Happy HippieLife

Tässä mitään myöhässä päivitellä, vaan lähes tiukasti reaaliajassa! Ranchin luomumansikkasato on niin pilalla, persiillään, menetetty ja tuhoutunut, että olen kevyehkösti nostanut kädet ilmaan asian suhteen. Töitä olisi pilaantuneiden marjojen nyppimisessä, mutta se saa hipin niin NIIN masentuneeksi ja lamaantuneeksi, että senkin suhteen on kädet nostettu ilmaan, mutta tällä kertaa hyvin suoriksi ja korkealle. Nyt on sitten yllättäen aikaa enemmän kuin moniin vuosiin kesäisin on ollut (varsinkin, jos sulkee silmänsä muilta töiltä!!), mutta rahatilanne on huolestuttava.  ZW-touhut ovat tämän myötä myös aika  low cost -touhuja, mutta ai että, mikä ihana, hauska, virkistävä ja opettavainen päivä meillä oli tänään! Minä aloitin raapimalla kasaan 5 kg mansikoita masentavan huonokuntoiselta luomupellolta täyttääkseni tilauksen asiakkaalle, ja hoitamalla eläimet kauheassa kaatosateessa. Pentuset heräilivät kaikessa rauhassa, ja olivat (luultavasti....Nobody knows!!) syöneet itsenäi

No ni hei; blogi näemmä päivittyy noin 4 viikkoa myöhässä, ja tahti vaan hidastuu. Eli ZW-juhannuksesta kertoillaan joskus heinäkuun lopussa, ja heinäkuun jostain jutuista varmaan syyskuussa...Tämäkin stoori sai alkunsa jo maaliskuussa, jolloinka ei sitten ihan mennyt niin kuin piti. MUTTA kesäkuussa taas sain uuden mahdollisuuden ZW-synttäreiden järkkäämiseen. Ja hip hei; pianhan on marraskuu JA TAAS SAAN NÄITÄ JÄRKKÄILLÄ. ( Ihan vaan nyt sivuhuomautuksena jälleen kerran, että on se vaan lapsettomalle ja Irlantilaisettomalla helpompaa olla ZW...! Eikä nyt kukaan ota itseensä; olen tietoinen onnestani, koska olen saanut kolme tervettä lasta. ) Esikoinen, ja eka täysi kymppi! En voi tajuta, että se voi mitenkään olla mahdollista, mutta on se. No sitten piti järjestää ensin sukusynttärit, mutta koska ranch vei taas äitiä oikealle ja vasemmalle ympäri vuorokauden, jäi kavereiden kutsut väsäämättä. Niinpä ne piti sitten pitää vasta Power Cupin jälkeen, reilusti oikean päivän jälkim

*English below* Luomulapsilla alkoi kesäloma -niin kuin suurimmalla osalla Suomen lapsista- kesäkuun alussa. Vanhin aloitti sen lähtemällä lentopallon Power Cupiin Kuopioon, ja side välillämme venyi ja paukkui, niin että minua itketti. Esikoista ei. Jännä. Nuorin oli vielä viikon isojen jälkeen hoidossa, koska luulin, että mansikkapelto työllistää mut aamusta yöhön, mutta musertavan katastrofin kohdattua elinkeinomme selkärankaa, ei paljoa pellolla ole tullut kyykittyä. Keskimmäinen oli ranchin kuivuuden korventamilla nurmikoksi kutsutuilla alueilla jalkapallo jalkaan kiinni kasvaneena ihan itseksenä ihmetellen, että mitä äippä itkee murtuneena koko ajan, ja miksei siitä ole edes pelikaveriksi, saati normaaliin aivotoimintaan. Niinpä sitten ryhdistäydyin masennuksestani sen verran, että otin irti harvinaisesta mahdollisuudesta kerrankin viettää hetken keskimmäisen kanssa kahden. Hänen valintansa osui patikointiin Pinkjärven retkeilyreiteille, enkä ollenkaan laittanut

Aamulla vein nuorimman luomulapsosen viimeistä kertaa päiväkotiin, ja samalla tyhjensin auton tavaratilan kierrätyskamppeista. Ja ei ehkä ois pitänyt tehdä sitä aamulla, kun nyt valtasi ärsytys mieleni, ja siitä ei sitten helpolla pääse eroon. Nääs; mielestäni ihan selvästi on metalliastian isossa infolappusessa kerrottu, mitä saa ja mitä ei saa laittaa. Vai mitä tuumaat? Saatko selvää tuosta? Astian kun avasi, niin ihan ok oli sisältö. Mutta tuo "Ei saa laittaa" -kohdan toinen pallero: "Astian aukkoa suurempia esineitä" - sitä ei ilmeisesti jakseta enää tavata, sillä molemmin puolin kierrätysastiaa oli sitten tämä näky: NOIN! HYVÄ!! "Jätetään ne ny siihen vaa! Kyllä se kuski ne siitä heittää kyytiin, ja ei siinä oo ku ihan vähä vaa tota maalii!" Muoviastiaan oli pitänyt tunkea kymmenkunta rikkinäista ämpäriä, ja yksi pulkkakin siellä on näkynyt. HYVÄ! JUST NOIN; nehän ovat tunnetusti pakkausjätteeksi helpostikin tunnistettavia esineitä.

Kesäkuu etenee hurjaa vauhtia! Ranchillä on ollut ihan järjettömän hektinen touko- ja kesäkuu, kun vasikoita on putkahdellut maailmaan yllättävän (lue: LIIAN!!) monta, ja kaikkia ennen kokemattomia vaikeuksia on ollut sitten niiden tai emojen kanssa. Niin kuin KAIKKEA mahdollista. Normaalisti sujunut syntymä, jälkeiset ja imeminen on ollut tänä vuonna harvinaista herkkua, ja niitä onkin sitten tuuleteltu ihan reippaasti. Yksi hopeareunus on tässäkin järjettömässä pilvessä, ja se on se, että nyt on monen monta kesyä vasikkaa, ja luomulapset niitä innoissaan sitten rapsuttelevat pellolla.  Luomumansikat röyhähtivät kasvuun, kun helteet alkoivat, ja hipille tuli kiire siivota rönsyt ja vanhat lehdet pois.  4 vuotta vanhoissa bikineissäni ketkuttelin helteisellä mansikkapellolla Mora-puukko työvälineena samalla, kun oikealta ja vasemmalta suhahteli ohitse isompien farmien kerrostalonkokoisia työkoneita jättisuurten traktorien vetäminä. Jotenkin tuppasi pikkasen superhippioloa tunt