Happy HippieLife

Kun eivät matalat ferritiinitkään saaneet totaalilepoon, päätin tiistaina aikaisin aamulla pimeässä autoon kömpiessäni teloa nilkkani. Astuin maassa lojuneen tiiliskiven reunalle sillä seurauksella, että fysiikan lakien mukaisesti se paukahti kovalla voimalla kehräsluuhun (opin uuden asian ihmisen anatomiasta. Ennen tätä en todellakaan tiennyt tuon luun nimeä!) ja kipu vei jalat alta. Kunnon työntekijänä nilkutin kuitenkin etätyöpisteelleni, osallistuin pariin palaveriin ja huutelin Irlantilaista hakemaan yrttiteetä palaverien välissä.  Kipu kuitenkin kasvoi ja kasvoi. Konsultoin sairaanhoitajaystävääni, että menisikö buranalla vaiko eikö, mutta hän vihjaisi palvelusta nimeltä TYÖTERVEYS, jossa hän sattumoisin on jopa töissä... Kauhen noloa olisi tietysti häiritä lääkäriä turhaan, joten kärvistelin vielä hetken työkoneellani, mutta kun kivut alkoivat tuntua verrannollisilta Nuorimman Luomulapsen luomusynnytykseen luovutin, kävin suihkussa ja soitin lääkärille.  Irlantilainen lähti kusk

No onpa ollut hiljaista täällä suunnalla nolon ostolakkopaljastukseni jälkeen. Oikeasti hiljaisuus ei johdu siitä, vaan ferritiiniväsymyksen ja työssä olleisen kiireiden yhdistelmästä. Jouduin yksi päivä oikein ajamaan toimistollekin, ja siitä toipuminen vei kolme päivää. Ihan veto poissa! Toivoisin niiin niiiiiin niiiiiin paljon, että ferritiiniarvot lähtisivät nousuun ja olo olisi virkeä ja elinvoimainen, eikä tällainen veltto, ärsyttävä ja ärsyyntyvä kuin nyt! Mutta hei FYI; joulu tulee! Ja joululoma...kiitokset korkeammille voimille! Otin koko lasten loman ajaksi  palkatonta lomaa myös itselleni, ja sitä odotan enemmän kuin lapset pukkia. Tarkoituksena on ulkoilla, syödä ja lukea kirjoja. Kutitella iltaisin takan edessä lasten selkiä ja koirien kainaloita. Harjata lehmiä ja istua nuotiolla. Tuota kaikkea odotan niin niin paljon.  Muutama vanha jouluvinkki tähän, niin ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan! Esimerkiksi  täältä  löydät postauksen, miten ekologisesti voit jatkokäyttää sa

Nyt ihan hävettää kirjoittaa tätä...Kymmenen kuukautta kesti, mutta niin vaan Black Friday vei maton ostolakkoon ankkuroituneiden jalkojeni alta. Tai oikeammin ensin se matto lähti liukumaan jo, kun jouduin konttorille valumaan töihin yhtenä päivänä. Piti laittaa siistimpi takki päälle, ja sehän oli se olkapäästä revennyt villakangastakki , jota ei kukaan näemmä sittenkään ollut vienyt korjattavaksi. Tungin sen siitä huolimatta päälleni, ja totesin hartioiden olevan entisestäänkin leveämmät, koska niitä sai tunkea takin sisään ihan hiki päässä. Saumasta kuului pahaenteistä ritinää, mutta aamukuudelta en jaksanut välittää siitä, enkä myöskään revenneestä saumasta. Ajattelin, että tulossa on harmaa päivä, niin kukaan ei huomaa mitään ja vähän jotain mummo-vainaan kutomaa jättihuivia taiteellisesti siihen hartialle kun asettelee, niin hyvin pärjään. No ei tullut harmaata päivää.Tuli ihana aurinkoinen päivä! Lounastunnilla törmäsin kollegaan hyvni kirkkaalla ja aurinkoisella kävelykadulla