Talviloma! Vinkki, jos seinät kaatuvat päälle...

TALVILOMA on meillä N Y T !  Ei tietysti minulla mitään virallista lomaa ole, mutta lapsilla on, ja siinä siivellä lusmuilen sitten itsekin -varsinkin kun nenä vuotaa kuin vesiputos ja jostain on kertynyt kurkkuun piikkilankaa. Aina ja joka päivä on samat eläintenhuoltorutiinit kuin muulloinkin, ja vastuu  harteilla ja mielessä. Ja unissa; viime yönä koko lauma karkasi jäiselle tiellä, autoja romuttui ja naapuri juotui sairaalaan. Sitten heräsin... Toisaalta koko talvi tuntuu lomalta kesään verrattuna, kun on vain nuo eläimet ja -jos jaksan ja sää sallii- metsätöitä, joten ehkä vedän pikkasen takaisin ja leikin lomaa itsekin.

Jotenkin kuvittelin, että olisi ihan täydelliset hiihto- ja luistelukelit, mutta eipäs vaan ole. Tänään tuli vettä koko aamupäivän, perjantaina taas mennään -20 pakkasasteessa. Toissapäivänä tultiin kuitenkin mökille ja jätettiin Irlantilainen - "vastahakoisesti"- yksin kotiin. Lämmiteltiin sauna ja lapset kävivät "avannossa"; pilkkikairan kokoisessa... Komealta näytti! Toissapäivänä ja eilen Keskimmäisen luomulapsen kanssa pelailtiin jääpalloa, mutta kun kolmannen kerran vetasin pallon pojan nenään, ja jää oli kuin teurastuksen jäljiltä, lopetettiin sekin. Tänään hän pilkki vesisateessa, ja tytöt toipuivat flunssasta tappelemalla joka ikisen lautapelin säännöistä mökissä sisällä. Pikkasen alkoi oma hermo kiristyä, ja kävin koirien kanssa vesisateessa, nenä räkää ja räntää valuen kävelyllä. Äippä-koira löysi jostain metsikön uumenista tuoreen näköisen peuran jalan. Tunsin susien viiltävän katseen selässäni, ja yhtäkkiä tyttöjen tappelu ja pilkkikairan vääntely vesisateessa eivät tuntuneet yhtään kamalilta vaihtoehdoilta. Räpäskä jaloissa roiskuen oltiin suhteellisen vauhdikkaasti koirien kanssa takaisin mökillä.

Jos teidän perheessänne on samoja tappelu- ja ajanvieteongelmia, niin TA-DAA! Tässä tulee ratkaisu! Lasten suursuosikki loma-aikoina mökin lisäksi on "Lapset Päättää Päivä". Emme ikinä pysty koko perhe lähtemään mihinkään kauas, ja tällainen päivä on meillä aina aika lähiympäristössä. Nimensä mukaisesti lapset saavat kehitellä päivän rungon, ja siitä sitten joko pidetään kiinni tai vaihdetaan lennossa suunnitelmia. Yksi ehto sillä on: mitään materiaa ruokaa lukuunottamatta ei osteta. Lapset neuvottelevat keskenään päivän sisällön, listaavat sen paperille ja esittelevät kuskille/maksuhenkilölle. Jos tulee erimielisyyksiä, niin lapset keskenään ratkaisevat ne äänestämällä, ja äänestystuloksesta ei saa vetää herneitä nenään. Kunnon demokratian opettelua!

Ihan ensimmäinen LPP lanseerattiin valvavan innostuksen siivittämänä viime elokuussa. Lista päivälle sisälsi tekemistä ehkä viikon edestä, mutta en sanonut mitään, vaan urheana äitinä vetasin henkeä syvää,  ja pakkasin riemusta repeämäisillään olevat luomulapset autoon.

