Happy HippieLife

Joku joskus toivoi kirjoittelua siitä, millaista on tämä ihan tavallinen farmielämä. Jos luet tätä eristyksissä yksiössä eristettynä Uudellamaalla (siellä on suurin osa lukijoistani, ja se on niin kiva juttu!! Että kaupunkilaisia kiinnostaa tämä maalaiselämä ja jäte-elämä :D!), ja mietit, että hitto, kun ei ole mitään tekemistä, niin tämän jutun jälkeen voit tehdä kupposen kahvia ja huokaista syvään; sun tilaneteessasi ei ole mitään huonoa! Lähdetään nyt liikkellee pohjustuksesta. Eli niin kuin vanhat lukijat tietävät, meitä on kohdannut kaksi huonoa luomumansikkakesää ja olemme olleet ihan persaukisia, konkurssikypsiä, valmiita pidemmällekin lataukselle jonnekin suljetulle osastolle, Mutta ei; eläimet pitää hoitaa 365 päivää vuodessa, oli rahaa tai ei, samoin kiva olisi, jos joku noita kolmea alaikäistä lasta hoivailisi joku edes silloin tällöin.  Tästä syystä me molemmat teemme myös palkkatyötä, minä vuoden hankkeessa, Irlantilainen ihan vakituisesti. Joka kolmannen tunnin palkan v

Viime viikolla se sitten alkoi; oma lapsuuden unelmani ja historiallinen jakso Suomessa. Koulut menivät täällä lännessäkin kiinni, ja kotiopiskelu alkoi. Jo lapsena yksin viihtyneenä se olisi ollut unelmien täyttymys - olisi siinä samalla voinut lukea kirjoja ihan hulluna! Luomulapset aloittivat ensimmäisen aamun innolla. Ensimmäinen tehtävä oli organisoida kaikki koulutarvikkeet liikuteltavaan kärryyn. Vanhin ja Keskimmäinen järjestivät lyijykynät, tussit, puukynät, kumit, teroittimet, KAIKKI mahdolliset omiin rasioihinsa ja purkkeihinsa siististi ja kauniisti, ja miljoonannen ja kymmenennen  kerran sanoin: "KATTOKAA NY! Jos AINA KAIKKI palauttaisivat tavarat niiden omille paikoilleen, mun elämästäni ei menisi vuosia hukassa olevien terottimien ja kumien etsimiseen!! KATTOKAA NYTTT!!". Sain jopa samaa mieltä olevaa yninää vastaukseksi. Kattellaan, kauanko asia tällä kertaa muistetaan... Kaikki kävivät aamupalan jälkeen hammaspesulla, ja vaihtoivat päivävaatteet pää

No johan on tullut kirjoitustaukoa! Ensin palkkatöissä oli ihan valtavasti reissua ja iltatöistä, eikä todellakaan jaksanut iltaisin kirjoitella. Lasten harrastekuskaukset jaettiin miten sattui, omille kerkesin pari kertaa, farmi hoidettiin pääosin Irlantilaisen toimesta ja minä olin iltaisin taas ihan takanedusmattona kaksi ikävästä kärsinyttä koiraa ja kolme ikävästä kärsinyttä lasta siinä sitten lisäpainona. Tämä viikko näytti vielä viime viikon puolella ihan painajaismaiselta; Irlantilaisen piti olla Vaasassa maanantai, minun Varalassa ti-ke, ja heti perään Kankaanpäässä to. Pähkäiltiin naapureiden rekryämistä lasten kuljetusavuksi tai au pairin hankkimista. Au pair -idea kaatui siihen, että minä olisin ottanut italialaisen miehen, Irlantilainen ukrainalaisen naisen. Ei sitte, kun ei! Sitten maailma muuttui ihan muutamassa päivässä. Kaksipäiväinen koulutusreissu Tampereelle peruuntui. (YESSYESSYESS!!!!Introvertit ymmärtää; olisi pitänyt jakaa huone jonkun tuntemattoman kanssa

Aina torstaisin pitäisi tulla ostolakkopäivitys, mutta torstai on näköjään  meikäläisellä venyvä käsite. Kun ei vaan ehdi, eikä muista, eikä aina ole ihan perillä siitäkään, mikä viikonpäivä oikein on meneillään, joten on mentävä sillä, mitä on luonto antanut, ja ostolakkopäivitykset tulee aina torstaisin, joka voi olla sitten vaikka lauantai tai sunnuntai tai viikon päästä torstai. Viikko viisi meni omalta osaltani taas ilman mitään kiusauksia tai haluja tai tarpeita. Ainoastaan kävin yhtenä Pori-työpäivänä lounaalla, kun kotona ei ollut mitään valmista ruokaa, eikä edes jääkaapissa mitään mukaan otettavaa. Pakastimessa olisi ollut kurpitsakeittoa, mutta jokin ainesosa siinä saa kaasut liikkeelle kropassani, ja päätin, että se on parempi säästää keitto ja kaasut etäpäiväksi.... Taimikasvatus olisi tarvinnut jonkinlaisen kastelukannun, josta vesi tulisi hellästi pienille taimille. Luovuus pääsi kukkimaan, ja sellaisen tekaisin 1,5 litran juomapullosta, jonka korkkiin pist