Aarreaitta

Ihana syksy alkaa olla taputeltu; lämpötilat ovat päivälläkin pudonneet alle kymmenen asteen ja valo on vaihtunut syyskuun kultaisesta lokakuun kylmempään siniseen. Torstaiksi on luvattu yöksi näille leveyksille ensimmäisen kerran nollaa astetta. Sitä ennen kipaise siis kiireesti metsään; puolukoita on paljon ja kanttarellitkin ovat vielä keräyskelpoisia!

Tein pitkästä aikaa vispipuuroa. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa, ja voi vitsi, miten hyvää tuli suosikkieni eli Marttojen vegaanisella ja maidottomalla reseptillä:

1 l vettä
4-5 dl puolukoita
1 dl sokeria
1,5-2 dl mannasuurimoita

1. Survo marjat kattilan pohjalla. Lisää vesi.
2. Keitä marjasurvosta 10 – 15 min. Siivilöi liemi, jos haluat tasavärisen puuron.
3. Lisää sokeri ja lisää mannasuurimot kiehuvaan mehuun koko ajan sekoittaen.
4. Hauduta puuroa noin 15 min. välillä sekoittaen.
5. Jäähdytä puuro ja vatkaa se kuohkeaksi.

Muutenkin kannattaa mennä metsään, sillä se on visuaalinen aarreaitta ja sieltä löytää kaikkea mukavaa. Esimerkiksi tuulen pudottamia linnunpesiä, eilen löytyi peuran pudottama sarvi, satumaisen näköisiä minitatteja, muutama päivä sitten melkein törmäsin kolmeen hirveen, ja se aiheutti jo hiukan rytmihäiriöitä. Välillä nääs näen painajaisia siitä, että hirvi hyökkää kimppuuni. Lapsuuden trauma, kun kyläseppä (JOOO!!! Sellainen oli lapsuuden kotikylässäni, eikä sitä silloin tajunnut arvostaa ja ihailla, koska hän osasi rakentaa ja korjata ja takoa KAIKKEA, keittää tervaa, selviytyä luonnossa pelkän puukon avulla viikkokausia, tiesi kaiken eläimistä ja retkeilystä. Nyt istuisin tuntitolkulla haastattelemassa ja oppia imemässä tervahaudan äärellä samalla, kun seppä vetelisi piipputupakkaa ja viskiä, mutta seppä on kuollut ja kaikki taidot ja opit kadonneet hänen mukanaan) kertoi, miten hirvi oli hyökännyt kimppuun, ja hän joutui tuntitolkulla kiertelemään puuta, että selvisi tilanteesta kotiinsa. Seppä tosin oli myös melkoinen tarinankertoja, joten nyt aikuisena ehkä pieni epäilyksen häivä joskus käy mielessä....