Happy HippieLife

*English below* Täällä oma tauti kesti taas kolmisen viikkoa. Henkinen särky oli fyysistä suurempaa, koska en vaan JAKSA enää sairastaa. Ja heti perääni iski tauti kyntensä nuorimmaiseen, ja kirjoitusinto ja -jaksaminen on ollut nollassa. Oltiin kaikesta huolimatta viikonloppuna koiranäyttelyssä. Menikö zero wastesti? NO EI MENNYT!!! Ja syy on ihan vaan se, että semisti aivokuolleena en järjestänyt lähtöä organisoidusti hyvissä ajoin. Pitäisi se kolmen lapsen äitinä muistaa, että hommat sujuu vain ja ainoastaan, jos asiat on kunnossa jo edellisenä iltana… Isompi auto oli korjaamolla, kun jouluna tuntematon rillit huurussa ajellut pappa tömäytti sen kylkeen mukavat närheet ja lommot. Oltiin siis tungettu farmari-Passattiin kaksi kappaletta tervettä ja yksi kappale viikon sairastellutta luomulasta, 2 erittäin tervettä ja innokasta appenzellin paimenkoiraa, kaksi eriiiittäin pitkäjalkaista aikuista, jokaisen reissukassi, -reppu, tai -nyytti, koirien metallihäkki, ja sen pehmustee...

Meillä perheenjäseniksi on luettava myös lemmikit. Luomulaitumilla majailee 39 kappaletta takkutuikkaista ylämaan karjaa; ei nyt varsinaisesti lemmikkejä, vaan tuotantoeläimiä niiden PITÄISI olla. Muutamasta oikein toivoo pääsevänsä pikaisesti eroon, kun taas toiset voisi toivoa tuovansa sisällekin hellittäviksi. Juuri NYT ne taas tuntuvat valtaisalta taakalta, kun joka päiväinen hoito on yksin näillä kapoisilla harteillani, ja on vaan moneen kertaan todettu fakta, että hommat lähtevät persiilleen heti, kun Irlantilainen on ajomatkan ulkopuolella. Niin myös tälläkin kertaa… IHAN KAIKKI JA IHAN KOKO AJAN!! Lehmät ruokitaan talviaikaan pyöröpaaleilla, jotka on -ikävä kyllä- pakattu muoviin.Tuollaista eläinmäärää ei kyllä muuten ruokittua saisi, varsinkin kun kaksi viime kesää on olleet sellaista, että rutikuivaa heinää ei ole paaleihin saanut kuin minimaalisen pienen osan, ja säilytystilaa tuolle paalimäärälle katon alla ei ole. Paaleista kuoritut muovit varastoidaan Irlantilais...