Happy HippieLife

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut, jos inhoat värejä keltainen-oranssi -akselilla. Niitä nääs on tulossa P A L J O N! Tein näet viikonloppuna painonnostotreenin kurpitsapellolla, ja harjoitin myös taideterapiaa tehdessäni osasta taideinstallaation terassin portaille. Perustin keväällä kurpitsaviljelmänkinkin, koska kurpitsoiden kasvattaminen on niin kivaa, ne ovat hurjan esteettisiä ja ne ovat myös hyvän makuisia. Paikallisessa Rekossa meni luomukesäkurpitsaa kaupaksi muiden tuotteidemme ohella, ja oli niin tyytyväinen ja haaveilin jo spagettikurpitsoideni, jättikurpitkoideni ja kiekkokurpitsoideni myymisestä.  Kauhea väsymys iski kuitenkin päälle palkkatöiden ja kuusentaimikatastrofin alettua, ja kurpitsapelto on jäänyt oman onnensa nojaan. Mitään en ole korjannut, yhtään en ole kastellut enkä nyppinyt, enkä karsinut, ja kurpitsan kurpitsaa en ole myynyt. Kurpitsat eivät ole olleet asiasta moksiskaan, vaan ovat kasvaneet itsekseen hurjaa vauhtia luomupaskassa sadeveden voimin. Lopput...

Viikko sitten olimme nuorimman Luomulapsosen kanssa teatterissa. Hän itse rakastaa esiintymistä ja oli valtaisan huumaantunut esityksestä -ja totta puhuen niin minäkin. Teatteri on ihanaa! Pitäisi käydä useammin, ja ihan aikuistenkin ohjelmistoa seuraamassa, eikä vain lasten näytelmiä. Tämä tosin oli niin jännittävä ja hauska ja erilainen näytelmä, että ihan kyynel piti vuodattaa sen päätteeksi, koska salillinen lapsia lähti aivan selvästi hurmioituneina ja inspiroituneina esityksestä pois. Teatterin vieressä on puisto. Puistossa kasvaa kolme hevoskastanjaa, joista kaksi on suuren suuria ja yksi vasta elämänsä alkutaipaleella, murrosikäinen tosin jo sekin. Kaksi suuren suurta hevoskastanjaa olivat tänä vuonna tuottaneet valtavan sadon siemeniä, joita kopsahteli varomattomien puiston läpi tallustavien ihmisten päihin. Maa puiden alla oli vuorattu piikikkäillä palloilla ja jo avautuneilla kastanjoilla. Jokainen teatterista puiston suuntaan lähtenyt lapsi niitä tahtoi kerätä, eikä Luomu...

Minä syön. Näinä päivinä on syömisestä saatu niin vaikea yhtälö, että söit niin tai näin, niin aina löytyy jokin koulukunta, jonka mukaan tuhoat planeetan tai itsesi tai molemmat, mitä suuremmalla todennäköisyydellä. En mistään löytänyt ihan loistavaa kolumnia, jonka luin joskus menneinä kuukausina. Siinä oli toimittaja vetänyt herneet nenään nielun sijasta, ja kirjoitti juurikin siitä, miten minkä tahansa syöminen on niin väärin. Nisäkkäät; ISO nounou. Kalat, äyriäiset, matelijat; NOOOUNOUNOU. Sirkat; niillähän on myös tunteet ja perhe. Porkkana ja muut kasvikunnan jäsenet; jos joulukuusi osoittaa tunteiden merkkejä, niin aivan varmasti myös porkkanalla on tunteet. Jäljelle jäi pöly, mutta kolumnisti huomasi, että ai saakeli; sen seassa on kuitenkin pölypunkkeja, joten parempi olla syömättä yhtään mitään. Näinhän se tuppaa olemaan nykyisin. Ja jos ei ole tunteista kiinni, niin sitten on pahasta milloin sokeri, suola, rasva, hiilarit, proteiinit…Lista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu! ...

Olen ollut ihan koukussa ensimmäisestä viattomasta kokeilusta alkaen Rostenin siemennäkkäriin. Mikä tahansa maku käy, ja suhteellisen kallis pussi on tyhjentynyt ihan itsekseni varsin ronskilla vauhdilla. Hinta kuitenkin on kutkutellut mieltä, ja niinpä päätin ryhtyä kokeilemaan minäitte- siemennäkkäriä, jotta addiktio olisi halvempaa ja kaupoista riippumattomampaa toteuttaa. KYLLÄ KANNATTI KOKEILLA!! Luulin näkkärin tekemisen olevan jotenkin hirmuisen hankalaa, vaativaa ja vaivalloista, mutta se on kaikkea muuta kuin noita. Mausta saa jopa Rostenia parempaa, ja se on kuulkaa paljon se! Enkä suinkaan ole ainoa täydellisen myyty, vaan myös luomulapset ovat varsin hanakoita tarttumaan näkkäriin. Omat suosikkini ovat vaalea maissipohjainen ja tummempi spelttipohjainen näkkäri. Pistän ne molemmat aina samaan aikaan tulemaan, niin on sitten vaaleaa ja tummaa, jos sattuu mieli muuttumaan kesken mutustelun.  Tässä ystävältä saatu  muunneltu ohje, ja sitä on sitt...

Seuraavana superraaka-ainelistallani esittelyyn pääsee kookosöljy. Etikka oli sarjan ensimmäinen keittiön ja kodin monitoimiaine, ja kookosöljy on nyt vuorossa vahvana seuraajana. Sen ainoa miinus on, ettei sitä saa kotimaisena versiona, sillä edes helteisen kesän 2018 jälkeen ei varmaan tarvitse haaveilla talvea kestävästä kookospalmusta. Ehkä ensi vuoden viljelysuunnitelmassa ehdottelen kotimaista luomukookosta, sillä eihän sitä koskaan tiedä... Kotimaisen ruuan tuottajana hiukkasen kirpaisee mainostaa näin hurjasti kookosöljyä, mutta minkäs teet; priima on priimaa! JA sitten disklaimeri heti kärkeen: huomaa ero kookosöljyn ja palmuöljyn välillä. Palmuöljyyn ei ranchillä kosketa pitkällä tikullakaan, vaikka sen välttäminen vaatii JOKAISEN elintarvikkeen tuoteluottelon lukemista T O D E L L A huolella, sillä "rakkaalla" lapsella on monta nimeä, jotta sitä saataisiin ujutettua tiedostavammankin kuluttajan silmien ohi. Kookosöljyssä on myös pikkuisen katsomisen paikkaa. Tar...

Nyt on veitsi välkkynyt, hiki virrannut, sakset suhisseet ja pakastin pistänyt parastaan kun täällä on isketty sesonkia säilöön. Ja siitä näemmä kerron taas puolilta öin, kun en muuten ehdi. TOP 10 pihan ja puutarhan tuotteet kuivaukseen/pakastukseen/säilöntään hippilässä: NUMERO 10: NOKKONEN tuo kylvämättäkin kasvava Suomen luonnon ilmaiseksi tarjoama superfood. Pikkasen olen koittanut katsoa, etten ihan lehmien parhaimmaksi katsomilta paskomispaikoilta sitä keräile, sillä siinä iskee nitraattivaara. Nokkosessa on paljon rautaa ja C-vitamiinia ja se sisältää A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Rautaa siinä on seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatissa. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa. C-vitamiini säilyy parhaiten kuivatuissa nokkosissa, kalsium puolestaan säilyy ryöpätessäkin. Nythän on periaatteessa ihan liian myöhäistä kerätä nokkosen lehtiä -siemenet ovat vasta tuloillaan, niitä ehtii vielä-,...