Happy HippieLife

Olen käyttänyt hiustenpesuun vallan itsetekemääni palashampoota ja hoitoaineeksi suihkaissut pullosta laimennettua omenaviinietikkaa pesun jälkeen.  No nyt kun ferritiinitasot ovat nousseet niin paljon, että tekee mieli jo treenata (meidän upouudella ja superhienolla) crossfitsalillamme, ihan siis hiki päässä, eikä vaan ihastellen muiden komeita ja kauniita, urheilullisia vartaloita ja suorituksia jonkun sisäpyörän päällä veltosti notkuen, niin on tullut ongelma. Se etikka kyllä haisee, kun päänahka hikoaa. ja kasvot. Kun käytän sitä kasvosuihkeenakin, niin joo-o; ihan selvä omppuviinietikan haju tai tuoksu se alkaa nenään tuntumaan... Ei kai siinä mitään, jos olisi yksin, mutta kun tykkään treenata ohjatuilla tunneilla muiden kanssa yhdessä, niin jotenkin se häiritsee itseä, kun kuvittelee sen hajun häiritsevän muita.    Onneksi on jonkinlainen tekemisen meininki palannut elämääni, ja muistin hoitoainepalan, jonka joskus miljoona vuotta sitten ostin Lushista. Se haisi ih...

Eilen yllättäen joka väliin Insta-storeja tai uutisia lukiessa tuli mainoksia "Sinkkujen päivän tarjous!" Minä ihan muina toopeina ihmettelin, että mitä hittoa nyt, ja mikä multa on mennyt ohitse.  Ei varsinaisesti mitään, muuta kun uusi yritys saada ihmset tuhoamaan luontoa ja omaa talouttaan. Radiosta tyttöjä ratsastukseen kuskatessani kuulin, että kyse on Japanista rantautuneesta perinteestä, joka on kehitelty vastapainoksi 14.2. Valentien päivälle . Suomalainen "Ystävänpäivä" ei tätä logiikkaa avaa, sillä muualla maailmassa (ja pikku hiljaa kai täälläkin) ko päivä on pariskuntien ja rakkaustarinoiden päivä, eikä ystävien päivä. Suomalainen versio on ihana. Ihana ajatus tietysti tuo pariskuntienkin versio, mutta totuus on, että se on pelkkä markkinaihmisten kaupalliseksi tarkoitettu päivä, jolloin esim. jenkeissä käytetään valtavat määrät rahaa. Täällä asiasta jo kirjoittelinkin, ja vuonna 2018 amerikkaliset käyttivät 30 000 000 000 dollaria (JOO!!! EI OLE NOLLA...

Täällä ollaan pidätelty hengitystä ja pureksittu hampaita yhteen koko päivä, mutta turhaan. Vieläkään ei satavarmasti tiedetä, kumpi vanhoista herroista on USAn tuleva presidentti, vaikka kello on ihan illassa. Melkomoista tappelua ja sanasotaa, melkomoisia kauhukuvia ja tummia skenaarioita tulevaisuudesta. Miten maailman johtava demokratia (ainakin omien sanojensa mukaan…) tuntuu olevan enää ”demokratia”?  Tämä aihe ahdistaa niin, että kerron sulle jostain ihan maanläheisestä ja turvallisesta ja tarpeellisesta asiasta, eli palasaippuasta! Aiemminkin asiasta kirjoittelin, mutta nyt tulee ihan ohjeen kanssa jutustelua. Tarkastelin nääs saippualaatikkoa, kun taas kerran saippuateline kumisi tyhjyyttään ja vähiin alkaa käymään edelliset itse tehdyt. Itse tehdyn saippuan pitää kypsytellä itseään vähintään kuukauden verran, joten tuli kiire ryhtyä hommiin. Koska saippuan valmistus vaatii lipeän käsittelyä, valitsin valmistukseen hetken, jolloin koko muu perhe oli poissa, kissa ulkona ja...

Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopii hyvin lokakuun ostolakon epäonnistumiset.  Tarina alkaa jo syyskuun puolelta, jolloin joku vieras numero koitti tavoitella kovasti omaa puhelintani. Oma puhelimeni tietysti soi kuuliaisesti, mutta yleensä äänettömällä ja eri paikassa kuin missä itse olin, koska syyskuussa ennen lääkärillä käyntiä ferritiinivajaus ei ollut ferritiinivajausta, vaan tietysti nopeasti edistyvä syöpä -Googlesta katsoin ja se se oli!  Kun vihdoin soittelin takaisin päin (yksi introvertiyden muoto: puhelimella soittaminen on suoraan saatanasta. Ei vaan pysty, jos viestillä voi asiat hoitaa!!) todettuani, ettei numero ollut mikään Helsingin Sanomien myyjä tai aurinkopanelimies tai lisäavinnekauppias, vaan ihan naisen nimi Tampereelta, niin soittelin takaisin. No sehän oli (tämä seuraava asia vaatii keskittymista, joten KESKITY!!) ranchin viimeisen asukin, eli Ester-tädin, eli isäni äidin veljen vaimon sisarentytär joka siellä soitteli. Häntä oli kohdannut valtava ...

Koitan joka päivä etäillessäni päästä ulos edes hetkeksi. Joskus minikävelylle, joskus vaan juomaan kupposen kuumaa puutarhassa. Istuminen sisällä koko päivän päätteen edessä on yhtä myrkkyä itselleni, kuin jollekin toiselle olisi syanidin sisäinen käyttö. Yhtään taas liiottelematta....  Viime torstaina ulkoilu lounastunnilla ei ollut kävely eikä kahvi, vaan lehmien aitauksen korjaus moukari ja aitatolpat käsissä. Iso, lähes 10 hehtaarin kesälaidun alkoi olla tikittävä aikapommi sen suhteen, milloin joku vaan kävelee sieltä pois, sillä sen sähkölangat olivat peurat ja neitokaiset itse hajoittaneet niin, että se vaatii ihan muutaman päivän urakan, jotta siinä taas sähkö kiertäsi. Korjailin siis naapuripellon aitaa, joka on askeleen lähempänä kotia ja talviaitausta . Talviaitaus on siitä ikävä paikka, että sieltä käsin hoidetaan myös teurasautolastaus, ja nyt on jonossa lihatilauksia ja paine vähentää karjaa, joten tämä oli ikävää työtä, koska tuo ajatus varjosti koko ajan mieltäni. ...

  Jos en ole tarpeeksi tämän syksyn ihanuutta hehkuttanut, niin kerran vielä! On ollut ihan mieletöntä, ettei syyskuussa tullut yhtään pakkasyötä, joka olisi vienyt kasvit ja kukat, vaan syksy oli niin lämmin ja leuto, että vielä lokakuun alussa sai kerätä satoa. Eikä mitä vaan satoa, vaan tummansinistä satoa; ulkona kasvaneita viinirypäleitä ja mustaseljan marjoja. Mustaseljaa ei pidä sekoittaa muihin seljoihin, jotka ovat myrkyllisiä. Mustaseljakin on raakana marjana myrkyllinen, mutta sen hurmaavan kauniit kukat, ja isot marjatertut kypsinä ovat superfoodien superfoodia. Kukkaterttuja en tänäkään vuonna malttanut kerätä tee- tai mehuaineeksi, mutta marjoja keräsin ihan mahdottoman määrän. Seljankukan pitäisi auttaa vilustumisoireisiin, lieventää ja jopa parantaa ne kokonaan. Puutarhassa on kolme isoa mustaseljapensasta ja tänä keväänä istutin kolme lisää, koska ne ovat kasvina kauniita ja lisäksi sato on mukavasti loppusyksystä kerättävissä. Marjat eivät ole mitenkään ihmeellise...

Ihana syksy alkaa olla taputeltu; lämpötilat ovat päivälläkin pudonneet alle kymmenen asteen ja valo on vaihtunut syyskuun kultaisesta lokakuun kylmempään siniseen. Torstaiksi on luvattu yöksi näille leveyksille ensimmäisen kerran nollaa astetta. Sitä ennen kipaise siis kiireesti metsään; puolukoita on paljon ja kanttarellitkin ovat vielä keräyskelpoisia! Tein pitkästä aikaa vispipuuroa. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa, ja voi vitsi, miten hyvää tuli suosikkieni eli Marttojen vegaanisella ja maidottomalla reseptillä: 1 l vettä 4-5 dl puolukoita 1 dl sokeria 1,5-2 dl mannasuurimoita 1. Survo marjat kattilan pohjalla. Lisää vesi. 2. Keitä marjasurvosta 10 – 15 min. Siivilöi liemi, jos haluat tasavärisen puuron. 3. Lisää sokeri ja lisää mannasuurimot kiehuvaan mehuun koko ajan sekoittaen. 4. Hauduta puuroa noin 15 min. välillä sekoittaen. 5. Jäähdytä puuro ja vatkaa se kuohkeaksi. Muutenkin kannattaa mennä metsään, sillä se on visuaalinen aarreaitta ja sieltä löytää kaikkea mukavaa. ...

