Happy HippieLife

Voi vitsi, kun tämä Rauman seudun koronatilanne räjähti käsiin kiihtyen nollasta sataan ihan hetkessä. Mikään rasisti ole  (perusrasistinen aloitus...)  kun kotonakin kerta majailee mamu, mutta voihan hiton itäblokin ihmiset, minkä teitte! Vaikka kuinka ydinvoimatyömaalla tai telakalla olisi koronaohjeistukset kohdillaan, niin tervemenoa Rauman Lidliin siinä kuuden kieppeillä. Parkkipaikalle paukkaa valkoisia pakettiautoja monen monta, ja sieltä iloisissa neonkeltaisissa tai -oransseissa työpuvuissaan itäblokin miehiä tulee uskomaton määrä yhdestä autosta. Maskien määrä NOLLA. Yksi jää vahtimaan autoa, muut desinfioimatta käsiään painuvat ostelemaan illan dinneritarpeet ja muutaman oluen. Ennen mietin, että samaan aikaan, kun herrojen kanssa osui kauppaan, niin sehän oli kiva; ihan kuin pikamatka Puolaan tai Liettuaan, kun kuunteli vierasta kieltä ja ihmetteli ostoskorin sisältöä (Joo; mä olen yksi sellainen ostoskorikyylä.). Nykyisin vältän samaan aikaan kauppaan menoa kuin r...

PANIIKKI!! Kaikki mahdolliset palasaippuat ja palashampoot näyttivät olevan loppumassa, ja paniikkihan siitä iski, koska a) korona ja käsien pesu, b) farmin kevät ja mustat kynnenaluset ja c) en kestä likaisia hiuksia kenelläkään perheessä. Omat hiukseni saisin pestyä keittiöstä löytyvillä tuotteilla, mutta ajatus lapsista ja ruisjauhopesusta, tai lapsista ja soodapesusta ei kauheasti mieltä kiehtonut. Joten arvaa, mitä tein? NO TIETTY SAIPPUAA JA SHAMPOOTA - ihan itse. Se vaati kyllä lipeän oston, joten ostomerkintä tulee exceliin. Todellinen ostolakkoilija ja super-DIY -ihminen olisi sitä koivuntuhkasta itse tehnyt, tai koittanut vaihtaa tai roskalavaryhmistä haeskella, mutta nyt ei ole itsellä aikaa sellaiseen, vaan tilanne vaati äksöniä heti. Saippuan valmistukseen kuitenkin perehdyin. Hurjan kiinnostavaa oppia uusi taito, joten ehkä sitä lipeääkin joskus vielä valmistetaan. Erityisen kiehtovaa on oppia taito, jossa kemian lisäksi saa käyttää luovuutta, ja saippuahommat ovat j...

Suurtalouskokki täältä Kuljun mäen luomuetäkoulukeittiöstä terve vaan!! Kuljun mäen etäkoululaiset ovat syöneet valtavan hyvin viime aikoina. Niin hyvin, että täällä suurtalouskeittiössä ollaan ihmeissämme, että mitäs helevettiä niille taas syöttäisi, kun ylitöiksi menee joka päivä tämä kokkaamisen kanssa ja alkaa hiukan jo ideatkin olemaan vähissä. Ollaan nääs koitettu tässä tiukassa, rajoitetussa budjetissa vedellä pakastimet tyhjiksi, ja välttää ruokahävikkiä ja kaupassakäyntiä. No toiseksi viimeisin on ollut helppo, KOSKA MITÄÄN EI JÄÄ! MISTÄÄN RUUASTA ! IKINÄ! Aika paljon on keittoja, kun niin kuvitteltiin keittiön väen kanssa, että se armeijan soppatykillinen hernekeittoa tai lihakeittoa tai kalakeittoa tai kasviskeittoa tai tomaattikeittoa tai jauhelihakeittoa tuoreen leivän kanssa syötynä kestäisi ainakin pari päivää. Voitakin on annettu leivän päälle, ja joskus saa juustoa. Ei ole silti kestäneet keitot, vaan soppatykin pohja näkyy aina ihan liian nopeasti ja leipäkaapist...

