Happy HippieLife

Irlantilaisella oli lokakuun alussa synttärit. Minähän ferritiinipuutoksissani olin ihan että nouuuuu, not again! Irlantilaisen synttäripäivä ei nääs ole mikään normisynttäripäivä vaan se on SYNTYMÄPÄIVÄ , jota joka vuosi pitää juhlistaa oikein kunnolla. Siis KUNNOLLA; lahjoin, lauluin, kortein, kakuin ! Nykyään olen sentään saanut lahjan vaihdettua kolmen ruokalajin ateriaan, joten venyttävä oli tänäkin vuonna,  jaksoi tai ei! Menuksi valikoitui: *kanttarellikeitto *Ahvenet valkoviinikastikkeessa, lohkoperunoita,  hunajaporkkanoita timjamilla maustettuna, oman puutarhan salaatti *vadelmakakku ja tee Koska mikään yöpakkanen tänä ihanana syksynä 2020 ei ollut puutarhan satoa verottanut, vadelmamaan hulluksi heittäytyneet Polkat tarjosivat tuoreita vadelmia. Kehittelin siis niistä jälkkärikakun, ja koska vadelman bestis on tumma suklaa, ne pääsivät yhdessä tähän kakkuun. Se onnistuikin maullisesti ihan reseptin jakamisen arvoisesti! Ulkonäkö vähän kärsi siitä, että molemmat kakk...

Ihana syksy alkaa olla taputeltu; lämpötilat ovat päivälläkin pudonneet alle kymmenen asteen ja valo on vaihtunut syyskuun kultaisesta lokakuun kylmempään siniseen. Torstaiksi on luvattu yöksi näille leveyksille ensimmäisen kerran nollaa astetta. Sitä ennen kipaise siis kiireesti metsään; puolukoita on paljon ja kanttarellitkin ovat vielä keräyskelpoisia! Tein pitkästä aikaa vispipuuroa. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa, ja voi vitsi, miten hyvää tuli suosikkieni eli Marttojen vegaanisella ja maidottomalla reseptillä: 1 l vettä 4-5 dl puolukoita 1 dl sokeria 1,5-2 dl mannasuurimoita 1. Survo marjat kattilan pohjalla. Lisää vesi. 2. Keitä marjasurvosta 10 – 15 min. Siivilöi liemi, jos haluat tasavärisen puuron. 3. Lisää sokeri ja lisää mannasuurimot kiehuvaan mehuun koko ajan sekoittaen. 4. Hauduta puuroa noin 15 min. välillä sekoittaen. 5. Jäähdytä puuro ja vatkaa se kuohkeaksi. Muutenkin kannattaa mennä metsään, sillä se on visuaalinen aarreaitta ja sieltä löytää kaikkea mukavaa. ...

Huhtikuun ensimmäinen puolikas on mennyt ihan mahtavasti ostolakon näkökulmasta. Kukaan ei ole ostanut mitään. Ei lapset omilla rahoillaan, eikä ole näyttänyt Irlantilainenkaan mitään tuovan kotiin, ja minä en ole yhtään mitään ostettavaa edes ajatellut. Paitsi ruokaa. Jörjettömät määrät ruokaa!  Suurin voitto oli kasvihuoneen muovi! Pääsiäispostauksessa asiaa jo fiilistelin, kun sain viimeinkin korjattua repsottaneen oven, ja ihan toisten roskalla. Toinen voitto oli, että pistin hyvän kiertämään ja kuskailin meidän vanhat rikkinäiset kesäkalusteiden päälliset paikalliseen koirahoitolaan. Ne on tuolla pian kaksi vuotta odottaneet jatkosijoituspaikkaa, kun ei oma luonto antanut periksi pistää niitä vaan roskiin. Kuinka hieno homma, että niille tulee vielä hyötykäyttöä, ja siitä tuli niin hyvä mieli! Yksi tappio tosin on; kun kerta aika paljon suren toisten yrittäjien kohtaloa, tilasin Crossfit -salin kannatushupparin. Se ei ole vielä tullut eikä maksettu, joten en sitä ostoex...

*ENGLISH BELOW* Edellisessä postauksessa joku kyseli havukuvan "kakun" perään. Oikeasti kyseessä ei ole minkäänlainen kakku, vaan marjafudge,  raakaleivonnainen, joka ei uunia tarvitse ollenkaan! Se on lempievääni metsätöihin, joissa energiaa kuluu ja nuotiolla on mukava syödä (todella usein ja kauan) jotain ei liian täyttävää, mutta energiapitoista välipalaa. Kyllä esi-isät pyörisivät haudoissaan, jos näkisivät minunkin metsäevääni. Ja työni... On ne ennen kuulkaa olleet kovia! Minä-mimmi siellä moottorisahalla päristelen max neljä tuntia ja olen ihan puhki ja hiestä litimärkä, vaikka yleensä vain siivoilen pellonpientareita, enkä mitään tukkipuita edes yritä katkoa. Ennen on vedelty hirsipirtin 30-metriset hirret tuosta noin vaan pokasahalla ja kirveellä... Kyllä välillä aina on pakko pysähtyä arvostamaan menneitä ihmisiä ja työtapoja. Varmaan harmitti heitä(kin), jos illan treeni jäi väliin.... Jeps!  No nyt ei ole paljoa saha pärissyt, kun en ole viitsinyt kahlailla ...