Happy HippieLife

En selittele yhtään mitään kirjoitustauosta, enkä siitä, miten hankala onkaan tällaisen tauon jälkeen taas aloittaa, vaan mennään suoraan asiaan! Täällä Lounais-Suomessa on ollut jälleen kerran ilmastonlämpenemissyksy eli leutoa keliä on ollut, ja niinpä vielä saa kasvilavoista ruokaa. Muutama pakkasyö vei herkemmät, mutta sitkeimmät sissit antava satoa vieläkin, vaikka marraskuu on keikahtanut loppupuolelleen. Lehtikaali ja palmukaali eivät ole moksiskaan muutamasta asteesta pakkasta eikä harmaat päivätkään niitä haittaa. Jänikset eivät ole vielä niitä syöneet, ja jollain ihmeellä ne selvisivät kaaliperhosistakin. Ihmisten lisäksi meidän pupumme ovat tästä hyvin kiitollisia. Ferritiinivajeisena (JOOOOOOO! Edelleen!!!! Ne ei vaan nouse yli 40, vaikka miten kiskoisi rautaa ja C-vitamiinia oikein ajoitettuna imeytymistä estävien elintarvikkeiden suhteen.... Turha haaveilla mistään sadasta. Tämäkin kuitenkin on siitä hyvä taso, että tunnen olevani ihminen ja hengissä!) tuore persilja on l...

No johan on tullut kirjoitustaukoa! Ensin palkkatöissä oli ihan valtavasti reissua ja iltatöistä, eikä todellakaan jaksanut iltaisin kirjoitella. Lasten harrastekuskaukset jaettiin miten sattui, omille kerkesin pari kertaa, farmi hoidettiin pääosin Irlantilaisen toimesta ja minä olin iltaisin taas ihan takanedusmattona kaksi ikävästä kärsinyttä koiraa ja kolme ikävästä kärsinyttä lasta siinä sitten lisäpainona. Tämä viikko näytti vielä viime viikon puolella ihan painajaismaiselta; Irlantilaisen piti olla Vaasassa maanantai, minun Varalassa ti-ke, ja heti perään Kankaanpäässä to. Pähkäiltiin naapureiden rekryämistä lasten kuljetusavuksi tai au pairin hankkimista. Au pair -idea kaatui siihen, että minä olisin ottanut italialaisen miehen, Irlantilainen ukrainalaisen naisen. Ei sitte, kun ei! Sitten maailma muuttui ihan muutamassa päivässä. Kaksipäiväinen koulutusreissu Tampereelle peruuntui. (YESSYESSYESS!!!!Introvertit ymmärtää; olisi pitänyt jakaa huone jonkun tuntemattoman kanssa...

Aina torstaisin pitäisi tulla ostolakkopäivitys, mutta torstai on näköjään  meikäläisellä venyvä käsite. Kun ei vaan ehdi, eikä muista, eikä aina ole ihan perillä siitäkään, mikä viikonpäivä oikein on meneillään, joten on mentävä sillä, mitä on luonto antanut, ja ostolakkopäivitykset tulee aina torstaisin, joka voi olla sitten vaikka lauantai tai sunnuntai tai viikon päästä torstai. Viikko viisi meni omalta osaltani taas ilman mitään kiusauksia tai haluja tai tarpeita. Ainoastaan kävin yhtenä Pori-työpäivänä lounaalla, kun kotona ei ollut mitään valmista ruokaa, eikä edes jääkaapissa mitään mukaan otettavaa. Pakastimessa olisi ollut kurpitsakeittoa, mutta jokin ainesosa siinä saa kaasut liikkeelle kropassani, ja päätin, että se on parempi säästää keitto ja kaasut etäpäiväksi.... Taimikasvatus olisi tarvinnut jonkinlaisen kastelukannun, josta vesi tulisi hellästi pienille taimille. Luovuus pääsi kukkimaan, ja sellaisen tekaisin 1,5 litran juomapullosta, jonka korkkiin ...

Hupsista vaan, kun jäi loman tuiskeessa ja myrskyissä ja sähkö- ja aivokatkoksissa viikon 4 ostolakkopäivityskin tekemättä. Eipä siinä tietysti mitään sen kummallisempaa päivittämistä ole, koska hyvin se sujui tavaran suhteen. Ei mitään mielitekoja, eikä tarpeita, kun vielä kotoa löytyy kaikki mahdollinen käyttötavara, ja hyvin pystyn kaikki muut ostohaluni hillitsemään. Eipä niitä edes oikeastaan ole, kun uusien vaatteiden ostolakko toimi hyvänä esikouluna tälle. Nyt ei tee mieli edes koluta kirppareilta mitään; aivoihin on viimeinkin iskostunut jälki siitä, että minulla on todellakin kaikki tavara, mitä tarvitsen (no OKOKOKOK; se kasvihuone!!), ja on turha alkaa mainosten ja markkinoinnin vyöryjen mukaan himoita. Ei toimi! Kauan aivot ovat jaksaneet koittaa muuta väittää, mutta sitkeys saa uppiniskaisemmatkin aivosolut uskomaan.  Se, mikä meni totaalisesti persiilleen ihanan minilyhyen (talvi)loman aikana on herkkujen syönti. Omalla kohdallani sipsit, lasten kohdalla sipsi...