Päivän aloitti crossfit -treeni kaikille, ja oli vähän niin kuin pakollinen juttu, jotta oma pää kesti kaikki suunnitelmat. En ehkä itse ihan kauheaa hikeä olisi pintaan saanut, ellen "pikkasen" kierosti (AH; onneksi lapsoseni ovat vielä niin vietävissä!!!) sisällyttänyt tähän ensin oikeaa WODia itselleni, mutta kivaa meillä oli WODin jälkeen aikuisten häipättyä, kun soudimme, hiihdimme, killuimme leuanvetotangoissa, vetelimme kuperkeikkoja, seisoimme päällä ja käsillä, roikuimme renkaissa, kikatimme ja kiljuimme. Lounas Amarillossa vaihtuikin hirvikeitoksi kummitädin huvilalla, ja siellä menikin niin monta tuntia, että ohjelma flippasi kokonaan. Ehdimme kuitenkin pikaisesti myös paikalliseen leikkipuistoon kieppumaan ja kiipeilemään. Ihan niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi: tarvottava oli ohjelman mukaisesti ZW-eväiden kanssa myös syksyiselle metsäretkelle. Saaliina oli seikkailuja ja suppilovahveroitakin, joiden poimimiseen lapsetkin saivat kipinän. Loppupäivän miljoona muuta (kyllä, niitä oli VIELÄ LISÄÄ!!!) suunnitelmaa vaihtuivat saunaksi, leffaksi ja karkiksi. Jos olivat lapset väsyneitä, niin minä olin TÄYSIN loppu! Kuola leukaa valuen "katsoin" leffaa lasten kanssa, ja aika syvään uneen pääsin vielä sängyssäkin.

Toinen LPP oli joululomalla, ja kipakasta pakkasesta johtuen senkin ohjelma eli ja muuttui. Talvi toi sisäjutut kuvaan, ja vietimme aamupäivän Leo's Leikkimaassa -ihan mielettömän hienossa sisäleikkipuistossa. Ihmettelin, kun kukaan muu aikuinen ei riehunut lasten kanssa, vaan kaikki muut aikuiset joivat kahvia tai lukivat tarjolla olevia lehtiä tai ikävää ja inhottavaa perussettiä näinä päivinä; uppoutuivat kännyköihinsä. Minä vetelin liukumäissä ja kiipeilyseinillä. Pelasin korista ja hypin trampalla. Leikin parkouria ja ammuin sofball-aseilla. Vanha koulukaverini päivitti myöhemmin Instaan kuvan samasta paikasta. Kuvassa oli kyltti, tyyliin ikäraja 13-vee, ja hän harmitteli, että miksei aikuiset pääse mukaan. HIUKAN HÄVETTI!!!!!!!!! Ensi kerralla -jos ikinä enää kehtaan naamaani siellä näyttää- luen jalat sievästi ristissä, tyyni ilme kasvoillani aikakauslehtiä, hörpin kestokupistani kahvia, ja olen olevinani  niin aikuista,  niin aikuista... Tähän samaiseen noloon päivään kuului myös uimahallikäynti, ja viimeinkin se Amarillossa syöminen. Ja taas oli autossa hiljaista, kun Porista kotiin ajoin, vaikka listassa olleet "Kävely Kirjurinluodolla", "Ajelu merenrannalle" ja " Ellun ja Terhin luo kylään" jäivät uupuumaan päivän agendasta.  Aika kova taistelu piti käydä painavia luomia vastaan, että kuskin homma tuli suoritettua kunnialla kotiin asti käymättä pusikon kautta.

Jottei ketään diskriminoida, niin lapsettomat voivat antaa vaikka kumppaninsa suunnitella tällaisen päivän, ja toteuttaa sen mukisematta kertaakaan mistään omista "paljon paremmista" suunnitelmistaan. Tai tässä on ihan mahtilahjavinkki vaikka kummilapselle tai omalle ystävälle.

COLLECT MOMENTS, NOT THINGS!

P.S. Tällaista on nyt:

Alakulmassa vasemmalla on ensimmäisen päivän nenäverenvuoto. Vuoden Äiti!

"Avanto" ja samalla katiskareikä. Ei mahtunut!

AINA on hyvä sää pilkkiä!