Happy HippieLife

En selittele yhtään mitään kirjoitustauosta, enkä siitä, miten hankala onkaan tällaisen tauon jälkeen taas aloittaa, vaan mennään suoraan asiaan! Täällä Lounais-Suomessa on ollut jälleen kerran ilmastonlämpenemissyksy eli leutoa keliä on ollut, ja niinpä vielä saa kasvilavoista ruokaa. Muutama pakkasyö vei herkemmät, mutta sitkeimmät sissit antava satoa vieläkin, vaikka marraskuu on keikahtanut loppupuolelleen. Lehtikaali ja palmukaali eivät ole moksiskaan muutamasta asteesta pakkasta eikä harmaat päivätkään niitä haittaa. Jänikset eivät ole vielä niitä syöneet, ja jollain ihmeellä ne selvisivät kaaliperhosistakin. Ihmisten lisäksi meidän pupumme ovat tästä hyvin kiitollisia. Ferritiinivajeisena (JOOOOOOO! Edelleen!!!! Ne ei vaan nouse yli 40, vaikka miten kiskoisi rautaa ja C-vitamiinia oikein ajoitettuna imeytymistä estävien elintarvikkeiden suhteen.... Turha haaveilla mistään sadasta. Tämäkin kuitenkin on siitä hyvä taso, että tunnen olevani ihminen ja hengissä!) tuore persilja on l...

  Jos en ole tarpeeksi tämän syksyn ihanuutta hehkuttanut, niin kerran vielä! On ollut ihan mieletöntä, ettei syyskuussa tullut yhtään pakkasyötä, joka olisi vienyt kasvit ja kukat, vaan syksy oli niin lämmin ja leuto, että vielä lokakuun alussa sai kerätä satoa. Eikä mitä vaan satoa, vaan tummansinistä satoa; ulkona kasvaneita viinirypäleitä ja mustaseljan marjoja. Mustaseljaa ei pidä sekoittaa muihin seljoihin, jotka ovat myrkyllisiä. Mustaseljakin on raakana marjana myrkyllinen, mutta sen hurmaavan kauniit kukat, ja isot marjatertut kypsinä ovat superfoodien superfoodia. Kukkaterttuja en tänäkään vuonna malttanut kerätä tee- tai mehuaineeksi, mutta marjoja keräsin ihan mahdottoman määrän. Seljankukan pitäisi auttaa vilustumisoireisiin, lieventää ja jopa parantaa ne kokonaan. Puutarhassa on kolme isoa mustaseljapensasta ja tänä keväänä istutin kolme lisää, koska ne ovat kasvina kauniita ja lisäksi sato on mukavasti loppusyksystä kerättävissä. Marjat eivät ole mitenkään ihmeellise...