Eko- ja muita syntejä PART II

Minä syön. Näinä päivinä on syömisestä saatu niin vaikea yhtälö, että söit niin tai näin, niin aina löytyy jokin koulukunta, jonka mukaan tuhoat planeetan tai itsesi tai molemmat, mitä suuremmalla todennäköisyydellä.

En mistään löytänyt ihan loistavaa kolumnia, jonka luin joskus menneinä kuukausina. Siinä oli toimittaja vetänyt herneet nenään nielun sijasta, ja kirjoitti juurikin siitä, miten minkä tahansa syöminen on niin väärin. Nisäkkäät; ISO nounou. Kalat, äyriäiset, matelijat; NOOOUNOUNOU. Sirkat; niillähän on myös tunteet ja perhe. Porkkana ja muut kasvikunnan jäsenet; jos joulukuusi osoittaa tunteiden merkkejä, niin aivan varmasti myös porkkanalla on tunteet. Jäljelle jäi pöly, mutta kolumnisti huomasi, että ai saakeli; sen seassa on kuitenkin pölypunkkeja, joten parempi olla syömättä yhtään mitään. Näinhän se tuppaa olemaan nykyisin. Ja jos ei ole tunteista kiinni, niin sitten on pahasta milloin sokeri, suola, rasva, hiilarit, proteiinit…Lista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu!

Ruokahistoriani on sekava, kuten koko muukin elämäni, CV mukaan lukien. Lapsena vetelin  äidin ja mummujen kattiloista muussia ja lihapullia, hirvikeittoa, porkkanoita ja herneitä suoraan kasvimaasta. Tykkäsin pinaattikeitosta ja silakkaperunoista. En tykännyt uusista perunoista. 10-vuotiaana maistoin ensimmäista kertaa hampurilaista. Haaparannassa, kun ystäväperheen Volvo hyytyi yli 30 asteen pakkasessa rajan takaisella voinhakumatkalla (Mitä lapsuusmuistoja!!!!!). 11-vuotiaana lopetin ensin pihvien ja muiden isojen lihaköntsien syönnin (logiikka kohdillaan), ja sitten myös jauhelihan ja makkaran, koska traumatisoiduin ratsuksi koulutetun lemmikkipossun viemisestä teurastamoon sydänjuuriani myöten. Maistoin myös ensimmäistä kertaa jotain muuta, kuin kotona tehtyä pizzaa.

Muutin lapsuuden kodistani pois lukioon 16-vuotiaana. Kouluruokapäivinä toivoin aina kalaa tai helposti erotettavissa olevaa lihaa, sillä eihän sitä nyt keittiöstä voinut kysellä kasvisruokaa, kun siitä olisi ollut ihan liikaa vaivaa. Onneksi oli näkkäri ja voi. Kotona kerrostalokaksiossa söin sekavihanneksia ja makaronia, ja sitten lähdin aerobicciin.

Yliopistossa oli kasvisruokavaihtoehto, ja se oli mahtavaa. Kotona söin leipää ja pakastevihanneksia, mandariineja ja vesimelonia, jos viitsin, enkä tajunnut edes tutkia, mitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Seuraus; anemia ja alipaino, ja yksi syyslukukausi, jonka saldona oli vain 2 opintopistettä.

Reissuvuosina vastavalmistuneena maisterina vetelin, mitä halvalla sai ja mistä vatsa tuli täyteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni ostereita Ranskassa ja hummeria Yhdysvalloissa. Tuoretta kookosta Tansaniassa ja halvaa Israelissa. Vuonna 2004, jouluna, kun olin ensimmäistä kertaa vasta rakastuneena Irlantilaisen kotona, maistoin Irlantilaisen äidin taidolla laittamaa kalkkunaa. Ai että, se oli hyvää. Vuosi myöhemmin Suomessa Eurajoen rivarikaksiossa ruokavalioon liittyi Irlantilaisen kevyehköstä painostuksesta myös kana. 

Vuonna 2011 reissuvuodet olivat takana, ja yllättäen meillä oli luomuranch, kaksi lasta, kolme työpaikkaa, ja meille muutti 5 ylämaan karjan tyttöä. 2014 ensimmäinen sonni lähti teuraaksi, ja lapsiakin oli yllättäen kolme. Sonni oli huomattavan määrän karkaillut bad ass -yksilö, jonka lähtö ei aiheuttanut muuta, kuin helpotuksen tunteita. Irlantilainen suostutteli maistamaan lihaa, ja ai että, jäin koukkuun! Mutta vain ja ainoastaan oman karjan lihaan, ja vähän peuran paistiin. 

Elokuussa tänä vuonna oli pakko taas laittaa eläimiä teuraaksi, ja seurueessa oli Bertta; Kolmas meillä ikinä syntynyt vasikka, joka syntyi huonona päivänä. Oli vuosi 2013, satanut räntää, ja maa oli kylmän kuran ja räntäisen lumen peitossa. Vasikka oli perätilassa, ja eläinlääkäri ja Irlantilainen kiskoivat tuntikaupalla läpimärkinä, kuraisina ja paskaisina vasikkaa ulos. Minä imetin vauvaa sisällä, ja keitin kuumaa juomaa ja kuumaa vettä synnyttäjille. Luulimme molempien kuolevan (vasikan ja emon, ei Irlantilaisen ja eläinlääkärin. Ihan vaan selvennykseksi!), mutta eipä mitään! Emo oli heikossa kunnossa, ja vasikka viluissaan. Meillä ei silloin ollut mitään lämmintä tilaa ranchin tarpeisiin, joten kotiimme peittojen alle tuotiin vasikka lämmittelemään ja juomaan pullosta emolta lypsetty ensimmäinen elintärkeä maito. Emo tokeni, hoiti vasikkaansa, mutta Bertasta jäi hiukan pienikokoinen, eikä se ikinä itse tullut tiineeksi. Joten nyt kun huonon kesän myötä ruoka on vähissä eläimillä, se piti laittaa sonnien mukana teuraaksi. Jotain naksahti päässäni, kun eläimiä houkuteltiin autoon ja sen kamalan teurasautopäivän jälkeen en ole edes omien eläinten lihaa syönyt, saati mitään muuta. En kalkkunaa, ja kolme kertaa kanaa, kun ei muuta ole ollut tarjolla ja nälkä on ollut pyörryttävän kova. Itkettää ajatus seuraavasta teurasautopäivästä. Itkettää, kun näen isojen rekkojen kuljettavan kanoja HK Scanille Raumalle. 

