2022!!
Kuinka hullua, että yhtäkkiä on vaihtunut vuosi. Taas pitää opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku, vaikka ei edellinenkään ole kunnolla hallussa. Vuosi on mennyt ihan järkyttävää vauhtia; NYT alan ymmärtämään sitä, mitä en lapsena tajunnut ollenkaan, kun aikuiset päivittelivät ajan nopeaa kulumista. Se oikeasti lentää, ei matele. Tunnit ovat nykyään sekunteja, kuukaudet tuntuvat viikolta. Viime vuotta kun pohtii, mielestä nousee helpotus siitä, kun tajusin, etten ole hullu tai vakavasti sairas, vaan ferritiinivajeessa. Raudan lähtiessä hitaaaaaaaasti imeytymään, elämä muuttui hiljalleen taas mielekkääksi, innostavaksi ja palasi tunne siitä, että maailma on kiehtova paikka. Se oli mahtava tajuta! 2021 oli paradoksaalisesti ferritiiniä lukuunottamatta terveyden vuosi meidän perheellemme. Ei taudin tautia; ei mikään tuntunut uppoavan vastustuskyvyn läpi, vaikka maailmassa ei muusta kuin taudista puhuttukaan. Kun loppuvuodesta 2020 teloin sekä nilkkani, että mursin saman varpaan...