Ostolakko2020 -viikko 1
Ostolakon eka viikko mennyt ihan hujauksessa ohi! Ilman Irlantilaista ja lapsia ja treenikuskausrallia viikko on SILTI hujahtanut ohitse kauheaa vauhtia. Mä kerron miksi: Joko aikaiset aamut tai iltapäivän tunnit olen tehnyt farmitöitä (iiihaanaa!!!). Päivät olen tehnyt palkallisia konttoritöitä (yäk!). Muutamat Reko-jaot on tullut tehtyä. Muuten olen siivonnut ja järjestänyt ja organisoinut kaikki illat. Vaihtanut huonekalujen paikkaa, maalannut pari mööpeliä. Pessyt jopa yläkerran ikkunat ja verhot. Ihan nevö hööörd -meininkiä -varsinkin tuo ikkunan pesu. Ne illat, kun olen ollut joko leikkimässä crossfit -treenejä tai tuskanhien vallassa joogamatolla jäykän kroppani kanssa, ovat kostautuneet seuraavana päivänä armottomalla väsymyksellä. Olen kokkaillut antaumuksella ja ajan kanssa kasvisruokia HäVi-pussien antimista, kun ei ole kiire mihinkään, eikä tarvitse miettiä, että tuleeko kaikki tarpeeksi ravituiksi, mutta ei liian ravituiksi treenin kannalta. Ja mikä erikoisinta; menin ihan outojen ihmisten kanssa istumaan iltaa parantavan vegeruuan merkeissä. Tai tunsin yhden ja tiesin toisen, koska pikkukaupungin edut ja haitat siinä samassa paketissa, mutta kaksi muuta olivat ihan uusia tuttavuuksia. Minä introvertti, koitin keksiä viimeiseen lähdön sekuntiin asti tekosyitä, miksen mene, mutta sitten kiltti minä otti vallan, että pakko kai mennä, kun joku on nähnyt vaivaa järjestää jotain. Ja meillä oli ihan hiton kiva ilta!
Huonekalujen maalaamisesta tuli ensimmäinen dilemma Ostolakko2020 -projektissa. Maalauksen kohteena oli ruokapöydän vanha penkki. Sen oli joku esisukulaiseni maalannut joskus vuosikymmeniä sitten mintunvihreäksi. Väri itsessään oli kiva, mutta kaikki vuosikymmenten saatossa piintyneet hevosenpaska, tilan ensimmäisen traktorin öljyt, terva ja mitkä liekään muut tahrat saivat sen näyttämään kauhean likaiselta. Ja se ei oo kiva se! Muutamankin vieraan olen nähnyt vaivihkaa penkkiä pyyhkäisevän luullen, että siinä on meidän tahrojamme, jotka likastaisivat heidän vaatteensa. NOU HÄTÄ; esisukulaisteni pellavavaatteisiin ne tahrat on jo moneen kertaan pyyhitty!
Maalikauppa oli siis kiellettyjen vierailukohteiden listalla. Mutta homma ei tyssännyt tähän, sillä varastossa oli kaikenlaista maalipytyn loppua. Kivan sekoituksen tein listavalkoisesta, maalarinvalkoisesta ja jostain lattiamaalin jämästä, ja hyvä tuli! Riitti vielä vanhaan joskus aikanani oranssihtavaksi maalaamaani senkkiinkin, ja nyt on olohuone kuin uusi. Jos ei olisi ostolakko, olisin ostanut sinne yhden ison viherkasvin. Onneksi on ostolakko, koska Luomulasten kotiuduttua, Uusi Iso Viherkasvi olisi ihan vahingossa potkittu futispallolla entiseksi Uudeksi Isoksi Viherkasviksi. Eli ensimmäiset kiusaukset selätetty ja jopa voitettu, sillä ekologisin tavara on se, joka sinulla jo on; tässä tapauksessa maalipytyn loput.
Vuoden kestänyt uusien vaatteiden ostolakko oli hyvä valmennusleiri tälle ostolakolle. Silloin OIKEASTI joutui taistelemaan halujensa kanssa. Kun asiaan kiinnittää huomiota, on kaikkialta tuleva mainosten ja markkinoinnin virta aivan järkyttävää. Ei ihme, että ihmisissä herää mielitekoja ja synnytettyjä tarpeita, kun niitä pakkosyötetään kaikkialta. Radio, telkkari, sosiaalinen media, lehdet, kadun varret, kaupat, kaverit, harrasteryhmät... KAIKKIALTA vyöryy osta, kuluta, tarvitset, haluat, voit, pystyt, saat -sanomaa. Mielitekoja ja mielleyhtymiä verkkokalvoille, alitajuntaan ja tärykalvoille taukoattomana virtana.
