Tekstit

Erään pipon tarina

Kuva
KYLLÄMÄSANON!!! Taas kerran vaan, että kyllä ZW -elämäntapa ja muu ekologisuus on helppoa, jos olet sinkkuihminen verrattuna tässä reipasotteisessa sakissa yrittämiseen.

Pikkasen näet etsittiin alkusysksystä erään perheenjäsenen ohutta trikoopipoa. Ei mistään löytynyt. Niinpä hän kulki milloin missäkin päähineessä, kunnes hänen haukankatseisen äitinsä silmät osuivat yläkerran parvekkeella lelukorissa loikoilevaan pipoon, johon joku oli leikannut mukavat pikku viillot.


Kukaan, siis EI YKSIKÄÄN, kolmesta lapsesta omannut minkäänlaista mielikuvaa siitä, miten pipo-paran oli käynyt näin, eikä Irlantilainenkaan myöntänyt harrastaneensa viiltelyä. Koiriakin koitettiin asiasta syyttää, mutta väitin sen verran tietäväni koiratuhon ja saksituhon eroista, että homma ei ihan heti mene läpi. Asia paisui infernaalisiin mittasuhteisiin, sillä enää ei ollut kyse enää piposta, vaan myös valehtelusta ja vastuun välttämisestä. Tai potentiaalisesta muistinmenetyksestä, mikä tietysti on infernaalista myö…

Bucket List

Kuva
Lokakuun viimeinen päivä.  Meillä on suhjuista ja harmaata; sellainen hämäryys sisällä ja ulkona, että turha miettiä jotain kauniita kuvia ottavansa blogiin. Sellainen keli, että kun ulkona kävin ruokkimassa ja tarkastamassa eläimet, kura hyppäsi päälle ja tarttui hanskoihin tehden sormet raskaiksi ja kylmiksi. Silti mielummin tämä kuin pakkanen, sillä kesäihminen on kesäihminen, ja valkoinen kerros peittämässä vihreät heinäpellot ja nurmikon ahdistaa jo ajatuksenakin. Tämä syksy on mennyt aivan hurjaa vauhtia, ja oudolta tuntuu, että huomenna on marraskuu. 


Kaikki tulevat talven juhlapäivät - nuorimman luomulapsen synttärit, itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi, oma synttäripäivä - saavat aina tällaisen herkkiksen kaipailemaan muualle ikuisesti poistuneita läheisiä. Pappaa pitää aina kyynelehtiä itsenäisyyspäivänä. Mummut ja oma äiti tulevat mieleen synttäripäivinä ja jouluna -miten oma äiti toivoi joskus olevansa mamma, mutta ikinä ei niin kauaa elänyt. 


Oma syntymäpäivä sitten onkin p…

Ruokahävikki

Kuva
Ruokateema jatkuu hävikkiruualla. Olin ihan unohtanut, että aioin jo huhtikuussa tutkailla perheen ruokahävikkiä, mutta siinä kävi sitten vähän huonosti. Sen jälkeen alkoikin tiukka kevättöiden rupeama ranchillä, jota seurasi katastrofaalinen kesä, joten kuormittuneet aivot eivät toimi, ja homma ja blogitekstikin olivat ihan unohtuneet. Aikomuksesta voit lukea täältä
Neljänneksellä koko maailman ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut ihmiset. Ruuan tuottajana on tämä mielestäni niin hirmuisen kammottavaa, että tuollainen ruokamäärä,  ja siihen liittyvä muu työ ja energia, haaskataan. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta. Suomen osuus tästä on 450 miljoonaa kiloa vuodessa. Rahassa se vastaa 500 miljoonaa euroa, ilmastovaikutuksiltaan 100 000 auton vuosipäästöjä. JÄRJETTÖMIÄ LUKUJA, ja me kaikki olemme niitä luomassa.
Isoin ruokahävikki syntyy kotitalouksissa, Suomessa keskimäärin 24 kiloa …

Eko- ja muita syntejä PART II

Kuva
Minä syön. Näinä päivinä on syömisestä saatu niin vaikea yhtälö, että söit niin tai näin, niin aina löytyy jokin koulukunta, jonka mukaan tuhoat planeetan tai itsesi tai molemmat, mitä suuremmalla todennäköisyydellä.
En mistään löytänyt ihan loistavaa kolumnia, jonka luin joskus menneinä kuukausina. Siinä oli toimittaja vetänyt herneet nenään nielun sijasta, ja kirjoitti juurikin siitä, miten minkä tahansa syöminen on niin väärin. Nisäkkäät; ISO nounou. Kalat, äyriäiset, matelijat; NOOOUNOUNOU. Sirkat; niillähän on myös tunteet ja perhe. Porkkana ja muut kasvikunnan jäsenet; jos joulukuusi osoittaa tunteiden merkkejä, niin aivan varmasti myös porkkanalla on tunteet. Jäljelle jäi pöly, mutta kolumnisti huomasi, että ai saakeli; sen seassa on kuitenkin pölypunkkeja, joten parempi olla syömättä yhtään mitään. Näinhän se tuppaa olemaan nykyisin. Ja jos ei ole tunteista kiinni, niin sitten on pahasta milloin sokeri, suola, rasva, hiilarit, proteiinit…Lista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu!

Ruokahi…

Ilmastotalkoot ja liskoaivot

Kuva
YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC on julkaissut muutama päivä sitten jättimäisen ilmastoraportin. Jos et ole aiheeseen vielä törmännyt tai tutustunut, niin esimerkiksi YLE on raportoinut siitä https://yle.fi/uutiset/3-10444012 ja syytä olisi asiaan jokaisen tutustua.
Pikainen referointi; raportista on koostettu tiivistelmä päättäjille. Ihmiskunnan on ehdottomasti ja nopeasti kyettävä rajaamaan ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen, tai muuten käy huonosti. Kaikille. Ekosysteemille, ihmisille, maapallo-paralle. 
Päättäjille suunnattu tiivistelmä - joka on kaikkien luettavissa - raportista kuvaa esimerkinomaisesti neljä erilaista polkua päästöttömyyteen. Niistä kolme nojaa oletukseen, että hiilidioksidia pystytään kaappaamaan talteen vaikkapa tehtaan piipusta teknologian avulla ja varastoimaan maankuoreen. 
1,5 asteen tavoitteessa pysyminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että uusiutuvan sähkön, kuten aurinko- ja tuulivoiman, osuus nousisi jopa yli 80 prosenttiin sähköntuotannosta.
Liikenteen …