Tekstit

Työhaastatteluopas hipin tapaan

Kuva
Ollaan niin kuin ei oltaiskaan tämän pitkän kirjoitus-, tai edes blogissa käymistauon suhteen, ja siirrytään toiminnannaisina vaan suoraan asiaan. Näin mun piti tehdä, mutta pakko vähän antaa taustoja, niin hommat aukeaa. Nyt on muuten aikaa kirjoitella, vaikka joka päivä, koska taustat avaavat stressitekijät, jotka laukaisivat keuhkokuumeen, ja täällä sitä toiminnannainen vaan makailee sängyssä haisevana ihan halko otsassa, ysköksiä kattoon syljeskellen. Ja ollaan niin kun ei oltaiskaan myös kuvien suhteen. Viime aikoina ei ole paljon kuvailtu!


Oli nääs kesä. Kesä 2019. Kesäkuusta en muista mitään muuta kun sen, että istutin yksin kätösilläni 13000 luomumansikantaimea, ja että mun kroppani tuntui 120-vuotiaan ihmisen kropalta. Joka niveltä ja luuta särki, lihakset katosivat ja jokainen pieni fyysinen liike tapahtui huomattavan ähinän avustuksella. Tai en ihan yksin istuttanut, koska crossfit-naisissa on yksi mieletön mimmi, joka rakennekynsineen ja ihanine kimallesläbäreineen tuli ist…

Kaaos

Kuva
Superbloggaaja pystyy kuin pystyykin näemmä ainakin yhden tekstin  saamaan aikaiseksi toukokuussakin! Tosin sillä ei ole mitään tekemistä zero wasten kanssa, mutta hei; tää on mun blogi! Nyrkki kirjoittamiselle, sillä kiirettä on pitänyt.  Elämä on koostunut pikkuisista vasikoista, karanneista sonneista, vadelman taimista, mansikkapoteista, pölyisistä pelloista, lasten harrastuksista, tyhjästä nyhjätyistä pikaruuista, sekaisesta kodista ja ultimaattisesta väsymyksestä. Mutta nyt olen city-sinkkuna koulutuksessa Helsingissä, ja aikaa on ihan mahdottoman paljon! Tulipa kyllä hyvään saumaan tämä koulutusviikonloppu, ja olen päättynyt olla ihan niin kuin kotona ei odottaisi 10 000 istuttamatonta mansikan taimea, eikä mitään muutakaan. Ihan velvollisuuksista vapaana C I T Y- S I N K K U N A vaan hotellihuoneessa syön noutopizzaa ja juon lasin punkkua! Irlantilainen ei tätä niinkään tuuleta; iltapäivän ja illan saldona on jo tähän mennessä pyörällä kaatunut ja itsensä ruhjonut Vanhin Luomul…

Kevät...

Kuva
... on sitä, että tunnit loppuvat päivästä kesken. Pihalta ei malttaisi tulla sisälle, koska laulurastaan viheltely hämärtyvässä illassa on vaan jotain niin mieltä rauhoittavaa. Aamulla peipot herättävät, ja tuijottelen sängystä nousevan auringon värjäämää taivasta. On ollut ihana huhtikuu tähän mennessä.

... on sitä, että tulee vasikoita. Eihän niitä pitänyt tulla enää, kun eläimiä ollaan vähentämässä, mutta jokainen syntymä sävähdyttää, ja jokaiselle soisi vahvan elämän alun. Niinpä hiippailen iskemässä seleenipiikkejä vastasyntyneisiin, vaikka jotkut emot ovat sitä mieltä, että iskun tarvitsisin minä. Enkä suinkaan seleenipiikillä, vaan sarvilla suoraan perskannukoihin. Irlantilaisen mukaan kaikki lehmät lähtevät siihen mennessä kun hän täyttää 40 vuotta, mutta minä ihan salaa ajattelen pitäväni 6-8 lemmikkiä. Enkä tahdo miettiä muiden pois lähdön hetkeä - en yhtään!! Vuosituhannen huonoin karjan kasvattaja. Vain muutamien AINA ja JOKA PAIKASTA karkeilleiden sonnien lähtö oli niin …

Ostolakon loppu

Kuva
Vaatteiden vuoden mittainen ostolakko on ollut nyt ohi pian kaksi kuukautta. Sehän laajeni vahingossa myös koskemaan tavaroita; ei vaan tullut ostettua yhtään mitään, kun yhtäkkiä kaikkea ostamista ajatteli ja punnitsi ihan eri tavalla. Ostamista kun heräsi ajattelemaan, niin kaikkea itse asiassa on jo, ja jopa liikaa, eikä mitään enää tehnyt mieli. Minkäänlaista mielihyvää ei myöskään saanut ostamisesta, jos jotain oli pakko hankkia. Päin vastoin; äärimmäinen ahdistus heti, kun jotain oli uutena ostettava.

