Tekstit

Talven paras päivä

Kuva
Lapsilla on hiihtoloma.  Ei kuullosta oikealta...


Lapsilla on talviloma. Ei kuullosta oikealta....


Lapsilla on loma. Joten minäkin otin muutaman päivän palkatonta. Meille tuli myös pari ihan huippua lainalasta. Heidän piti olla vain yhden yön, mutta he ovatkin jo toisenkin yön, eikä kukaan tiedä, vaikka olisivat kolmannenkin yön. Ehkä he jopa nukkuvat suoraan kolmanteen yöhön, sillä tämä päivä koostui kolmen tunnin sateessa tehdystä metsävaelluksesta/majanrakennuksesta/puroon puljaamisesta. Futiksesta, koriksesta, mailapeleistä. Paljosta ruuasta (I H A N A A, kun pöydässä on viisi lasta, jotka syövät kiitoksen kera KAIKEN ruuan jota eteen tuodaan. Siitä tulee niin hyvä olo!!), yösaunasta ja uinnista hyytävässä järvessä. Iltapalasta klo 23.22. Yöstä viidestään ilman aikuisia omassa tilassa.


"Tää on ollut ihan PARAS PÄIVÄ!" Niin mustakin! <3













Lakritsiset kakkapökäleet

Kuva
Sain viestiä, joissa toivottiin aiemmassa tekstissä vilahtaneiden terveellisten kakkapalleroiden reseptiä. Ja tässä se tulee! Mä olen siis aivan järjetön sokeriaddikti. Niin addikti, että jos sorrun sokerisiin leivoksiin tai karkkiin, homma karkaa HETI hanskasta ja pahasti. Siis niin pahasti, että olen ralleillut 21.55 kauheaa vauhtia klo 22 sulkeutuvaan lähikauppaan 7 km päähän ihan vaan ostaakseni lakupussin ja suklaalevyn, ja korkannut ne jo parkkipaikalla. Enkä siis vain kerran, vaan USEIN!
Tai ryövännyt lasten karkit kaapista, AHMINUT ne seisaallani kaapin vieressä ja miettinyt ostavani seuraavana päivänä korvaavan pussin ja sitten syönyt senkin. No olen ihan alipainon rajamailla, joten tosi moni kuittaa tämän sillä, että "no on sulla varaakin syödä!" Mutta kun se ei ole se juttu! Varsinkin karkit on täynnä niin paljon kaikkea shittiä lisäainetta ja muuta paskaa, että kroppani ei kestä sitä. AINA ja poikkeuksetta on tuollaisen ahmintasession jälkeen yö mennyt pyllyllee…

Ostolakko 2020 - viikko 3

Kuva
Noniin; tekstiähän pukkaa ihan solkenaan ja koko ajan tekee mieli kirjoittaa jotain! Viikko taas mennyt ostolakkoa. Keskimmäinen Luomulapsi vähän kyseli jääkiekkokypärään silmikkoa, mutta koska seuraava luistelukerta saattaa olla vuonna 2021, sanoin, että nyt ei kuule valitettavasti onnistu! Tytöt eivät ole edes kyselleet mitään, mutta keskiviikkona piti kaksi numerolla 18 varustettua säbä-paitaa ostaa Keskimmäiselle Luomulapselle. Hän oli niistä niin onnellinen. Toinen on treenipaita ja toinen pelipaita, ja "siinä on hei mun sukunimikin!!!!". Eli semmoiset tavarat päätyivät taloon. Plus Irlantilainen näytti tulevan jonkun vaatepussin kanssa kotiin, mutta ne ovat hänelle itselleen, ja hän ei tämmöisistä ostolakoista piittaa mitään, ja se on ihan ok se!

Yhden asian olen jättänyt käsittelemättä tämän ostolakon tiimoilta vallan kokonansa, ja sehän on palveluiden ostaminen. Suomen ympäristökeskuksen mukaan "ympäristöongelmat aiheutuvat pääasiassa kulutuksesta ja kulutettavie…

Oman elämän Visual Mending

Kuva
Keskimmäinen Luomulapsi on jostain kehittänyt itselleen mieltymyksen kaikenlaiseen designer -kamaan. Hän piirtelee logoja ja googlailee hintoja, kyselee, mitä kaikkia merkkejä tiedän, ja mikä on paras. Minähän en mitään tiedä, ja mieli tekisi sanoa, että samaa riistopaskaa nekin kaikki ovat, kuin halvemmatkin vaatteet, mutta en viitsi, kun toinen on niin selvästi täydellisen innostunut asiastaan. Tyyppi mietiskelee, että kun hän on tulevaisuudessa menestynyt liikemies (minkä alan; se ei ole vielä ihan täysin tiedossa, mut hei; businessmies!) ja tietysti sen myötä miljonääri, hän ostaa minulle ihan koko closetin täyteen mekkoja ja niitä high heelssejä. Siihen sitten sanoin, että äippä on kyllä enemmän villapaita- ja tennarinaisia, joka ei uusista vaatteista välitä, että mennään mielummin vaikka yhdessä Norjaan. Siitäkös Tuleva Miljonääri innostui!

