2022!!

Kuinka hullua, että yhtäkkiä on vaihtunut vuosi. Taas pitää opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku, vaikka ei edellinenkään ole kunnolla hallussa. Vuosi on mennyt ihan järkyttävää vauhtia; NYT alan ymmärtämään sitä, mitä en lapsena tajunnut ollenkaan, kun aikuiset päivittelivät ajan nopeaa kulumista. Se oikeasti lentää, ei matele. Tunnit ovat nykyään sekunteja, kuukaudet tuntuvat viikolta. 

Viime vuotta kun pohtii, mielestä nousee helpotus siitä, kun tajusin, etten ole hullu tai vakavasti sairas, vaan ferritiinivajeessa. Raudan lähtiessä hitaaaaaaaasti imeytymään, elämä muuttui hiljalleen taas mielekkääksi, innostavaksi ja palasi tunne siitä, että maailma on kiehtova paikka. Se oli mahtava tajuta!

2021 oli paradoksaalisesti ferritiiniä lukuunottamatta terveyden vuosi meidän perheellemme. Ei taudin tautia; ei mikään tuntunut uppoavan vastustuskyvyn läpi, vaikka maailmassa ei muusta kuin taudista puhuttukaan.  Kun loppuvuodesta 2020 teloin sekä nilkkani, että mursin saman varpaani kaksi kertaa, oli 2021 tällaistenkin sattumusten suhteen puhtain paperein läpäisty. 

Parasta vuonna 2021 oli kuuma kesä! Vaikka se lytisti mansikkakauden vajaan kahden viikon mittaiseksi hikeä tihkuvaksi, jatkuvasti nihkeäksi olotilaksi, oli se silti ihan parasta. Melontaa ja uintia, aurinkoa, kuumaa tuulta iholla, merenrantaa, seikkailuja ja tuskailua kasteluvedestä. Kaikkea tuota, ja niin niin ihanaa se vaan oli kesäihmiselle Ulkoilu, cf-treenit, ystävät, terveys, hyvä ruoka, oma perhe; ne olivat myös hyvien muistojen listalla. Paljon oli syytä kiitollisuuteen.

Huonointa 2021 oli se, että se loppui vähän down-tunnelmissa. En tiedä, mikä ihme iski, mutta joulu meni ihan itku kurkussa koko ajan, ja kaikki ärsytti ja lopullinen niitti tuli, kun Lounais-Suomen AVI pisti kuntosalien ovet lukkoon. Minun terapiakeskukseni, sosiaalisen elämäni perusta ja endorfiinihuumeeni menivät siinä kertarysäyksellä elämästä pois, kun CF sali sulkeutui. Siihen lisäksi kauheat pakkaset, joiden vuoksi kaikki jäätyi ja elämä oli taas pelkkää veden saamisesta huolehtimista. Kiitollinen tosin olin, etten vettä saanut, kun näitä kuvia järven jäällä otin ilman mitään turvavälineitä tai muiden ihmisten läsnäoloa....

2022 alkoi sillä, että tein unelmakartan joululahjaksi saamaani puutarhakalenteriin. Kaikkea, mitä toivon tämän vuoden tuovan leikkailin vanhoista lehdistä ja liimailin ensimmäiselle aukeamalle. Siinä on vaelluksia ja retkiä, nuotioita ja seikkailuja. Toivon löytäväni intohimotyön, joka takaisi toimeentulon (siinä on uskaliaasti myös kameran kuva samassa kohtaa...) Terveys ja perhe on lehdistä leikattuina kirjaimina, ja kynä symboloimassa kirjoittamista. Kottikärryissä on iso kasvissato ja taustalla vaappuu ankkalauma. Hyvin rohkeasti olen liimannut myös laukkaavan hevosen kuvan unelmakarttaani. Katsellaan 2022, katsellaan ja unelmoidaan!

Ilmeisesti terveysunelmat eivät ulotu lapsiin, koska Keskimmäinen Luomulapsi on koko päivän oksentanut kaiken suuhunsa menneen korkojen kera ulos. Minä tietysti niitä siivoillut, kun vessa on ollut muutaman askeleen liian kaukana... joten todellakin 2022; KATSELLAAN!

Miten on sinun vuotesi käynnistynyt? Mitä siltä toivot? Mistä unelmoit?