Happy HippieLife

PANIIKKI!! Kaikki mahdolliset palasaippuat ja palashampoot näyttivät olevan loppumassa, ja paniikkihan siitä iski, koska a) korona ja käsien pesu, b) farmin kevät ja mustat kynnenaluset ja c) en kestä likaisia hiuksia kenelläkään perheessä. Omat hiukseni saisin pestyä keittiöstä löytyvillä tuotteilla, mutta ajatus lapsista ja ruisjauhopesusta, tai lapsista ja soodapesusta ei kauheasti mieltä kiehtonut. Joten arvaa, mitä tein? NO TIETTY SAIPPUAA JA SHAMPOOTA - ihan itse. Se vaati kyllä lipeän oston, joten ostomerkintä tulee exceliin. Todellinen ostolakkoilija ja super-DIY -ihminen olisi sitä koivuntuhkasta itse tehnyt, tai koittanut vaihtaa tai roskalavaryhmistä haeskella, mutta nyt ei ole itsellä aikaa sellaiseen, vaan tilanne vaati äksöniä heti. Saippuan valmistukseen kuitenkin perehdyin. Hurjan kiinnostavaa oppia uusi taito, joten ehkä sitä lipeääkin joskus vielä valmistetaan. Erityisen kiehtovaa on oppia taito, jossa kemian lisäksi saa käyttää luovuutta, ja saippuahommat ovat j

Olipa kerran korona-virus, joka aiheutti sen, että kaikki Suomen lapset jäivät etäkouluun. Tai eivät ihan kaikki, ettei kukaan vedä herneitä nenään tästä väärästä tiedosta, mutta siis suurin osa lapsista jäi. Niin myös erään luomufarmin kolme lasta, suorastaan riemusta hihkuen jäivät etäkouluun. Heidän vanhempansa tekivät samassa talossa etätöitä, ja iltapäivisin ja iltaisin koko onnellinen perhe suuntasi luomufarmin hommiin. Perheen onnellinen äiti oli kuitenkin salaisesti hermoromahduksen partaalla, koska etäkoulu näytti lisäävän lasten ruokahalua ja myös sotkemishaluja eksponentiaalisesti, eikä hänen keskittymiskykynsä riittänyt palkkatöihin, kun omien lasten lisäksi piti murehtia niitä lapsia, jotka jäisivät nyt ilman turvallisia aikuisia ja päivittäistä ruokaa, ja kaikki tämä yhdessä ei ollut hyvä juttu ollenkaan. Etäkoululaiset ja äiti retkeilivät paljon, koska kukaan ei saanut itsestään irti omatoimista urheilua, vaan kaikki olivat hyvä keksimään tekosyitä, miksi se ei nyt

HUH!! Löysin namiskan "Paluu klassiseen bloggeriin" ja tietysti painoin sitä, ja jopas on tuttua ja turvallista tämä blogin kirjoittaminen. Tajusin tässä yhtäkkiä, että ostolakkopäivitykset laahaa ihan jäljessä. Nyt muistelen huhtikuun loppupuolta, vaikka oikeasti toukokuun alkupuolen päivitystä pitäisi kirjoittaa, mutta koska on ollut semisti hommia palkkatyö-etäkoulu-farmi -akselilla, ja varsinkin nyt mansikkapellon siivoamisen tuoman lisämausteen myötä aivotoiminta on entistäkin hitaammalla, on päivittäminen jäänyt. Mutta onneksi ei tarvitse kauheasti päätään kaivella, koska ostaminen on ollut minimaalista. Paitsi ruuan. Sitä on ostettu aivan saaaaaaaaaaaaaamarin paljon. Siitä myöhemmin lisää.  Ihan putkeen ei mennyt tämä loppukuu, sillä joku piru houkutteli minut yksin taimiosastolle. Ihan piti mennä vaan kokeeksi ostamaan karhunvatukan taimia, että jospa niistä ja hunajamarjoista saataisiin lisäkasvit ranchin viljelyvalikoimaan. Niitä löytyi taimiosastolta, ja

Parisuhde on MELKEIN mennyt. Perhe on melkein hajonnut. Talo on melkein myyty. Perintöposliinit on melkein pistetty jakoon. Jaa miksi? No tietty mun kasvihuoneeni vuoksi. Lisään tähän, että venäläisen kasvihuoneeni vuoksi. Tai toisella kotikielellämme: because of that fucking Russian nightmare. Niin nyt voit sitten jo tuon perusteella arvailla, miten hyvin pystytys on sujunut... POHJATYÖT Naapurin Jarmo tuli vetasemaan pohjan. Ei siinä sitten mennyt kun yksi hujaus, kun on iso kone ja osaava kuski. Siinä oli pohjan paikka valmiina, ja perussettiä tällä mäellä; kauhea kivenjärkäle tai kallion huippu piti pohjalta paljastua. Just niin valtava, että dynamiittia tarvittaisiin, jos siitä eroon tahtoisi. Siellä kasvihuoneen pohjalla se on siis vieläkin ja sinne se jää, kun ei sitä poiskaan saatu. Siinä kohtaa on sitten vähän matalajuurisemman kasvin paikka, jos ikinä istutushommiin päästään. Juotiin kaffeet, ja päiviteltiin naapuruston kuulumisia, koska Jarmo tuntee, näkee ja kuulee