Happy HippieLife

Kuinka hullua, että yhtäkkiä on vaihtunut vuosi. Taas pitää opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku, vaikka ei edellinenkään ole kunnolla hallussa. Vuosi on mennyt ihan järkyttävää vauhtia; NYT alan ymmärtämään sitä, mitä en lapsena tajunnut ollenkaan, kun aikuiset päivittelivät ajan nopeaa kulumista. Se oikeasti lentää, ei matele. Tunnit ovat nykyään sekunteja, kuukaudet tuntuvat viikolta.  Viime vuotta kun pohtii, mielestä nousee helpotus siitä, kun tajusin, etten ole hullu tai vakavasti sairas, vaan ferritiinivajeessa. Raudan lähtiessä hitaaaaaaaasti imeytymään, elämä muuttui hiljalleen taas mielekkääksi, innostavaksi ja palasi tunne siitä, että maailma on kiehtova paikka. Se oli mahtava tajuta! 2021 oli paradoksaalisesti ferritiiniä lukuunottamatta terveyden vuosi meidän perheellemme. Ei taudin tautia; ei mikään tuntunut uppoavan vastustuskyvyn läpi, vaikka maailmassa ei muusta kuin taudista puhuttukaan.  Kun loppuvuodesta 2020 teloin sekä nilkkani, että mursin saman varpaan...

 Noniin! Hengissä ollaan, vaikka joulukuun alun pakkaset aiheuttivat ankaraa tahimista eläinten vesien kanssa, kun kaikki mahdollinen jäätyi. Putket, letkut, aivot ja kädet näin alkuun luetellakseni. Mutta eipä hätää; sekuntiakaan ei ole kukaan täällä janoa kärsinyt, sillä luomuhippi keksi vanhasta saunasta kantaa laitumelle vesipadan. Sinne alle kun tyrkkää aamulla tulet ja täyttää vedellä, niin saa hetken päästä antaa lämmitettyä vettä muovitynnyreiden puolikkaisiin ja samalla sulaa jäät. Ja illalla kun padan alle laittaa parit hautakynttilät, niin ei edes yöllä tarvi janoisten turpien turhaan etsiä vettä. Semmoinen älynväläys ja semmoinen kaunistus tuohon laitumelle. Irlantilainen oli onnessaan! Meillä siis on myös ihan sähkövastuksilla toimivat vesiastia, mutta sinne ei paukkupakkasilla tullutkaan enää vettä, kun putket sanoivat, että nyt riittää! Minä olin onnessani! Sitten iskikin flunssa, jonka kuvittelin johtuvan siitä, että tuolla -22 asteessa olin vesin kanssa lätrännyt, ...