Keskimmäinen Luomulapsi on jostain kehittänyt itselleen mieltymyksen kaikenlaiseen designer -kamaan. Hän piirtelee logoja ja googlailee hintoja, kyselee, mitä kaikkia merkkejä tiedän, ja mikä on paras. Minähän en mitään tiedä, ja mieli tekisi sanoa, että samaa riistopaskaa nekin kaikki ovat, kuin halvemmatkin vaatteet, mutta en viitsi, kun toinen on niin selvästi täydellisen innostunut asiastaan. Tyyppi mietiskelee, että kun hän on tulevaisuudessa menestynyt liikemies (minkä alan; se ei ole vielä ihan täysin tiedossa, mut hei; businessmies!) ja tietysti sen myötä miljonääri, hän ostaa minulle ihan koko closetin täyteen mekkoja ja niitä high heelssejä. Siihen sitten sanoin, että äippä on kyllä enemmän villapaita- ja tennarinaisia, joka ei uusista vaatteista välitä, että mennään mielummin vaikka yhdessä Norjaan. Siitäkös Tuleva Miljonääri innostui! Eilen illalla Keskimmäinen Luomulapsonen kuitenkin toi lempikalsarinsa eteeni hyvin huolestunut ilme kasvoillaan.  Ne ovat entisen hoit...

On yksi juttu, joka tekee mut supertyytyväiseksi, ja se on se, kun S-marketin laatikosta löytyy HäVi-pusseja! Täydellinen onnistumisen ilo, joka tietysti on vain sattuman sanelema päätyminen hevi-osastolle sopivaan aikaan, ennen kuin kukaan muu on ennättänyt napata pussukoita sinisestä laatikosta. Viimeisin onnistumisen hetki oli pari viikkoa sitten, kun HäVi-laatikossa oli neljä kipaletta romanesco-kaaleja 50 sentillä. Ja toinen pussukka, jossa oli ruukkusalaatteja ja -yrttejä kauhea kasa samaisella 50 sentillä. On se komeaa saada monen päivän vegeruuat eurolla! Samaan aikaan kun muun perheen ruuaksi tarkoitettu omien eläinten sisäpaisti hautui uunissa, keksin päästäni itselleni romanesco-keiton.  Mistään ei tule mitään ilman sipulia ja valkosipulia sekä tietty muutamaa perunaa (Mikäköhän vajaus on, kun tekee koko ajan perunaa mieli? Ei vain sipsien muodossa vaan ihan kaikkea perunaa. Ei; en ole raskaana!). Sitten kaalit, pähkinät paljon luomusitruunamehua -ja kuorta j...

Ostolakon eka viikko mennyt ihan hujauksessa ohi! Ilman Irlantilaista ja lapsia ja treenikuskausrallia viikko on SILTI hujahtanut ohitse kauheaa vauhtia. Mä kerron miksi: Joko aikaiset aamut tai iltapäivän tunnit olen tehnyt farmitöitä (iiihaanaa!!!). Päivät olen tehnyt palkallisia konttoritöitä (yäk!). Muutamat Reko-jaot on tullut tehtyä. Muuten olen siivonnut ja järjestänyt ja organisoinut kaikki illat.  Vaihtanut huonekalujen paikkaa, maalannut pari mööpeliä. Pessyt jopa yläkerran ikkunat ja verhot. Ihan nevö hööörd -meininkiä -varsinkin tuo ikkunan pesu. Ne illat, kun olen ollut joko leikkimässä crossfit -treenejä tai tuskanhien vallassa joogamatolla jäykän kroppani kanssa, ovat kostautuneet seuraavana päivänä armottomalla väsymyksellä. Olen kokkaillut antaumuksella ja ajan kanssa kasvisruokia HäVi-pussien antimista, kun ei ole kiire mihinkään, eikä tarvitse miettiä, että tuleeko kaikki tarpeeksi ravituiksi, mutta ei liian ravituiksi treenin kannalta. Ja mikä erikoisinta; menin...

Nyt kävi kuule niin, että kuppi meni nurin, kun luin Hesarin artikkelin suomalaisten jätteen määrän kasvusta. On se nyt kumma, kun kaikki faktat on silmien edessä, niin edelleen on mahdollista väittää ilmastonmuutoksen olevan vain hysterian lietsontaa, sillä on tällaisia talvia ollut aiemminkin. Australiakin on palanut aiemminkin. Lämpötilat nyt nousevat ja laskevat -aina ovat niin tehneet. JOO TOTTA; mutta ei koskaan ikinä milloinkaan näin nopeasti ja vain yhden nisäkäslajin käyttäytymisen vuoksi, eikä näin dramaattisin vaikutuksin. No mitä tekee keskivertosuomalainen? Kuluttaa kuin viimeistä päivää, koska mitä tässä nyt enää yrittämään, kun Kiina ja Intia ja naapurin Lasse. Yhdyskuntajätteeksi Tilastokeskuksen tutkimuksessa katsotaan asumisessa syntyvät kotitalouksien jätteet ja niihin rinnastettavat kaupan ja palveluiden jätteet sekä teollisuuden tukitoimintojen kuten ruokaloiden vastaavat jätteet. Mikä ehkä vielä surullisempaa, niin kierrättääkään ei vieläkään osata. ”Jät...