Happy HippieLife

Toissa aamuna töihin ajaessani edessä vilkkui sinisten valojen seinä. Paloautoja, poliiseja, ambulansseja. Siinä kohdassa, missä pikatie vaihtuu laitakaupungiksi oli tapahtunut onnettomuus, jossa lehden mukaan osallisena ovat ehkä henkilöauto ja pyöräilijä tai jalankulkija. Tuli niin paha mieli. Jos jossain ei kannata säästellä, eikä miettiä ekologisuutta, niin heijastavissa vaatteissa tai varusteissa. Autoilijan näkökulmasta mikään ei ole kamalampaa näillä ilmoilla, kun auton valot suorastaan imeytyvät märkään sysimustaan asfalttiin, ja lamputkin ovat pienen ajon jälkeen jo paskavedellä kuorruttuneet, että pikatien reunassa kävelee tai pyöräilee joku, jolla on vain ehkä yksi pieni narun päässä killuva heijastin -ei aina sitäkään. Liikkeen mukana se yksi heilahtelee välillä vartalon sille puolelle, joka ei autoilijalle näy, ja vasta ihan kohdalla saa lähes sydänkohtauksen, että TUOSSAONSAATANAJOTAIN!!!!! Ja kroppa on ihan valtavan adrenaliinipiikin kourissa. Taistele tai pakene...

Älä suinkaan luule, ettenkö ole pitänyt uuden vuoden lupaustani; OLEN! Olen kuvannut paljon, ja kirjoittanut paljon, mutta käsin, vihkoon, ja blogi on ollut huilissa viikon. Kauhean kiireinen viikko lasten harrastusten kanssa. Ollut normaalit treenit, mutta myös turnauksia kolme viikonloppuun. Koitin kokkailla eväitä hiki hatussa, mutta ei mikään riittänyt, ja kahviosta muutama muoviin kääritty sämpylä ja paperilautasella nököttänyt mokkapala tuli lapsille ostettua. Eihän niitä raasuja nälässäkään voinut pitää juoksemassa tuntitolkulla pallon perässä. JA opetus oli tässäkin; on tuplattava se määrä eväitä, jotka riittäisivät normaaleille ihmisille. Pääsen testaamaan tätä heti ensi viikonloppuna... Plus tekemään isomman termarillisen kaakaota, sillä joukkuetovereiden mielestä termari ja teräksiset retkimukit olivat ihan super-COOL,  ja kaakaolle ja teräsmukeille oli shortsiasuisia ottajia suht reippaasti. Oma crossfit jäi paitsioon, kun oli niin paljon tekemistä lasten touhuissa...

Nonniin; ihan varmasti luulit, etten pidä lahjapostauksessa antamaani lupausta paketointipostauksesta!Älä kuule mitään, tässä -  ihan hyvissä ajoin ennen aattoa -vielä viime hetken lahjastressaajille paketointivinkit. Niille, joilla on jo lokakuussa ollut lahjat valmiina tämä voi toimia inspiraationa ensi vuoteen. Ja tämän myöhästymisestä syytetään vasikoita, jotka oppivat karkaamaan. Syy on tietty Irlantilaisen ja minun; ei kannata luottaa siihen, että sähkö kiertää koko aidassa, jos mittaa sen vain yhdeltä sivulta.... Klo 17 vedimme uutta vaijeria talvilaitumen ympäri pilkkopimeässä, kevyehkössä räntäsateessa, ja että taas mietti, miten helpommalla olisi päässyt siellä metsäyhtiön konttorissa... Lasten lahjat on paketoitu tänä vuonna sata prosenttisesti kierrätyskamaan. Aivan kaikkeahan voi käyttää paketointihommaan; kaupan lahjapaperirullat ovat niin mielikuvituksetonta tuotetta, että nyt haastamaan itseäsi. You can do better! Keräilin kaikkea mahdollista normaalia ja epänorm...

Ei ollut eilen tarvetta käydä kaupassa, paitsi että voi oli päässyt loppumaan, koska luomulapsista vanhin on innostunut leipomaan lähes päivittäin jotain. Ja ilman voita ei ole elämää tässä taloudessa, joten tarve muistaa hakea voipaketti oli valtaisana taakkana harteillani kun lähdin kohti treenisalia. En ottanut kauppakassia tai puuvillapussukoistani mukaan, koska kotona oli ruokaa ihan loppuviikon tarpeiksi. Paitsi sitä voita, jonka tilanne olikin sellainen, että jopa kääre oli nuoltu puhtaaksi -tosin kissan toimesta. Kunnon introvertin tavoin olen varsin onnellinen ranchillä itsekseni päivät pitkät, mutta salilla treenin ajaksi kuoriudun sosiaaliseksi ihmiseksi. Nyt jäin jopa hetkeksi venyttelemään, ja siinä samalla käymään läpi olkapäävammani, muutaman mukavan tyypin selkävaivat, aamupala-asiat ja kauheat teini-ikäiset lapsiasiat. Sitten kello olikin humahtanut varttia vaille yhdeksään, ja oli pakko survaista auto lähimpään kauppaan, joka on Lidl. Rauman Lidl on siitä...