolmen ihan pienen lapsen luokse. Lisäksi hän veisi tietysti meidän lapsemme myös mukanaan sinne, koska naisella on tosi iso talo. Kävin stalkkaamassa; talo oli tosi huonossa kunnossa, paljon remonttia vaativa ja pimeässä kuusikossa, pohjoisessa rinteessä. Synkkä. Ensin olin tosi surullinen, mutta sitten tajusin, että a) Irlantilaisen yöunet ovat taas seuraavaksi 10 vuodeksi katkolla, b) se ei ikinä kestä kuutta lasta JA remonttia samassa hötäkässä, joten näin ollen saisin pian lapset kotiin c) se ei ikinä kestäisi niin pimeää taloa JA kuutta lasta ja d) sen sormuskin oli todella ruma. Ka...

Viime viikolla se sitten alkoi; oma lapsuuden unelmani ja historiallinen jakso Suomessa. Koulut menivät täällä lännessäkin kiinni, ja kotiopiskelu alkoi. Jo lapsena yksin viihtyneenä se olisi ollut unelmien täyttymys - olisi siinä samalla voinut lukea kirjoja ihan hulluna! Luomulapset aloittivat ensimmäisen aamun innolla. Ensimmäinen tehtävä oli organisoida kaikki koulutarvikkeet liikuteltavaan kärryyn. Vanhin ja Keskimmäinen järjestivät lyijykynät, tussit, puukynät, kumit, teroittimet, KAIKKI mahdolliset omiin rasioihinsa ja purkkeihinsa siististi ja kauniisti, ja miljoonannen ja kymmenennen  kerran sanoin: "KATTOKAA NY! Jos AINA KAIKKI palauttaisivat tavarat niiden omille paikoilleen, mun elämästäni ei menisi vuosia hukassa olevien terottimien ja kumien etsimiseen!! KATTOKAA NYTTT!!". Sain jopa samaa mieltä olevaa yninää vastaukseksi. Kattellaan, kauanko asia tällä kertaa muistetaan... Kaikki kävivät aamupalan jälkeen hammaspesulla, ja vaihtoivat päivävaatteet pää...