Eräässä Face-ryhmässä kritisoitiin omaani ja muita ostolakkoja siitä, että ne vaikuttavat kansantalouteen ja sitä kautta Suomen ja suomalaisten hyvinvointiin. Itse näen asian niin, että koska talouden kasvu ja suomalaisten kuluttaminen on ollut noususuuntaista jo ties kuinka ja kauan, meitä ostolakossa olevia tarvittaisiin pienen armeijan verran, jotta sillä olisi edes minimaalisen pieni vaikutus kansantalouteen. PLUS pitääkö talouden ja kuluttamisen kasvaa joka vuosi? Mitä jos se pysyisikin staattisesti piakallaan ja samalla tasolla? Pitääkö kuluttamisen kasvun olla ympäristöä riistävää, vai voiko kulutuksen kasvu olla ekologisesti kestävää? PLUS pitääkö ostaa, jos ei mitään tarvitse? Miksi taloudellisen kasvun pitää olla tavaroita; entä palvelut? Uudet kiertotalouteen perustuvat palvelut: korjaaminen, kunnostaminen, vanhasta uutta -osaaminen, vuokra- ja lainapalvelut? En tiedä. En ole tarpeeksi selvillä kaikista kiemuroista, joita tuo kysymys pitää sisällää, ja justiinsa nyt ei riitä aika eikä aivokapasiteetti sen opiskeluun. Kommentoikaa, oi te taloutta ja hyvinvointia paremmin tuntevat lukijani! Ja tekin, joissa tämä herättää jotain ajatuksia ilman sen suurempia talouselämän salojen tuntemisia. Mutta oma ostolakkoni jatkuu kohti viikkoa numero kaksi vieden Suomen kurjuuden syövereihin!
Seuraavat viikot tulevatkin olemaan haastavia. Pakko sanoa, mutta lapseton sinkku --> ostolakko NOU PROBLEM. Lapseton samanmielinen pariskunta --> ostolakko NOU PROBLEM. Samanmielinen vauva-,/pikkulapsiperhe --> ostolakko NOOOU PROBLEM. Mutta voi hiton hitto; erilailla ajatteleva pari + kolme aktiivisesti harrastavaa lasta esiteinistä ekaluokkalaiseen --> ostolakko LOOOOOOTS OF PROBLEMS! Mutta hei; vahvoin mielin lähden ensi viikkoon, ja raportti tulossa siitä, miten muu perhe tähän suhtautuu. Siitä ei välttämättä tule kaunista....
P.S. Voi tietysti olla, että painajaiseni käy toteen, ja perhe ei palaakaan Suomeen. Nääs viime yönä Hki-Vantaan lentokentällä Irlantilainen ja lapset käännytettiin kovin ottein takaisin koneeseen, koska Brexit. Pohjois-Irlantihan kuuluu Britanniaan, ja unessani ei kenelläkään britelillä ollut yhtäkkiä mitään asiaa EU:n alueelle.... Aamulla sitten piti oikein kaivella Hesarista, että voiko näin käydä... EI VOI on vastaus. Eli ei kannata uskoa mitään, mitä unissasi näet!! Huomenna ne tulee. Ja huomenna on kaikki järjestys, organisointi ja kalustaminen ihan yhtä tyhjän kanssa. Nautin siitä siis vielä tämän illan. IHAN HILJAA yksin....
Huonekalujen maalaamisesta tuli ensimmäinen dilemma Ostolakko2020 -projektissa. Maalauksen kohteena oli ruokapöydän vanha penkki. Sen oli joku esisukulaiseni maalannut joskus vuosikymmeniä sitten mintunvihreäksi. Väri itsessään oli kiva, mutta kaikki vuosikymmenten saatossa piintyneet hevosenpaska, tilan ensimmäisen traktorin öljyt, terva ja mitkä liekään muut tahrat saivat sen näyttämään kauhean likaiselta. Ja se ei oo kiva se! Muutamankin vieraan olen nähnyt vaivihkaa penkkiä pyyhkäisevän luullen, että siinä on meidän tahrojamme, jotka likastaisivat heidän vaatteensa. NOU HÄTÄ; esisukulaisteni pellavavaatteisiin ne tahrat on jo moneen kertaan pyyhitty!
Maalikauppa oli siis kiellettyjen vierailukohteiden listalla. Mutta homma ei tyssännyt tähän, sillä varastossa oli kaikenlaista maalipytyn loppua. Kivan sekoituksen tein listavalkoisesta, maalarinvalkoisesta ja jostain lattiamaalin jämästä, ja hyvä tuli! Riitti vielä vanhaan joskus aikanani oranssihtavaksi maalaamaani senkkiinkin, ja nyt on olohuone kuin uusi. Jos ei olisi ostolakko, olisin ostanut sinne yhden ison viherkasvin. Onneksi on ostolakko, koska Luomulasten kotiuduttua, Uusi Iso Viherkasvi olisi ihan vahingossa potkittu futispallolla entiseksi Uudeksi Isoksi Viherkasviksi. Eli ensimmäiset kiusaukset selätetty ja jopa voitettu, sillä ekologisin tavara on se, joka sinulla jo on; tässä tapauksessa maalipytyn loput.
