Ostolakko 2020 -heinäkuu ja elokuu

No moro vaan pitkästä aikaa! Yhtäkkiä ihanan kesän jälkeen on syyskuu, ja sekin tuntuu menevän niin lujaa eteen päin, että mahdanko saada tätä postausta valmiiksi ennen koko kuukauden loppumista... Hämmentävää, varsinkin, kun kelit ovat olleet sellaiset, että päiväsaikaan on voinut mukavasti vielä leikkiä heinäkuuta. Ilta on paljastanut sitten totuuden syksyn hiipimisestä, mutta onpas ollut ihanaa! Hämmentävää on myös tämä uusi blogger-alusta. Jos kaikki näyttää olevan vähän persiillään, niin se johtuu siitä, että en osaa käyttää tätä. Esikatselu näyttää ihan erilaiselta, kuin työnäyttö. Koita tässä nyt sitten saada jotain järkevää aikaiseksi... Onneksi sisältökin on aika ajoin niin vinksallaan, ettei varmaan muutama sekaisin oleva kappaleenjako kaada taas tätä maailmaa...

Se olisi tunnustettava heinäkuun ja elokuun synnit mukavassa ja tiiviissä yhteispaketissa; muutkin siis kuin liiallinen määrä Proseccoa ja rempsalleen mennyt ruokavalio ja täydellinen liikkumattomuus muun kuin farmiliikunnan muodossa. Paitsi että elokuussa sentään palasin boxille ja olen pian jo kymmenen kertaa käynyt treenaamassa. Nopeasti crossfit koukuttaa; nyt taas tekisi mieli joka päivä salille. Olen koittanut yhdistää treenini lasten treeneihin ja minimoida "turhan" autoilun. Onneksi keskimmäisen futis- ja säbätreenit ovat pidentyneet kestoltaan, joten ehdin hyvin suorittaa omat hikoiluni siinä ajassa, kun hänkin hikoilee ilman, että tarvii nipistää viisi minuuttia alusta ja lopusta. Yksi hyvä puoli siis lasten vanhenemisessa ainakin on.

Tämän ei kuitenkaan pitänyt olla mikään treenipostaus, vaan ostolakkopostaus, joten asiaan, ennen kuin taas homma rönsyilee niin kuin viiniköynnökseni kasvihuoneessa. Heinäkuussa sunnittelimme kahden vanhimman luomulapsen kanssa roadtrippiä, jotta kesälomasta jäisi muitakin muistoja kuin mansikkapelto ja kireä äiti. Keskimmäinen lapsi haaveili Olavinlinnasta ja Saimaasta, joten googlailin vähän vaellusreittejä ja muuta mukavaa tekemistä Saimaalla, ja intoa piukassa tein suunnitelmia. Totesin pakkausvaiheessa, että noin 25 vuotta vanha rinkkani oli tullut tiensä päähän. Samalla totesin, että jostain kumman syystä Firma oli laittanut tililleni rahaa, vaikka en ollut naamaani 1,5 kuukauteen näyttänyt töissä, enkä läppärin edessä palkattomalla aktiivilomalla ollessani. Sijoitin siitä vajaat 300 euroa uuteen rinkkaan. Voin sanoa, että 25 vuodessa rinkkojen anatomia ja käyttäjäystävällisyys ovat ottaneet melkoisen harppauksen eteen päin... Siinä siis osto numero yksi tarpeeseeen. Tosin ehkä vanhan olisi saanut korjattua ihan käyttökelpoiseksi näppärissä käsissä, mutta kyllä tämä uusi rinkka on ihan unelma kannettava vanhaan verrattuna.

Osto numero kaksi tuli täysin halun ja Irlantilaisen "But surely you can buy them, cos all your shoes are from stone age"  -höpinän kautta. Paljasjalkakengät olivat alessa samassa kaupassa, kuin mistä rinkan ostin, ja kuinka sattuikaan olemaan pari justiinsa oikeaa kokoa, ja kuinka ihanat ne olivatkaan jalassa, kun pitkän pohdinnan jälkeen niitä rohkastuin koittamaan. Jalkaan ne sitten jäivätkin, tukahdutin vaimean, mutta itsepintaisen ostolakkoäänen päässäni ja maksoin kauhean pinon rahaa tytyväisyydestä hykertelevälle kassasedälle. Niitä on sitten pidettykin kyllä ihan kiitettävästi jalassa. Jos en voi oikeasti avojaloin olla, niin sitten pistän paljasjalkatossuni jalkoihin, ja se on ihan toiseksi paras tunne. Siinä heinäkuun synnit, jotka kehtaan näin julkisesti tunnustaa.

