DIY aloe-voide talvi-iholle

Älä suinkaan luule, ettenkö ole pitänyt uuden vuoden lupaustani; OLEN! Olen kuvannut paljon, ja kirjoittanut paljon, mutta käsin, vihkoon, ja blogi on ollut huilissa viikon. Kauhean kiireinen viikko lasten harrastusten kanssa. Ollut normaalit treenit, mutta myös turnauksia kolme viikonloppuun. Koitin kokkailla eväitä hiki hatussa, mutta ei mikään riittänyt, ja kahviosta muutama muoviin kääritty sämpylä ja paperilautasella nököttänyt mokkapala tuli lapsille ostettua. Eihän niitä raasuja nälässäkään voinut pitää juoksemassa tuntitolkulla pallon perässä. JA opetus oli tässäkin; on tuplattava se määrä eväitä, jotka riittäisivät normaaleille ihmisille. Pääsen testaamaan tätä heti ensi viikonloppuna... Plus tekemään isomman termarillisen kaakaota, sillä joukkuetovereiden mielestä termari ja teräksiset retkimukit olivat ihan super-COOL,  ja kaakaolle ja teräsmukeille oli shortsiasuisia ottajia suht reippaasti.

Oma crossfit jäi paitsioon, kun oli niin paljon tekemistä lasten touhuissa. Kävin kuitenkin paikallisella pommisuojapunttiksella, ja voi että se on crossfittiin tykästyneelle TYYYLSSÄÄÄÄ!! Pakotin muutaman tuntemattoman nuoren miehen juttelemaan kanssani, ja todennäköisesti traumatisoin heidät ikuisiksi ajoiksi. Sitten ihmettelin laitteita (kuntosalilaitteiden lisäksi mm. streosysteemiä noin vuodelta 1988), ja sain pakarat jumiin, että ei se ihan turha reissu ollut. 

Naapuri aurasi ladun lehmälaitumen taakse, ja siellä entinen talvi- ja hiihtovihaaja on suhaillut menemään ihan innoissaan. Niin se mieli vaan muuttuu, kun on varusteet kohdillaan, kunnon latu, ja hanskat, joissa vain ehkä kaksi sormea muuttuvat valkoisiksi. Lisäksi olen päässyt juoksemaan yhden viime kesän vasikan perässä lumihangessa, reilussa pakkasessa. Sydämeni näet jätti muutaman lyönnin välistä, kun sunnuntaiaamuna olin menossa laitumen poikki kohti latua. Tyyppi makasi katoksessa jalat kohti taivasta, niska katkenneessa olotilassa, eikä mitään liikettä. Jahka sydämeni taas käynnistyi, menin tönimään kaveria, mutta ei mitään muuta kuin pieni silmän muljahdus. Usain Bolt -tyyppinen sprintti sisälle, jonne olin tietysti puhelimeni jättänyt, ja soitto eläinlääkärille. Sunnuntai on siitä kiva päivä soittaa eläinlääkärille, että saa arvuutella, missä päin Suomea päivystävä lääkäri on, ja milloin ehtii, jos ehtii. Sain hyviä neuvoja puhelimitse, ja huokaisun, että ainakin neljä tuntia menee, jos on tarve tulla sinne. Epäilin, että vasikka on silloin jo kuollut, mutta ilman taistelua en luovuta. Tyyppi piti eläinlääkärin mukaan saada ensi tilassa ylös, ja Irlantilainen oli jo Raumalla futisturnauksessa Keskimmäisen luomulapsen kanssa,  joten tytöt 10-v., 6-v. lapsityövoimaksi. Kiukulla ja pelolla on valtava voima; niin vaan nousi jo aika paljon painava eläin, ja työnsin sitä pyllystä liikkeelle ympäri peltoa, jotta eläinlääkärin epäilemä kaasutukkeuma saataisiin auki. Piti myös tuoda typy pois laitumelta, jotta eläinlääkärillä ja potilaalla olisi työ- ja sairastamisrauha. Juoksin hakemaan köyttä, jolla saisin sarvien ympäri eläimen lassottua kiinni, mutta kun palasin, ei enää neitokaista niin vain otettu kiinni. Tyttöjen kanssa juostiin ympäri laidunta, ja muutaman kerran sain voipuneen vasikan hännästä kiinni, mutta se riuhtaisi itsensä taas vapaaksi, ja muu lauma alkoi olla myös sitä mieltä, että NYSSITTE SAIS LOPPUA TUOMMOINEN. Niinpä luovutimme, ja päätimme hötkyilemättä seurata tilanteen kehitystä, ja käydä kannustamassa futisturnauksessa veljeä, ja vetasemassa yhden talkoovuoronkin joukkueen hyväksi.

Sisällä suihkun jälkeen tuntui siltä, että mikään tekemäni ihoöljysekoitus ei nyt auta pakkasen ja tuulen nipistämiin poskiin, vaan jotain todella kosteuttavaa systeemiä on tarve saada, ellen tahdo näyttää naapurin 90-vuotiasta adoptiomummoa vanhemmalta. Aloe-kasvini huuteli voivansa auttaa, ja ai että, se muuten teki justiinsa sen! Helppoa kuin mikä!

1) Tarvitset aloe-kasvin. Saatavana Plantageneista, kukkakaupoista, melkein mistä vaan, missä kasveja myydään. Tyyppi on myös kova lisääntymään, joten emokasvista saat pian monta baby-kasvia, ja niitä voi jakaa sitten muillekin!

2) Valitse pari isointa, elinvoimaista lehteä. 

3) Työväline nro 1 on terävä puukko, jolla otat pienet suirut pois reunoilta ja päistä. Jo niistä voit hieroa nestettä ihoosi. Ihana tunne!

4) Ota työväline nro 1 uudelleen käyttöön, ja varovasti kuori vihreä kuoriosa lehden päälipuolelta. 

5) Ota työväline nro 2, joka on pikkulusikka. Lusikalla kaavi varovasti lehden kirkas, geelimäinen sisäosa lasipurkkiin. Halutessasi voit lisätä eteeristä öljyä. Itse lisäsin tea tree-öljyä, koska tunsin olevani lehmän sonnan kuorruttama, ja muutaman tipan pistin E-vitamiiniakin, koska rypyt.

6) Työväline nro 3 on haarukka. Vispaa sillä ainekset lasipurkissa löysäksi geeliksi, ja nauti. Imeytyy hetkessä, ja todellakin kosteuttaa. I H A N A ja niin ZW!

Aloe auttaa myös pieniin haavoihin, palovammoihin, ja jotkut väittävät sen toimivan myös dödönä. Testasin, ja haisin. Eli ei mikään tällä haisunäädällä toimi, paitsi tämä DYI-versio , josta ihoni ei vaan ikävä kyllä tykkää. Olen niin surullinen paluusta Rexonaan, että sitkeästi vaan koitan kemikaalittomia ja ZW-versioita, ja sitten taas haisen...

Tässä kävi kuitenkin niin, että tuo aloe-kasvini lehdet ovat aika pieniä, enkä tahdo sitä tappaa ottamalla kaikkia lehtiä omaan käyttööni. Oli pakko hakea kemikaaliton luomuvoide Emotionista; ensimmäinen voideostos yli vuoteen. Harmitti, mutta olo on kyllä nyt hurjan paljon parempi, kun ei kasvot kiristele hymyillessä.

Ja se vasikka; se on nyt ihan ok...Lääkäri ei ole käynyt, ja ihan muina naisina se meni lauman seassa tänään. Ihmeparantuminen täyden kuun aikaan!