Happy HippieLife

Ei vitsi kuule, kun olo on jotenkin semisti vapautunut. Ei; en ole eronnut Irlantilaisesta, vaikka aika kireää onkin viime päivät tämä yhdessäolo ollut, enkä myöskään ole irtisanoutunut palkkatyöstä, vaikka vähän mieli tekisikin. Pankkitiliä kun katsoo, nousee työmotivaatio eksponentiallisesti.... Muutama vuosi sitten tämä olisi ollut ihan järkyttävä elämänmuutos, nyt tämä on helpotus. Rahaa säästävä, aikaa säästävä, luontoa säästävä HELPOTUS. No;  pistin roskiin viimeisenkin meikkini! KYLLÄ! Mulla ei ole meikin meikkiä omassa omistuksessani! Taloudestamme löytyy silti tyttöjen omistama pahoinpidelty, glitter-kantinen luomiväripaletti, hyvin mansikkainen huulikiilto ja yksi järjettömän punainen huulipuna. Yksikään niistä ei ole minun ollutkaan. Edellisen kerran olen pistänyt meikkiä elikkäs tässä tapauksessa ripsiväriä silmiini ehkä huhtikuussa. Silloinkin mykoplasman ja kortsun vuoksi olin jo tottunut olemaan niin leggins-no make up -no hair brush -tyyppinen ihminen, että menin ti...

Rupesin pohdiskelemaan, että mitä kaikkea en enää osta, enkä ole ostanut  sen jälkeen kun tutustuin ZW-elämään, ja silmäni ovat avautuneet entistä ekologisempaan elämään. Osaa mietiskelemästäni en ole ostanut enää moneen vuoteen, osaa silloin tällöin.  Mutta katsellaan hei superpitkää listaa, ja ihmetellään siellä lisää! KEITTIÖ Puhdistussuihke / -aine Löytyy meiltä siis  puhdistussuihke,  mutta siinä on etikkaa, tea tree -öljyä ja mitä milloinkin, ja sama pullo on ollut käytössä forevö. Ihan omin kätösin tehtynä. Tai sitten sinne pulloon laimentelen ihan huumaavan tuoksuista  sitruksista tai tuijasta uutettua etikkaa , ja näin saavat sitrushedelmien kuoret vielä toisen elämän ennen kuin päätyvät kompostin uumeniin muhentumaan mullaksi. Omalla suihkeella lähtee tahrat ja pöpöt, jos vaan pöytien ja tasojen pyyhintävuorossa oleva perheenjäsen muistaa hommansa... Aika usein "oon pyyhinyt!" ja sitten kun tarkastellaan lähempää, on pyyhitty pienen pieni kul...

****English below*** Vanhat lukijat varmaankin jo muistavat, että inhoan lokerointia. Sitä että ihminen tungetaan johonkin ryhmään minkä tahansa piirteensä vuoksi,  ja luodaan sitten mielikuva ihmisestä ja arvostus sen mukaan. Ja siellä lokeron sisällä sitten on kauhea sota siitä, että oletko nyt oikeassa lokerossa: "Et voi sanoa olevasi ZW, jos käytät vessapaperia." "Et voi sanoa olevasi ekologinen, jos syöt hirven lihaa, vaikka muuten asutkin jurtassa ja kuljet jalkaisin muulin perässä" Hyvät on taas esimerkit, mutta tuleepahan pointti selväksi... Minä olen niin mahdottoman kaukana musta-valkoisesta nykyään. Kun meissä kaikissa on niin monta puolta, ja osa niistä puolistamme saattaa olla hukassa vielä meiltä itseltämmekin. Sen takia kaikki lokerointi on niin hölmöä. Ja sen lokeron sisälläkin on niin monta erilaista tapaa nähdä se sama asia, että ei millään mitään synergiaa synny, vaikka se joidenkin mielestä niin olisikin. Toiset ihmiset kuitenkin rakas...

Joskus sitä inspiroituu jostain toisesta ihmisestä aivan valtavasti! Tällaisen efektin koin, kun kuuntelin Rob Greenfieldin TEDx talkin “Be the Change in the Messed Up World”.  Vahva suositus tälle; 18 minuuttia elämästäsi menee tähän, ja ehkä inspiroidut sinäkin. Rob on vienyt oman ekologisen jalanjälkensä nollaamisen extreme -tasolle. Tasolle, johon pystyy vain lapseton (mies. Tämä vähän sulkeisiin, mutta kyllä osa Robin vedoista lienee miehille jossain määrin helpompia ja turvallisempia. Don’t shoot me; luotan naisiin 100%, mutta maailma ei. Valkoisella miehellä monet asiat vaan ovat helpompia kuin kaikilla muilla!). Jos et ole kuullu Robista, niin hänet tunnetaan mm. Trash manina; heppuna, joka keräsi kestovertoamerikkalaisen kuukauden roskat “muovipuvuksi” päällensä, ja kulki tässä outfitissä ympäri New Yorkia. Pitäisiköhän kokeilla vastaavaa Raumalla…? Kuinkahan nopeasti päätyisi muualle kuin kotiinsa!? Viesti on kuitenkin vahva maassa, jossa eri osavaltioissa kierrät...