Tilannekatsaus mieleen
Viime postauksesta maailma on muuttunut totaalisesti. Niin totaalisesti, että ei meinaa mieli pysyä mukana. Meillä on täällä kotona lisäksi kaksi ääripäätä tämänKIN asian suhteen. Minä koitan välttää uutisia ja lehtiä ja somejulkaisuja koko asiasta, Irlantilainen sen sijaan luukuttaa BBC:n uutisia 24/7 ja K O V A L L A, joten tämä on luonut sisäisiä jännitteitä ulkoisten lisäksi tänne hippielandiaan.
Koitan puhua mielelleni, että mitä tuota murehtimaan, kun en tuolle ulkoiselle asialle mitään voi. Sisäisen konfliktin ratkaisen välillä julmasti laittamalla telkkarin kiinni tai pyytämällä ankealla äänellä pistämään edes voluumit hiljaiselle, jos on ihan pakko samat asiat kuulla ja katsoa sadatta kertaa. Olen pohtinut, että jos vaan koitan luoda hyvää ja rakkautta tähän lähipiiriini, niin jospa se kertaantuisi ja laajenisi siitä edes vähän tehden mikromaailmasta edes paremman ja rakastavamman paikan. Mutta mieli on siitä jännä, että sen kanssa saa painia kyllä oikein tosissaan, sillä se jyskyttää omia ihmeellisiä kauhukuviaan minkä ehtii, jos ei tietoisesti sitä vaimenna tai käännä positiiviseen suuntaan.
En tiedä... Oletko samanlainen herkkis ja murehtija? Anna mulle sun vinkkisi selviytyä tästä ihmeellisestä ajasta, jota ei todellakaan olisi tarvinnut tulla!
Minä olen maailman surkein lohduttaja ja aika empatiakyvytön tukihenkilö. Olen huono antamaan vinkkejä tällaisessa tilanteessa, koska itse en murehdi enkä herkkistele. Toisaalta saatan juuri siksi olla välillä hyvää seuraa murehtivalle, sillä vien ehkä hetkeksi hänenkin ajatuksensa pois kriisin keskipisteestä. Toivon, että voin läsnäolollani katkaista toisen synkistelykierteen. Ehkä vinkkini sinulle siis on se, että koita päästä välillä sellaiseen seuraan, jossa puhutaan jostain muusta kuin sodasta.
VastaaPoistaMinua suojaa oma riippakiveni eli krooninen migreeni. Vaikka se on yksi p*rse koko tauti, niin on siinä se hyvä puoli, että huomio kääntyy väkisinkin yli 160 päivänä vuodessa vain itseen ja siihen kuinka saisi olonsa paremmaksi. Jatkuvan kivun kourissa en pysty miettimään mitään, mikä tapahtuu jossain muualla jollekin toiselle.
Onneksi oma tilanne on hiukan helpottanut, ja toivon samaa migreenillesi!! Apua on tullut käytännön tekemisestä. Olen keräillyt apuja omalta kylältä ja treenikavereilta, ja toimittanut niitä tahoille, jotka ovat kuljettaneet välineitä Ukrainaan. Heti tuli helpottunut olo, kun ei vaan ole tumput suorina ihmettelemässä! Sinun migreenisi kohdalla ei taida sama temppu harmi vaan toimia!
Poista