Kuitenkin olen sitä mieltä (ilman mitään tutkimustuloksia, vain maalaisjärki päässä), että on ekologisempaa ja eettisempää syödä lähellä kasvatettua KORSIRUOKITTUA, ulkona vapaana laumassa kasvavaa (kuten ylämaan karja, joka ei syö mitään lisärehuja, elää ulkona laumassa, vasikat emojensa kanssa jne.jne.) luomulihaa, kuin USAssa valmistettua, moneen pakkaukseen - pahvi, muovi- pakattua ja Suomeen rahdattua vegaanipurilaista, jonka ainesosaluettolasta vain puolet on tavisihmisen ymmärrettävissä ilman googlea. Myös terveellisempää, sillä vahvasti prosessoidut ruuat eivät yksinkertaisesti voi olla ihmiselle hyväksi.

Oma henkilökohtainen ruokapoliittinen linjaukseni:

1. Itse kasvatettu ruoka
2. Luomu
3. Kotimainen ja mieluusti lähellä tuotettu. Eviran ja tullilaboratorion tutkimuksen mukaan tavanomaisesti tuotettu kotimainen ruoka on puhtaampaa kuin ulkomainen luomu. Melkomoista! Suomalainen kunniaan!!
4. Koska kotimaiset pavut ja linssit ovat lähinnä härkäpavun vahvoilla harteilla, niin mahdollisimman lähellä tuotettu ulkomainen kasvisproteiini. Ruotsalaisia kidneypapuja ja kikherneitä on onneksi saatavilla, koska Etelä-Amerikasta tuotujen kohdalla herää monta kysymystä. Eettisyys?  Ruuan puhtaus? Rahti toiselle puolen maapalloa? 
5. Kananmunat, koska niillä voi pelastaa NOPEASTI monta nälkäkiukkua. Leipominen on myös ihan must -juttu, joten listalla ovat. Mieluusti ottaisin muutaman oman kanasen elämään pitkän ja luomun elämän ranchillä, mutta toistaiseksi ei ole paikkaa, mihin rouvia voisi asumaan laittaa.
6. Puhdas ruoka. Ei mitään, mitä en OIKEASTI ymmärrä. Tiedän, mikä tehtävä on vaikka esimerkiksi stabilointiaineilla, mutta MITÄ ne ovat, ja onko ne oikesti hyväksi ihmisen elimistölle, niin en tiedä, joten ei tarvitse ostoskärryyni ängetä. Eikä myöskään vakuuta lauseet "ainetta on tutkitusti ihmiselle haitaton määrä", kun noita "haitattomia määriä" kertyy sitten ruuasta, kemikaaleista, ties mistä, ja mitä sitten tapahtuukaan...?
7. Palmuöljytön tuote. Ei tarvinne selityksiä.
8. Muoviton tuote, ja mahdollisimman vähän muutakaan pakkausmateriaalia. Valtavan helppo välttää kesällä, kun kaikki kasvikset ja marjat tulee omasta maasta, mutta talvella, ja varsinkin jos luomua halajaa, niin joutuukin pohtimaan valintojaan, ja korvaamaan luomun kotimaisella lähiruualla, jota saa ilman pakkauksia.
9. Luomukahvista en ihan heti luovu, sillä aamun rasvakahvi on addiktioni. Syntilistallani on myös juustot, tosin hyvin paljon olen käyttöä vähentänyt, ja voi, jota käytän ihan hillittömän paljon. (Eikä ole korkea kolesteroli… En tule viemään sydän- ja verisuonitaudillani veronmaksajien rahoja. Kuolen johonkin muuhun, lupaan sen!)

Muu perhe syö hyvällä ruokahalulla edelleen lihaa ja kanaa. Meillä on kasviruokapäiviä joka viikko, ja joka aterialla paaaaaaaljon kasviksia, omia luomumarjoja aamuisin ja välipalaksi. Muun perheen kohdalla sitten onkin taas erilaisia päätöksiä tehtävänä. Ostaako kana palvelutiskistä ilman turhaa pakkausta, vai natural file -paketti, jossa on -30% tarra? Ruokahävikin välttäminen lienee yksi suurimpia ekotekoja, joten siinäpä sitä sitten on taas mietittävää.

Mikä on sinun ja perheenne ruokapoliittinen linjaus? Kilttejä, ajateltuja kommentteja kiitos, sillä muu linjaukseni pitäisi olla selvä tämän jutun jälkeen. Mielipiteeni fanaattista "MEAT IS MURDER; MUUTU HETI VEGAANIKSI!!!" -mentaliteettiin käy selville täältä, joten sille linjalle ei kannata rynnistää!