Lapsettoman sinkkuelämän huonoihin puoliin kuuluu se, että en viitsisi tehdä vain itselleni pientä määrää kunnon ruokaa, kun olen tottunut puolen komppanian ruuat tekemään. Lapset ovat omien sanojensa mukaan ilmeisesti jäämässä Irlantiin loppuelämäkseen, joten päätin totutella tekemään vain itselleni oikeaa ruokaa salaattien ja smoothieiden sijaan. Vahingossa tuli ihan tajuttoman hyvää kasvisruokaa. Jossain instan uumenissa olen varmaan ohjeen tähän joskus nähnyt, mutta en kuollaksenikaan muista, kenen on alkuperäinen ohje, ja onko se edes tänne päinkään. Mutta tämä on hyvää! Kuvissa näkyy muutama hassu peruna, mutta se on huijausta. Tein valtavan annoksen tätä jo eilen, ja kuvissa on vain tämän päivän lounaan perunat ja kasvikset. Ja iso annos tätä kannattaa tehdä kerralla, koska se on uunissa kauan, se on niin hyvää ja ihan yhtä hyvää myös uudelleen lämmitettynä. Eli'' HASSELBACKAN PERUNAT KASVISPEDILLÄ Tarvitset: - Perunoita - tuoretta timjamia (tai rosmariinia ta...

Nyt se tulee! Vinkki, joka on ihan paras, nopein, helpoin ja niin nollahukkaa kuin olla ja voi, ja samalla kutkuttaa mun huumorihermojani niin, ettei mikään hetkeen aikaan ole kutkutellut. Nimittäin MITEN UUSIOKÄYTTÄÄ JOULUKORTIT, jos sellaisia olet saanut? Vinkki Keskimmäisen Luomulapsen luokkakaverilta: Pikkasen vaan kynää, jolla yliviivaat oman nimesi, ja kirjoitat uuden saajan nimen. Muista tehdä sama juttu myös lähettäjän kohdalle. Eikä mielellään mitään pitkiä osoiterivejä, jotta samaa korttia voi käyttää jopa 4-8 vuotta putkeen, jos ei ole niin tärkeää se, että riittävätkö valmiiksi annetut viivat. Siinä! Kortit kiertoon! Asiaa voi jalostaa myös niin, että yliviivaa "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta"  -tekstin, ja kirjoittaa siihen vaikka "Hyvää Syntymäpäivää" tai "Ihanaa Ystävänpäivää" tai ihan mitä vaan, mihin mielikuvituksesi riittää. Kiitos universumille 9-vuotiaista pojista. Elämä on  T O D E L L A helppoa ja suoraviivaista ju...

Piti pistää tällainen loistoresepti jakoon jo aiemmin, kun kesäkurpitsaa pursusi kasvulavoista niin, että ei tiennyt, mihin kaikkialle sitä kykenisi lykkäämään. (Aika moneen soppaan, soossiin ja leipätaikinaan, on muuten vastaus... ) Tästä erittäin paljon muunnellusta reseptistä on tullut ihan hittiruoka, koska a) se maistuu niin hyvältä, b) se on nopea valmistaa, c) se on halpa ja terveellinen ja d) se on muunneltavissa loputtomasti maun silti kärsimättä. Alkuperäinen, huomattavasti hankalampi versio, on kirjasta Don't Miss A Bite, mutta minähän en kesäisin ehdi montaa pannua ja kattilaa pesemään, joten TA-DAA syntyi helpompi versio, ja tässä se on sulle viikonloppua varten tarjolla. Kesäkurpitsa-vuohenjuustopasta (ja vegaaniversioon vinkit myös!) Helppoon perusversioon tarvitset: - kesäkurpitsaa. 1-3 pientä tai yksi iso -  reilu loraus oliiviöljyä - 10-15 kynttä valkosipulia - pari vartta lehtiselleriä, jos haluat -  1-2 punasipulia - 1 pkt vuohenjuustoa - ...