Vuoden kestänyt uusien vaatteiden ostolakko oli hyvä valmennusleiri tälle ostolakolle. Silloin OIKEASTI joutui taistelemaan halujensa kanssa. Kun asiaan kiinnittää huomiota, on kaikkialta tuleva mainosten ja markkinoinnin virta aivan järkyttävää. Ei ihme, että ihmisissä herää mielitekoja ja synnytettyjä tarpeita, kun niitä pakkosyötetään kaikkialta. Radio, telkkari, sosiaalinen media, lehdet, kadun varret, kaupat, kaverit, harrasteryhmät... KAIKKIALTA vyöryy osta, kuluta, tarvitset, haluat, voit, pystyt, saat -sanomaa. Mielitekoja ja mielleyhtymiä verkkokalvoille, alitajuntaan ja tärykalvoille taukoattomana virtana.
Eräässä Face-ryhmässä kritisoitiin omaani ja muita ostolakkoja siitä, että ne vaikuttavat kansantalouteen ja sitä kautta Suomen ja suomalaisten hyvinvointiin. Itse näen asian niin, että koska talouden kasvu ja suomalaisten kuluttaminen on ollut noususuuntaista jo ties kuinka ja kauan, meitä ostolakossa olevia tarvittaisiin pienen armeijan verran, jotta sillä olisi edes minimaalisen pieni vaikutus kansantalouteen. PLUS pitääkö talouden ja kuluttamisen kasvaa joka vuosi? Mitä jos se pysyisikin staattisesti piakallaan ja samalla tasolla? Pitääkö kuluttamisen kasvun olla ympäristöä riistävää, vai voiko kulutuksen kasvu olla ekologisesti kestävää? PLUS pitääkö ostaa, jos ei mitään tarvitse? Miksi taloudellisen kasvun pitää olla tavaroita; entä palvelut? Uudet kiertotalouteen perustuvat palvelut: korjaaminen, kunnostaminen, vanhasta uutta -osaaminen, vuokra- ja lainapalvelut? En tiedä. En ole tarpeeksi selvillä kaikista kiemuroista, joita tuo kysymys pitää sisällää, ja justiinsa nyt ei riitä aika eikä aivokapasiteetti sen opiskeluun. Kommentoikaa, oi te taloutta ja hyvinvointia paremmin tuntevat lukijani! Ja tekin, joissa tämä herättää jotain ajatuksia ilman sen suurempia talouselämän salojen tuntemisia. Mutta oma ostolakkoni jatkuu kohti viikkoa numero kaksi vieden Suomen kurjuuden syövereihin!
Seuraavat viikot tulevatkin olemaan haastavia. Pakko sanoa, mutta lapseton sinkku --> ostolakko NOU PROBLEM. Lapseton samanmielinen pariskunta --> ostolakko NOU PROBLEM. Samanmielinen vauva-,/pikkulapsiperhe --> ostolakko NOOOU PROBLEM. Mutta voi hiton hitto; erilailla ajatteleva pari + kolme aktiivisesti harrastavaa lasta esiteinistä ekaluokkalaiseen --> ostolakko LOOOOOOTS OF PROBLEMS! Mutta hei; vahvoin mielin lähden ensi viikkoon, ja raportti tulossa siitä, miten muu perhe tähän suhtautuu. Siitä ei välttämättä tule kaunista....
P.S. Voi tietysti olla, että painajaiseni käy toteen, ja perhe ei palaakaan Suomeen. Nääs viime yönä Hki-Vantaan lentokentällä Irlantilainen ja lapset käännytettiin kovin ottein takaisin koneeseen, koska Brexit. Pohjois-Irlantihan kuuluu Britanniaan, ja unessani ei kenelläkään britelillä ollut yhtäkkiä mitään asiaa EU:n alueelle.... Aamulla sitten piti oikein kaivella Hesarista, että voiko näin käydä... EI VOI on vastaus. Eli ei kannata uskoa mitään, mitä unissasi näet!! Huomenna ne tulee. Ja huomenna on kaikki järjestys, organisointi ja kalustaminen ihan yhtä tyhjän kanssa. Nautin siitä siis vielä tämän illan. IHAN HILJAA yksin....