Listailin  asioita, joita tarvitsin ja halusin, ja enemmänkin kyllä vain halusin. Sain talvella mukavan yhteydenoton kotimaiselta Mee and Maw-firmalta, josko lähtisin testiryhmään kokeilemaan merinovillatencel-legginssejä. Urheilukeskustelusta tämä lähti, mutta itselläni niitä pohdiskelin työleggareiksi metsätöihin. Raivailen omia taimikoitani, ja kaatelen ojan pientareilta polttopuuta. Tarina menneisyydestä tähän väliin: Ihan ensimmäisenä ranchin omistusvuotena EU-tarkastuksessa t…

Mä oon vähän miettinyt...

Kuva
...että miksi Suomessa on niin mahdottoman pienet tuomiot pedofiileille ja raiskaajille? Ja miksi se äskettäin ilmi tulleen poikia raiskanneen raiskaus- ja pedofiiliketjun kauheat väkivaltaiset tekemiset eivät ole saaneet lainkaan niin suurta julkisuutta, palstatilaa, huomiota ja kauhistelua kuin Oulun mamujen raiskaukset?

... että miksi nämä ovat "ilmastovaalit"? Kun kukaan ei kuitenkaan tee mitään, jahka kansanedustajan pallille pääsee.  Lupaukset tai sellaisiksi taitavasti naamioidut lausunnot unohdetaan heti, kun se oma kansanedustajan jakkara on sinne pyllyn alle varmistunut, ja ensimmäiseksi aletaan miettimään omaa palkankorotusta ja pikkasen jos löytyisi jotain kivoja työsuhde-etuja, joita voisi hyödyntää.

... että ketä sitä olisi pitänyt äänestää? 007 ja Mikki Hiiri ovat todennäköisesti ihan yhtä hyvät, kuin noissa tien varsien julisteissa olevat hymyilevät "Luota minuun, olen lujasti lempeä!" -naamat, tai vakavasti kameraan tuijottavat "Olen sanani mi…

Paasto ja ähky

Kuva
Sitä on tullut pidettyä blogitaukoa näemmä ihan pidemmän kautta. Ensin tuli nääs maaliskuu ja tuhkakeskiviikko. Se tarkoittaa paastoon laskeutumista, ja kaikki kunnon uskovaiset ihmiset sen varmaan tiesivätkin. Minä en kuulu heihin henkisesti, mutta ilmeisesti kroppani kyllä, koska se päätti ottaa ihan kokonaisvaltaisen tyhjennyksen sinä nimenomaisena keskiviikkona ja sitä seuraavana  torstaina. Juuri, kun maanantaina olin luvannut yhdelle crossfit -koutsille, että koitan nyt kaikin konstein lisätä vähän vielä ruokaa päiviini, jotta saisin massaa itselleni ennen kesää. Ehkä tämä on se tekniikka, että tyhjälle alustalle oli hyvä alkaa rakentamaan uutta.... Lapset seurasivat esimerkkiäni ja siinä vierähtikin viikko ja vähän toistakin kivasti oksennuksen hajussa, pyykkikoneen hurinassa.

Paastoa ovat aiheuttaneet myös ranchin ns. tuotantoeläimet. Ensinnäkin muutama minityyppi on ottanut ja syntynyt. Yksi vaati vähän enemmänkin apua, kun äiti paukkasi maitobaarinsa niin täyteen, ettei siel…

Tupakka

Kuva
MAALISKUU!!! Ihan mahtavaa, varsinkin kun maaliskuun ensimmäinen päivä on aurinkoinen, keväinen ja yläkerrassa makaa vatsatautipotilas. Päivän ohjelma meni siis täysin uusiksi, kun kauhulla odottelen seuraavaa oksennuskohtausta. Pentus-parkaseni!


Kevät on myös aikaa sille, että alkaa hurja kirjoittelu koirankakasta. Oikeammin ihmiset saisivat keskittyä lumen alta paljastuviin tupakantumppeihin. Olen tupakkarasisti. Mikään ei inhota enemmän kuin näky raskaana olevasta naisesta, joka polttaa tupakkaa. Tai aikuisesta, joka on polvistunut auttamaan vaatetta pienen lapsen päälle, samalla rennosti spaddu huulessa roikkuen. Multitasking! Noissa tilanteissa olen sellaista täristyttävää sisäistä raivoa täynnä, että jotenkin hämärästi voin tajuta, miksi viharikoksia tehdään, ja teksisi mieli marssia pontevasti kyseisten tyyppien luo, ja viskata se hemmetin käryävä ympäristötuholainen siitä huulilta lähimpään roskikseen, ja karjua, että "ETKÖ SÄ TAJUA; MITÄ SÄ TEET???!!!". 
No mitä se ty…