Elokuun synti oli Polarin Ignite.-kello tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Voihan häpeä, kun sellaisen ostin, mutta olen suurimmaksi osaksi ihastanut siihen ja sen tarjoamaan dataan. Ostin sen enimmäkseen tarkkaillakseni palautumistani ja uenn määrää, koska molemmat olivat kadoksissa, kun siihen helvetin mykoplasmaan viime syksynä sairastuin. Nyt kello kertoo, että pitäisikö ottaa vähän iisimmin, ja kun se info tulee jostain ulkoa annettuna, on tällaisen kovempipäisemmänkin siitä opikseen otettava. Lisäksi on kiva katsoa, millä teholla on treeninsä vedellyt. Ihastunut olen myös sen simppeliin muotoiluun. Ihastunut en ole aktiivisuusdataan palkkatyöpäivinä, koska se todellakin työpäivinä konkretisoi sen, miten vähän päätetyötä tekevä saa päivän aikana kroppaansa liikuteltua, jos ei oteta ahdistunutta liikuskelua työtuolissa lukuun.Pers homeessa, kun päätteellä päivän istuu, eivät aktiivisuusprosentit juuri mihinkään päin heilahtele. Palkkatyöajan päätyttyä ne humpsahtavat sataan alta aikayksikön, ja viikonloppuisiin ei kolmekaan sataa meinaa riittää ilman treenin treeniäkään.

Nämä ostokset saivat pohtimaan tätä ostolakkoa. Että enhän mä ole OIKEASTI tässä mitenkään menestyksekäs, jos vertaa sellaisiin "kunnon" ostolakkolaisiin, jotka tekevät sukkansa ja pikkarinsakin itse vanhoista vaatteista, jaksavat koluta face-ryhmiä, kirppareita ja kierrätyskeskuksia. Mähän olen heihin verrattuna surkean epäonnistunut, ja voisin koko lakon lopettaa. Mutta MÄPÄS EN VERTAAKAAN MUIHIN! Vertaan vaan itseeni! Entinen minä täytti kylppärin ja vessan hyllyt ja kaapit kosmetiikalla, koska joku pullo saattoi näyttää kauniilta tai tuote tuoksua hyvältä. Se oli riittävä syy ostaa jotain. Nykyinen minä käyttää keittiöstä löytyviä tuotteita ja tekee palashampoon itse. Entinen minäni osti vaatteita yhtään ajattelematta, onko niille tarvetta, missä ne on valmistettu ja mistä ne on valmistettu. Nykyinen minäni vetelee vaatteiden ostolakkoa ihan pro-meiningillä. Entinen minäni olisi osteskellut oikealta ja vasemmalta aina mielitekojen iskiessä. Entinen minäni ei ollut ihan näin täysipäiväisen työllistynyt kesäaikaan, eikä sillä ollut kolmea lasta. Nykyinen minäni on touko-elokuun ihan aivokuolleessa tilassa, ja vuorokauden tunnit eivät meinaa millään riittää. Joten ihan hyvin mä nyt vedän tätä lakkoilua. Syyskuu on alkanut oikein hyvin. Mitään ei tee mieli, millekään ei ole tarpeita ja kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi. Nollakuukausi siis tavoitteena, omien ja lasten hankinnoille. Loppuun vielä hiukan menneen kesän kuvia (Vaikka vielä leikin vahvasti kesää... Keltaiset lehdet johtuu kuivuudesta, heinäkuussa voi olla sieniä ja mustikoita ja kaikkea!). Lisääkin on tulossa, koska on monta juttua ja ekovinkkiä kerrottavana kesän jäljiltä. Jahka nyt taas pääsen tähänkin kiinni... Kesä oli ihana! Se on nyt pääasia, ja isoin anti tällä kertaa.