Köyhissä maissa bruttokansantuotteen (eli talouden) kasvu lisää ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Tietyn pisteen jälkeen (eli kun perusasiat, kuten terveydenhuolto, koulutus ja infra, ovat kunnossa) talouden kasvu ei lisää kansalaisten hyvinvointia. Päinvastoin, monissa tapauksissa kasvu lisää eriarvoisuutta ja mielenterveysongelmia. Tällä hetkellä suomessa "talouden kasvu" tarkoittaa käytännössä tiettyjen suuromistajien tilin saldon kasvua. Yritykset vaan kasvavat yhä isommiksi megamonstereiksi ja rahat valuvat yhä harvempien suuromistajien taskuihin. Ostamalla h&mn paskoja kertakäyttövaatteita kenenkään hyvinvointi ei lisäänny koska a) pieni palkkainen työläinen jossain aasiassa tekee ylipitkää päivää eikä näe lapsiaan (tai pahimmassa tapauksessa on lapsi), b) ainoat verotulot suomeen jäävät myyjän pienestä palkasta ja alvstä (suurin osa isoista yhtiöistä ei maksa huipputuloksestaan veroja suomeen), c) LUONTO KÄRSII (eli me kaikki kärsitään) monella tavalla (co2 päästöt, puuvillan kastelun aiheuttamat aavikoitumiset, jokien vesien pilaantuminen,...) d) ostaja, joka välttää kohtaamasta omia puuteitaan ostamalla jotain, joka hetkeksi saa olon paremmaksi, huomaa ettei olo pitkällä aikavälillä parantunutkaan, joutuu syvemmälle pahan olon kierteeseen ja ostaa lisää ja lopulta velkaantuu ja kärsii mielenterveysongelmista kasvavan velkataakan takia.
VastaaPoistaEli joo, kaikki kaupoille, koska muuten meistä kaikista tulee onnettomia! Jatkuvan talouskasvun tarve on suuromistajien luoma illuusio, jota ilman osakkeiden arvot romahtaisivat, koska kukaan ei halua ostaa osakkeita, jos ei niiden arvo nouse. Ihan hyvin voidaan elää hyvää elämää ilman jatkuvaa talouskasvua, mutta se vaatisi yhteiskunnan rakenteiden ravistelua ja todellista muutosta ihmisten elämän tyyliin. Silloin ei voisi olla koko ajan lisää-lisää-enemmän-enemmän. Se olisi jotain, mitä kukaan ei ehkä osaa vielä sanoittaa
T. Hirviöäiti (tunnetaan nykyisin myös Anarkisti-insinöörinä)
Olipas loistava kommentti! Kiitos! Tulen ehkä lainaamaan osia tästä jatkossa
PoistaOstolakko on silmiä avaavaa ja saa todella miettimään omaa kulutusta ja rahankäyttöä. Työpaikan kahvipöydässä on kiva kuunnella, kun ihmiset puhuvat siitä, että on pitänyt ostaa isompi asunto tai rakennuttaa omakotitalo. Yleensä sen vuoksi, että ei mahduta mukamas asumaan pienemmässä kämpässä tai halutaan näyttää muille, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Sitten se keskustelu kuitenkin menee siihen, että velat pitäisi maksaa, kiva olisi matkustella, mutta ei voi jne. Sitten ollaan kateellisia elämäntapa intiaaneille, jotka tekevät ja ajattelevat juuri päinvastoin. Mutta elämä on täynnä valintoja. 😊
VastaaPoistaSanonta: "We buy things we don't need, with money we don't have to impress people we don't like" kuvaa kyllä tätä aikaa valitettavan hyvin. Justiinsa tänä aamuna auton ikkunoita skrapaillessani mietin, että kauhena moni himinen, jonka tunnen ja jolla on autotalli, ei käytä sitä autotallia auton suojaksi, vaan tavaran säilyttämiseen. Miten voi olla niin paljon tavaraa, että se tarvitsee oman rakennuksen...
PoistaOstolakko on kyllä aina hyvä, itsekin pari kertaa vuodessa teen. Toisaalta itsekin maalla asuvana mietin, että jos traktori tai muu tärkeä työkone hajoaa, niin pakkohan se on sitten tuhlata. Omavaraisesta ruuasta on myös paljon apua tässä.
VastaaPoistaOmavaraisuudesta on kovasti apua! Mä olen kyllä farmin rajannut tästä pois, sillä sehän on työpaikka. Ei kukaan palkansaajakaan voi vaikuttaa työnantajansa hankintoihin -tai hyvin rajallisesti, jos voi. Yrittäjänä tietysti voi hyvin vaikuttaa siihen, että turhat investoinnit karsiutuvat (tosin eipä niihin ole rahaakaan... :D) ja investointien ekologisuuteen. Mutta omat henkilökohtaiset ja perheen hankinnat osittain ovat kyllä niin silmiä avaavia!
Poista