Happy HippieLife

Nyt ihan hävettää kirjoittaa tätä...Kymmenen kuukautta kesti, mutta niin vaan Black Friday vei maton ostolakkoon ankkuroituneiden jalkojeni alta. Tai oikeammin ensin se matto lähti liukumaan jo, kun jouduin konttorille valumaan töihin yhtenä päivänä. Piti laittaa siistimpi takki päälle, ja sehän oli se olkapäästä revennyt villakangastakki , jota ei kukaan näemmä sittenkään ollut vienyt korjattavaksi. Tungin sen siitä huolimatta päälleni, ja totesin hartioiden olevan entisestäänkin leveämmät, koska niitä sai tunkea takin sisään ihan hiki päässä. Saumasta kuului pahaenteistä ritinää, mutta aamukuudelta en jaksanut välittää siitä, enkä myöskään revenneestä saumasta. Ajattelin, että tulossa on harmaa päivä, niin kukaan ei huomaa mitään ja vähän jotain mummo-vainaan kutomaa jättihuivia taiteellisesti siihen hartialle kun asettelee, niin hyvin pärjään. No ei tullut harmaata päivää.Tuli ihana aurinkoinen päivä! Lounastunnilla törmäsin kollegaan hyvni kirkkaalla ja aurinkoisella kävelykadulla...

  Koska maailma saa jatkoaikaa ilmastonlämpenemisestä Trumpin joutuessa jättämään Valkoisen Talon, on jotain järkeä itsekin edelleen yrittää. Ostolakko on ollut yksi omista tavoistani olla kuormittamatta ihanaa maapalloamme, muttamuttamutta...Ostolakko alkaa vaikuttaa vähän jo vaatekaappiin, ja Corona sen kun tehostaa sen vaikutusta. "Vähän"  on itseasiassa jopa under statement. Juhlavaateosastolla tilanne on ennallaan eli hyvä, sillä niiden käyttö on ollut nollassa, mutta sitten nämä kotiröhnöstelyvaatteet ja rennommat siistit vaatteet alkavat sanomaan sopimuksiaan irti. Vanhat trikoopaidat ovat niin venyneitä, kulahtaneita, ja läpinäkyviä, ettei niistä ole enää edes työpaidoiksi. En ole ikinä ennen kokenut sellaistakaan, että kaikki elastaani antaa periksi, ja yhtäkkiä pyllyn päälle ulottuva paita venahtaa melkein polviin asti ulottuvaksi. Sama pätee legginseihin; kaikista loistaa polvet ja pikkarit ohentuneiden kankaiden läpi, vyötärönauhat ovat venyneet, ja elastisuus on ...

Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopii hyvin lokakuun ostolakon epäonnistumiset.  Tarina alkaa jo syyskuun puolelta, jolloin joku vieras numero koitti tavoitella kovasti omaa puhelintani. Oma puhelimeni tietysti soi kuuliaisesti, mutta yleensä äänettömällä ja eri paikassa kuin missä itse olin, koska syyskuussa ennen lääkärillä käyntiä ferritiinivajaus ei ollut ferritiinivajausta, vaan tietysti nopeasti edistyvä syöpä -Googlesta katsoin ja se se oli!  Kun vihdoin soittelin takaisin päin (yksi introvertiyden muoto: puhelimella soittaminen on suoraan saatanasta. Ei vaan pysty, jos viestillä voi asiat hoitaa!!) todettuani, ettei numero ollut mikään Helsingin Sanomien myyjä tai aurinkopanelimies tai lisäavinnekauppias, vaan ihan naisen nimi Tampereelta, niin soittelin takaisin. No sehän oli (tämä seuraava asia vaatii keskittymista, joten KESKITY!!) ranchin viimeisen asukin, eli Ester-tädin, eli isäni äidin veljen vaimon sisarentytär joka siellä soitteli. Häntä oli kohdannut valtava ...