Puhutaanko nyt vähän siitä, mistä puhuminen ja lukeminen jo alkaa tursuta korvista ja aivoista? Mistä viimeksikin vähän jo kirjoittelin? Kyllä sä tiedät; koronasta eli cortsusta. Tässä vaiheessa se vaikuttaa jo jokaisen meidän elämäämme, mutta edelleenkin toiset ottavat sen kevyemmin kuin toiset. Toiset ovat ihan chillisti kaveriporukoissa kaupungilla ilman minkäänlaisia turvavälejä, välittämättä yhtään kehoituksista välttää julkisia paikkoja, kun taas toiset ovat jo ties kuinka monetta viikkoa ilman ulkomaailman kontakteja ruokakassitkin kotiovelle kuljetettuina. Toiset ovat päättäneet matkustaa Lappiin, toiset eivät uskalla edes lähimetsään retkeilemään. Toiset "ihan vaan vähän" käyvät kavereiden luona, toiset eivät ne edes omia lapsiaan. Tilanne on nyt sellainen, että PYSY HITTO SOIKOON KOTONASI!!! Ei voi olla niin vaikeaa, ei vaan voi!! Ymmärrän toki sen, että toisilla ei etätyö onnistu, ja kaupassakin on pakko käydä, samaten apteekkireissut ja lähimmäisten auttami...

Viime viikolla se sitten alkoi; oma lapsuuden unelmani ja historiallinen jakso Suomessa. Koulut menivät täällä lännessäkin kiinni, ja kotiopiskelu alkoi. Jo lapsena yksin viihtyneenä se olisi ollut unelmien täyttymys - olisi siinä samalla voinut lukea kirjoja ihan hulluna! Luomulapset aloittivat ensimmäisen aamun innolla. Ensimmäinen tehtävä oli organisoida kaikki koulutarvikkeet liikuteltavaan kärryyn. Vanhin ja Keskimmäinen järjestivät lyijykynät, tussit, puukynät, kumit, teroittimet, KAIKKI mahdolliset omiin rasioihinsa ja purkkeihinsa siististi ja kauniisti, ja miljoonannen ja kymmenennen  kerran sanoin: "KATTOKAA NY! Jos AINA KAIKKI palauttaisivat tavarat niiden omille paikoilleen, mun elämästäni ei menisi vuosia hukassa olevien terottimien ja kumien etsimiseen!! KATTOKAA NYTTT!!". Sain jopa samaa mieltä olevaa yninää vastaukseksi. Kattellaan, kauanko asia tällä kertaa muistetaan... Kaikki kävivät aamupalan jälkeen hammaspesulla, ja vaihtoivat päivävaatteet pää...

No johan on tullut kirjoitustaukoa! Ensin palkkatöissä oli ihan valtavasti reissua ja iltatöistä, eikä todellakaan jaksanut iltaisin kirjoitella. Lasten harrastekuskaukset jaettiin miten sattui, omille kerkesin pari kertaa, farmi hoidettiin pääosin Irlantilaisen toimesta ja minä olin iltaisin taas ihan takanedusmattona kaksi ikävästä kärsinyttä koiraa ja kolme ikävästä kärsinyttä lasta siinä sitten lisäpainona. Tämä viikko näytti vielä viime viikon puolella ihan painajaismaiselta; Irlantilaisen piti olla Vaasassa maanantai, minun Varalassa ti-ke, ja heti perään Kankaanpäässä to. Pähkäiltiin naapureiden rekryämistä lasten kuljetusavuksi tai au pairin hankkimista. Au pair -idea kaatui siihen, että minä olisin ottanut italialaisen miehen, Irlantilainen ukrainalaisen naisen. Ei sitte, kun ei! Sitten maailma muuttui ihan muutamassa päivässä. Kaksipäiväinen koulutusreissu Tampereelle peruuntui. (YESSYESSYESS!!!!Introvertit ymmärtää; olisi pitänyt jakaa huone jonkun tuntemattoman kanssa...