Happy HippieLife

*ENGLISH BELOW* Edellisessä postauksessa joku kyseli havukuvan "kakun" perään. Oikeasti kyseessä ei ole minkäänlainen kakku, vaan marjafudge,  raakaleivonnainen, joka ei uunia tarvitse ollenkaan! Se on lempievääni metsätöihin, joissa energiaa kuluu ja nuotiolla on mukava syödä (todella usein ja kauan) jotain ei liian täyttävää, mutta energiapitoista välipalaa. Kyllä esi-isät pyörisivät haudoissaan, jos näkisivät minunkin metsäevääni. Ja työni... On ne ennen kuulkaa olleet kovia! Minä-mimmi siellä moottorisahalla päristelen max neljä tuntia ja olen ihan puhki ja hiestä litimärkä, vaikka yleensä vain siivoilen pellonpientareita, enkä mitään tukkipuita edes yritä katkoa. Ennen on vedelty hirsipirtin 30-metriset hirret tuosta noin vaan pokasahalla ja kirveellä... Kyllä välillä aina on pakko pysähtyä arvostamaan menneitä ihmisiä ja työtapoja. Varmaan harmitti heitä(kin), jos illan treeni jäi väliin.... Jeps!  No nyt ei ole paljoa saha pärissyt, kun en ole viitsinyt kahlailla ...

...nimittäin ensinnäkin sen kanssa, että muistin näemmä hyvin postata tämän pääsiäistekstin?  Se on unohtunut kolmen sairaan lapsen lapsen huoltamiseen. Tietysti vuoroperään kannattaa sairastua, niin maksimoidaan tähän käytetty aika. Ja tietysti mun kannattaa olla se koko aika itse sairaana, niin maksimoin koko tämän vuoden 2018 kurjuuskiintiön heti näin alkuvuodesta, niin loppuvuosi se menee niin kuin linnunmaidossa uisi. Mutta tässä se nyt on, pohjustuksena seuraavalle, melkein yhtä kauan muhineelle tekstille, joka tuoltaa paukkuu eetteriin pian. Tai joskus juhannusviikolla, jos tämä touhu tässä taloudessa on tätä samaa, kuin on ollut viime viikot! Ei "ihan" ehtinyt pääsiäiseksi kukkimaan Mutta joo; pääsiäinen nimittäin oli - jo jonkun aikaakin sitten. No, se meni tällailla: Yön yli (yksi tai useampia) majailleita yllätysvieraita: 4 hlöä.  Tai ehkä 3,5, sillä yksi heistä oli erittäinkin suloinen vaippapepullinen minivieras. Tämä alkaa olla jo mieluisa perinn...

*English below* Täällä oma tauti kesti taas kolmisen viikkoa. Henkinen särky oli fyysistä suurempaa, koska en vaan JAKSA enää sairastaa. Ja heti perääni iski tauti kyntensä nuorimmaiseen, ja kirjoitusinto ja -jaksaminen on ollut nollassa. Oltiin kaikesta huolimatta viikonloppuna koiranäyttelyssä. Menikö zero wastesti? NO EI MENNYT!!! Ja syy on ihan vaan se, että semisti aivokuolleena en järjestänyt lähtöä organisoidusti hyvissä ajoin. Pitäisi se kolmen lapsen äitinä muistaa, että hommat sujuu vain ja ainoastaan, jos asiat on kunnossa jo edellisenä iltana… Isompi auto oli korjaamolla, kun jouluna tuntematon rillit huurussa ajellut pappa tömäytti sen kylkeen mukavat närheet ja lommot. Oltiin siis tungettu farmari-Passattiin kaksi kappaletta tervettä ja yksi kappale viikon sairastellutta luomulasta, 2 erittäin tervettä ja innokasta appenzellin paimenkoiraa, kaksi eriiiittäin pitkäjalkaista aikuista, jokaisen reissukassi, -reppu, tai -nyytti, koirien metallihäkki, ja sen pehmustee...