Happy HippieLife

Parisuhde on MELKEIN mennyt. Perhe on melkein hajonnut. Talo on melkein myyty. Perintöposliinit on melkein pistetty jakoon. Jaa miksi? No tietty mun kasvihuoneeni vuoksi. Lisään tähän, että venäläisen kasvihuoneeni vuoksi. Tai toisella kotikielellämme: because of that fucking Russian nightmare. Niin nyt voit sitten jo tuon perusteella arvailla, miten hyvin pystytys on sujunut... POHJATYÖT Naapurin Jarmo tuli vetasemaan pohjan. Ei siinä sitten mennyt kun yksi hujaus, kun on iso kone ja osaava kuski. Siinä oli pohjan paikka valmiina, ja perussettiä tällä mäellä; kauhea kivenjärkäle tai kallion huippu piti pohjalta paljastua. Just niin valtava, että dynamiittia tarvittaisiin, jos siitä eroon tahtoisi. Siellä kasvihuoneen pohjalla se on siis vieläkin ja sinne se jää, kun ei sitä poiskaan saatu. Siinä kohtaa on sitten vähän matalajuurisemman kasvin paikka, jos ikinä istutushommiin päästään. Juotiin kaffeet, ja päiviteltiin naapuruston kuulumisia, koska Jarmo tuntee, näkee ja kuulee ...

Mä kerron teille nyt yhden päivän kulun elämästäni. Ei mitään zero wastea eikä ekologista, vaan yksi päivä. Tämä kaikki tapahtui maanantaina, ja tämä on ihan normisettiä, ja  tavallista elämää meillä, kun ei vaan onnistu sellainen seesteinen ja rauhallinen ja organisoitu ja aikuinen elämä näemmä millään. Tein etäpäivää kotona, ja katselin kateuden vallassa, miten naapuritalojen isännät painelivat metsätöihin traktoreillaan, kun itse olin juuttunut pers puutuneena työläppärin eteen kiinni. Niin kovasti teki mieli jättää kone ja palkkatyöt sikseen, ja lähteä talviaurinkoon raivailemaan taimikkoa tai siistimään ojan pientareita, mutta ei; siinä olin semisti kyrsiintyneenä (under statement…)   nenä läppärin ruudussa tekemässä jotain, josta maksetaan palkkaa. Nuupahtaneesta mielentilastani minut herätti klo 8.45 työkännykän kalenterimuistutus: ”Nuorin Luomulapsi, hammaslääkäri. In 15 minutes!” SIIS VATTÖFAK?!?!? Olen niin tottunut Rauman kaupungin tarjoamaan tekstiviestimuist...

Avaudun nyt sulle mun ikuisesta traumastani. Tai ei se oikeasti ikuinen ole ollut, vaan alkanut joskus yläasteella, olisiko ollut kasi- tai ysiluokalla.  Nääs eräänä päivänä möykkäsimme kavereideni kanssa jotain täysin älytöntä teinimöykkää koulun käytävällä, koska lähellä oli muutama poika, joihin meistä moni oli ihastunut. Ja koska olimme teinejä. Bilsan opemme oli pieni ja terhakka keski-ikäinen sinkkunainen, joka päätti sanoa siinä kaikkien muiden (myös sen näppylänaamaisen, teinihormoneilta haisevan pojan, johon olin ihastunut) kuullen, että ole sinäkin Eeva hiljaa, kun sinulla on vielä niin ruma äänikin. SIINÄ! Trauma syntyi, itsetunto meni äänen ja monen muunkin osalta, ja kauhea paine puhua julkisesti tai vieraille ihmisille, että ne varmasti ajattelevat, että onpa tuolla naikkosella ruma ääni. Jokainen kokous, vanhempaniilta, työhaastattelu, itsensä esittely ryhmille -ihan täyttä tuskaa!! Ja joka kerta mietin, että vtun ämmä, kun tällaista teit mulle. Ja muistan viel...