Syyskuussa ostolakkoilin mallikkaasti, ja sen tuloksena ostosaldo onkin ihanan pullea nolla! Mielitekoja tosin oli: - pitkä pellavainen syksymekko - pellavahame - Northoutdoorin oversize  meinovillapaita Mutta hei; mieliteot tulevat ja sitten ne menevät, kun niihin ei kiinnitä huomiota. Pellavahame on jo päästäni poistunut, muut kaksi nakovat tasaisin väliajoin takaraivossa. Syyskuu on ollut vaarallisen kaunis. Sydän ihan pakahtumaisillaan kuljen ulkona, kun luonto on vaan aivan täydellinen!! Jos satun kulkemaan autolla, on se kanssakulkijoille ja itselleni vaarallinen kombo. Katselen enemmän maisemia ja yksityiskohtia kuin tieliikennettä. "AAAH, kun tulisi hyvä kuva!" AAAAH, kun on täydellinen valo!!" "AAAAH, kun tämäkin kohta saa sydämeni tykyttämään!!". Usvaiset aamut ja Kalifornian maastopalojen värjäämä iltataivas. Voihan syyskuu! Ja ne hetket, kun usva väistyy, ensin tulee varovainen kultainen hehku ja sen jälkeen maailma on täynnä värejä. Onko ketään muu...

No moro vaan pitkästä aikaa! Yhtäkkiä ihanan kesän jälkeen on syyskuu, ja sekin tuntuu menevän niin lujaa eteen päin, että mahdanko saada tätä postausta valmiiksi ennen koko kuukauden loppumista... Hämmentävää, varsinkin, kun kelit ovat olleet sellaiset, että päiväsaikaan on voinut mukavasti vielä leikkiä heinäkuuta. Ilta on paljastanut sitten totuuden syksyn hiipimisestä, mutta onpas ollut ihanaa! Hämmentävää on myös tämä uusi blogger-alusta. Jos kaikki näyttää olevan vähän persiillään, niin se johtuu siitä, että en osaa käyttää tätä. Esikatselu näyttää ihan erilaiselta, kuin työnäyttö. Koita tässä nyt sitten saada jotain järkevää aikaiseksi... Onneksi sisältökin on aika ajoin niin vinksallaan, ettei varmaan muutama sekaisin oleva kappaleenjako kaada taas tätä maailmaa... Se olisi tunnustettava heinäkuun ja elokuun synnit mukavassa ja tiiviissä yhteispaketissa; muutkin siis kuin liiallinen määrä Prosecc oa ja rempsalleen mennyt ruokavalio ja täydellinen liikkumattomuus muun kuin farmi...

Toukokuu humpsahti loppuun ihan liian nopeasti. Toukokuu on kuukausista ehdottomasti maagisin, kun luonto muuttuu kuolleen ruskean eri sävyistä aavistuksen vihreäksi ensin ihan pienin askelin, sitten kiihtyvällä vauhdilla. Jokainen päivä tarjoaa yllätyksiä ja jotakin uutta. Siinä on hippi innoissaan, kun kulkee pihalla ja pelloilla, ja koko ajan on oltava ihan että ooh ja aah! Lapset kävivät koulussa ja minä aloitin ensimmäisen PALKALLISEN kesälomani sitten vuoden 2014. Ihan hassua, että sai palkkaa "lomailusta". Se mitään lomaa silti ollut, sillä Insta-storyjä seuranneet tietää, että hiukan pukkasi ongelmia farmi-asioiden kanssa, kun ensin ilmeni kaikkea mahdollista mietittävää luomusitoumukseen liittyen. Siinä pistettiin pikavauhdilla muutamat pellot vuokraten pois, ja kaikkia vaihtoehtoja punnittiin. Ja koska kaikkea pitää stressata niin mahdottoman paljon, niin on tietysti paikallaan viettää unettomia öitä, jolloin IHAN KAIKKI menee perseelleen ja IhAN KA...