Eilen illalla Keskimmäinen Luomulapsonen kuitenkin toi lempikalsarinsa eteeni hyvin huolestunut ilme kasvoillaan.  Ne ovat entisen hoitotädin…

HäVi

Kuva
On yksi juttu, joka tekee mut supertyytyväiseksi, ja se on se, kun S-marketin laatikosta löytyy HäVi-pusseja! Täydellinen onnistumisen ilo, joka tietysti on vain sattuman sanelema päätyminen hevi-osastolle sopivaan aikaan, ennen kuin kukaan muu on ennättänyt napata pussukoita sinisestä laatikosta.

Viimeisin onnistumisen hetki oli pari viikkoa sitten, kun HäVi-laatikossa oli neljä kipaletta romanesco-kaaleja 50 sentillä. Ja toinen pussukka, jossa oli ruukkusalaatteja ja -yrttejä kauhea kasa samaisella 50 sentillä. On se komeaa saada monen päivän vegeruuat eurolla!



Samaan aikaan kun muun perheen ruuaksi tarkoitettu omien eläinten sisäpaisti hautui uunissa, keksin päästäni itselleni romanesco-keiton.  Mistään ei tule mitään ilman sipulia ja valkosipulia sekä tietty muutamaa perunaa (Mikäköhän vajaus on, kun tekee koko ajan perunaa mieli? Ei vain sipsien muodossa vaan ihan kaikkea perunaa. Ei; en ole raskaana!). Sitten kaalit, pähkinät paljon luomusitruunamehua -ja kuorta ja mausteiksi h…

Ostolakko -viikko 2 ja PALJON muutakin juttua

Kuva
Kauheata vauhtia mennyt taas viikko -HYYYYYYYVIN kuormittava sellainen. Ensinnäkin oli pari toimistopäivää ihan paikan päällä. Se yksin riittäisi kuormittamaan, koska miten voi tämä introverttiys mennnä sellaiselle tasolle, että 8-9 tuntia päivässä ihmisten seurassa on ihan likaa?! No siihen päälle vielä kaksi iltatilaisuutta, joissa mullakin on sellainen oma showni, ja ne nyt vasta kuormittivatkin, koska bilsan ope....



No jotta tässä ei vielä olisi kaikki, menin mokoma kirjoittamaan vastineen sille eläinlääkärille, jonka mielestä luomuviljelijän pitää hallita myös säät ja lehmien juomamieltymykset.  Meidät siis arvottiin EU:n laajuiseen eläinten hyvinvointitarkastukseen, samana päivänä, kuin oli mun eka työpäivä tilan ulkopuolella. Triggerinä vastineelleni toimi huomautus -kohta "Tilalla on riittämättömästi työvoimaa" ja se, että jos joku tietämätön lukisi raporttia, saisi sen kuvan, että meillä eläimet kärsivät janosta.

No enkö pistänyt sitten kaiken sanallisen osaamiseni …

Ikuinen trauma

Kuva
Avaudun nyt sulle mun ikuisesta traumastani. Tai ei se oikeasti ikuinen ole ollut, vaan alkanut joskus yläasteella, olisiko ollut kasi- tai ysiluokalla.  Nääs eräänä päivänä möykkäsimme kavereideni kanssa jotain täysin älytöntä teinimöykkää koulun käytävällä, koska lähellä oli muutama poika, joihin meistä moni oli ihastunut. Ja koska olimme teinejä. Bilsan opemme oli pieni ja terhakka keski-ikäinen sinkkunainen, joka päätti sanoa siinä kaikkien muiden (myös sen näppylänaamaisen, teinihormoneilta haisevan pojan, johon olin ihastunut) kuullen, että ole sinäkin Eeva hiljaa, kun sinulla on vielä niin ruma äänikin.



SIINÄ! Trauma syntyi, itsetunto meni äänen ja monen muunkin osalta, ja kauhea paine puhua julkisesti tai vieraille ihmisille, että ne varmasti ajattelevat, että onpa tuolla naikkosella ruma ääni. Jokainen kokous, vanhempaniilta, työhaastattelu, itsensä esittely ryhmille -ihan täyttä tuskaa!! Ja joka kerta mietin, että vtun ämmä, kun tällaista teit mulle. Ja muistan vielä, että s…