Tilanteeni on nyt se, että tilanne on huono. Ensimmäisen lääkekuurin jälkeen olo koheni hetkellisesti, mutta sitten iski rajulla kouralla takapakki. Tilasin lääkärin viikko sitten torstaina, koska oloni ei vaan kohentunut ja  tekemieni todella luotettavien Google-diagnoosien jäljiltä tunnistin vasemmalla puolella rintaa ilmentyvän paineen, kivun ja muljahdukset sydänlihastulehdukseksi. Pääsin tähän oman pikkuisen kylän pikkuiseen terveyskeskukseen heti samana päivänä, eikä tarvinnut istua kuin 5 minuuttia, kun jo kerroin tarinaani lääkärille. Hän epäili ensin kausiflunssaa, koska myös lapset olivat nuhaisia ja köhäisiä, mutta laittoi kuitenkin perjantaille  lähetteet labraan ja keuhkokuviin. Perjantaina hän jo soittelikin, että Google ei ollut diagnosoinut ollenkaan oikein; sydän posottaa menemään niin vahvana ja terveenä, ettei mitään rajaa. Verikokeet olivat puhtaat, ja keuhkokuvat katsoisi joku erikoistunut röntgenlääkäri maanantaina. Maanantai tuli, ja minä heräsin k...

TALVILOMA on meillä  N Y T !  Ei tietysti minulla mitään virallista lomaa ole, mutta lapsilla on, ja siinä siivellä lusmuilen sitten itsekin -varsinkin kun nenä vuotaa kuin vesiputos ja jostain on kertynyt kurkkuun piikkilankaa. Aina ja joka päivä on samat eläintenhuoltorutiinit kuin muulloinkin, ja vastuu  harteilla ja mielessä. Ja unissa; viime yönä koko lauma karkasi jäiselle tiellä, autoja romuttui ja naapuri juotui sairaalaan. Sitten heräsin... Toisaalta koko talvi tuntuu lomalta kesään verrattuna, kun on vain nuo eläimet ja -jos jaksan ja sää sallii- metsätöitä, joten ehkä vedän pikkasen takaisin ja leikin lomaa itsekin. Jotenkin kuvittelin, että olisi ihan täydelliset hiihto- ja luistelukelit, mutta eipäs vaan ole. Tänään tuli vettä koko aamupäivän, perjantaina taas mennään -20 pakkasasteessa. Toissapäivänä tultiin kuitenkin mökille ja jätettiin Irlantilainen - "vastahakoisesti"- yksin kotiin. Lämmiteltiin sauna ja lapset kävivät "avannossa"; pilkki...

Siinä se nyt on; 2019 ensimmäisen kerran näpyteltynä. Melkomoista! Jos olet uutena tullut mukaan, niin tervetuloa. Jos olet vanha tuttuni, niin kiva, kun edelleen olet täällä, vaikka kommentteihin en edelleenkään pääse vastailemaan. Ranchillä joulu ja uusi vuosi ovat alkaneet lasten, työn, mökkeilyn, koirien, ulkoilun, urheilun, Harry Potterin, Kimblen, ruuan ja saunan merkeissä. Eli oikein hyvin siis! Moni lupailee vuoden alkuun jos jonkinlaista, joten jos olet jotain ZW-henkistä, ekologista tai eettistä lupausta mennyt tekemään, niin hei hyvä juttu!! Jos et, niin   täältä  voit lukea inpiroivasta Robista, ja listasta jääkaapin ovessa. Siitä voi ottaa taas inpiraatiota kohti ZW-elämää, ja ehkä tehdä sen lupauksen vuodelle 2019. (Joka radiossa kuullun jutun mukaan rikotaan tammikuun 12. pvä, että ei kauaa tarvitse pinnistellä....) Muutoksia kohti ekologisempaa elämäntapaa kannattaa tehdä jos ei ympäristön vuoksi, niin sinun itsesi vuoksi. Justiinsa luin joulun alla...