Happy HippieLife

Huhtikuun ensimmäinen puolikas on mennyt ihan mahtavasti ostolakon näkökulmasta. Kukaan ei ole ostanut mitään. Ei lapset omilla rahoillaan, eikä ole näyttänyt Irlantilainenkaan mitään tuovan kotiin, ja minä en ole yhtään mitään ostettavaa edes ajatellut. Paitsi ruokaa. Jörjettömät määrät ruokaa!  Suurin voitto oli kasvihuoneen muovi! Pääsiäispostauksessa asiaa jo fiilistelin, kun sain viimeinkin korjattua repsottaneen oven, ja ihan toisten roskalla. Toinen voitto oli, että pistin hyvän kiertämään ja kuskailin meidän vanhat rikkinäiset kesäkalusteiden päälliset paikalliseen koirahoitolaan. Ne on tuolla pian kaksi vuotta odottaneet jatkosijoituspaikkaa, kun ei oma luonto antanut periksi pistää niitä vaan roskiin. Kuinka hieno homma, että niille tulee vielä hyötykäyttöä, ja siitä tuli niin hyvä mieli! Yksi tappio tosin on; kun kerta aika paljon suren toisten yrittäjien kohtaloa, tilasin Crossfit -salin kannatushupparin. Se ei ole vielä tullut eikä maksettu, joten en sitä ostoex...

Sain viestiä, joissa toivottiin aiemmassa tekstissä vilahtaneiden terveellisten kakkapalleroiden reseptiä. Ja tässä se tulee! Mä olen siis aivan järjetön sokeriaddikti. Niin addikti, että jos sorrun sokerisiin leivoksiin tai karkkiin, homma karkaa HETI hanskasta ja pahasti. Siis niin pahasti, että olen ralleillut 21.55 kauheaa vauhtia klo 22 sulkeutuvaan lähikauppaan 7 km päähän ihan vaan ostaakseni lakupussin ja suklaalevyn, ja korkannut ne jo parkkipaikalla. Enkä siis vain kerran, vaan USEIN! Tai ryövännyt lasten karkit kaapista, AHMINUT ne seisaallani kaapin vieressä ja miettinyt ostavani seuraavana päivänä korvaavan pussin ja sitten syönyt senkin. No olen ihan alipainon rajamailla, joten tosi moni kuittaa tämän sillä, että "no on sulla varaakin syödä!" Mutta kun se ei ole se juttu! Varsinkin karkit on täynnä niin paljon kaikkea shittiä lisäainetta ja muuta paskaa, että kroppani ei kestä sitä. AINA ja poikkeuksetta on tuollaisen ahmintasession jälkeen yö mennyt...

On yksi juttu, joka tekee mut supertyytyväiseksi, ja se on se, kun S-marketin laatikosta löytyy HäVi-pusseja! Täydellinen onnistumisen ilo, joka tietysti on vain sattuman sanelema päätyminen hevi-osastolle sopivaan aikaan, ennen kuin kukaan muu on ennättänyt napata pussukoita sinisestä laatikosta. Viimeisin onnistumisen hetki oli pari viikkoa sitten, kun HäVi-laatikossa oli neljä kipaletta romanesco-kaaleja 50 sentillä. Ja toinen pussukka, jossa oli ruukkusalaatteja ja -yrttejä kauhea kasa samaisella 50 sentillä. On se komeaa saada monen päivän vegeruuat eurolla! Samaan aikaan kun muun perheen ruuaksi tarkoitettu omien eläinten sisäpaisti hautui uunissa, keksin päästäni itselleni romanesco-keiton.  Mistään ei tule mitään ilman sipulia ja valkosipulia sekä tietty muutamaa perunaa (Mikäköhän vajaus on, kun tekee koko ajan perunaa mieli? Ei vain sipsien muodossa vaan ihan kaikkea perunaa. Ei; en ole raskaana!). Sitten kaalit, pähkinät paljon luomusitruunamehua -ja kuorta j...

Lapsettoman sinkkuelämän huonoihin puoliin kuuluu se, että en viitsisi tehdä vain itselleni pientä määrää kunnon ruokaa, kun olen tottunut puolen komppanian ruuat tekemään. Lapset ovat omien sanojensa mukaan ilmeisesti jäämässä Irlantiin loppuelämäkseen, joten päätin totutella tekemään vain itselleni oikeaa ruokaa salaattien ja smoothieiden sijaan. Vahingossa tuli ihan tajuttoman hyvää kasvisruokaa. Jossain instan uumenissa olen varmaan ohjeen tähän joskus nähnyt, mutta en kuollaksenikaan muista, kenen on alkuperäinen ohje, ja onko se edes tänne päinkään. Mutta tämä on hyvää! Kuvissa näkyy muutama hassu peruna, mutta se on huijausta. Tein valtavan annoksen tätä jo eilen, ja kuvissa on vain tämän päivän lounaan perunat ja kasvikset. Ja iso annos tätä kannattaa tehdä kerralla, koska se on uunissa kauan, se on niin hyvää ja ihan yhtä hyvää myös uudelleen lämmitettynä. Eli'' HASSELBACKAN PERUNAT KASVISPEDILLÄ Tarvitset: - Perunoita - tuoretta timjamia (tai rosmariinia ta...